Madonna ja huora on Hannele Koivusen kirjoittama, hänen väitöskirjaansa The Woman who understood completely (1994) pohjautuva tutkimus kristinuskon myyttisestä naiskuvasta. Kirjassa tarkasteltavia keskeisiä naishahmoja ovat Neitsyt Maria ja Magdalan Maria.
Naisen myyttinen olemus Johdantoluvussa Naisen myyttinen olemus kirjoittaja piirtää länsimaisen kulttuurin kahtia jakautuneen myyttisen naiskuvan ääriviivat viitaten aluksi omakohtaiseen kokemukseensa, jossa miespuolinen opettaja toimii madonna ja huora -myytin uusintajana ja kirjoittaja itse pyrkii purkamaan tätä myyttiä.
Suuren jumalattaren perintö thumb|upright|Etelä-Ranskan Dordognesta löytynyt Lausselin Venus noin ajalta 25 000–20 000 eaa. Veistoksen kuva on Madonna ja huora -kirjassa sivulla 27. Luku Suuren jumalattaren perintö tarkastelee syklisen aikakäsityksen yhteyttä luonnon palvontaan Äiti maana esihistoriallisissa yhteisöissä. Suuren jumalattaren palvonta oli ensisijaisesti elämän palvontaa, johon ei sisältynyt ajatusta taivaallisista vanhemmista, isä- ja äitijumaluudesta. Jumalattaren palvontaa esiintyi väkivallattoman gylanian sävyttämissä kulttuureissa. Metallurgiaan perustuvat aggressiiviset kulttuurit painoivat jumalatarkultin näkymättömiin edustamiensa miesjumaluuksien tieltä. Jumalattaret muuntuivat vähitellen miesjumalien puolisoiksi tai sisariksi Kreikan ja Rooman mytologioissa. Esimerkkeinä mainitaan Artemis, Afrodite ja Demeter sekä Diana, Venus, irlantilaisten palvoma Bridget, jonka nimi viittaa valtaan ja hyveeseen ja egyptiläinen Isis. Jumalattaren kultin piirteitä säilyi ja välittyi kansanrunoudessa ja naisten perimätiedon, kuten parantamistaidon, osana.Koivunen 2005, 26–35
Neitsyyden magia Luvussa Neitsyyden magia tarkastellaan siirtymää hedelmällisyyden palvonnasta naisen koskemattomuuteen ihanteena ja ongelmana.Koivunen 2005, 51–56 Neitseellisen sikiämisen mysteeri on yleismaailmallinen myytti, jonka kristinusko on omaksunut hellenistisessä perinteessä esiintyneistä neitsytjumalattarista, Isiksen, Artemiin, Demeterin, Afroditen sekä Dianan ja Venuksen kulteista. Nämä kultit olivat osa Jeesus Nasaretilaisen elinympäristöä esikristillisessä Roomassa. Neitseestä syntyminen oli tässä kulttuuripiirissä vakiintunut osa jumaluuden todistusta.Koivunen 2005, 57, 59
Maria-kultin rakentamisessa keskeinen merkitys oli apokryfisellä Jaakobin kirjalla, jossa kerrotaan kätilön lisäksi myös Salome-nimisen naisen todistaneen Marian neitsyyden Jeesuksen synnyttyä. Salomen epäilyä seuranneen ihmeen, hänen kätensä kuivumisen ja sitten paranemisen, katsottiin lisänneen todistuksen vakuuttavuutta. Kirkkoisille, kuten Origeneelle ja Epifaniukselle, oli tärkeää todistaa, ettei Jeesuksen sikiämiseen ja syntymään liittynyt mitään seksuaalista, siis epäpuhdasta. Jeesuksen sisarien ja veljien selitettiin olevan Joosefin aiempien, myös Maria-nimisten vaimojen, vieläpä Neitsyt Marian sisarpuolten, synnyttämiä.Koivunen 2005, 62–63
Gnostilaisuus ja Metropator
Gnostilaisuuden suhde kristinuskoon ja siten myös Neitsyt Mariaan on ristiriitainen: perinteisesti gnostilaisuus on kirkkoisien kirjoitusten pohjalta käsitetty kristinuskonvastaiseksi harhaopiksi. Keskeistä suhteen kuvaamisessa on kysymys kristinuskoa (mahdollisesti) edeltäneestä gnostilaisuudesta ja sen vaikutteista muotoutuvaan kristinuskoon.Koivunen 2005, 67–69 Gnostilaisuuden mukaan kaiken alku on täydellinen olento, Äiti-Isä-jumaluus Metropator. Siitä syntyivät Henki ja Poika ja edelleen androgyynit, siis nais- ja miespuoliskon sisältävät, aionit. Tähän prosessiin liittyy seksuaalinen elementti sekä hengen ja aineen dualismi.Koivunen 2005, 74–75
Gnostilaisuuden sisältämät seksuaaliset käsitteet tuottivat ongelmia mieskeskeisiksi ja seksuaalikielteisiksi muovautuneille juutalaisille ja kristillisille traditioille.Koivunen 2005, 78 Gnostilaisuudessa jumaluus kuvataan joko androgyynina tai pelkästään äitinä, jota luonnehditaan esimerkiksi hiljaisuudeksi, armoksi ja kohduksi. Jumaluudesta erottuva Henki kuvataan Isän viisautena, mutta voidaan personifioida naiseksi, naiseuden viisaudeksi eli Sofiaksi. Äitiys ja neitsyys voivat Hengessä yhdistyä.Koivunen 2005, 80–81 Naisten viisauden arvostus heijastui myös gnostilaisten yhteisöjen tasa-arvoisissa ja riippumattomissa naisissa. Kristityt kirkkoisät kiinnittivät kriittisen huomionsa morsiuskammiomysteeriksi kutsuttuun symboliseen yhdyntään, joka kuvastaa gnosiksen saavuttamista. Kirkkoisille se näyttäytyi orgioina.Koivunen 2005, 82
Isiksen esikuva Luvussa Isiksen esikuva tarkastellaan Isistä ja Hathoria Suuren jumalattaren ilmenemismuotoina Egyptissä. Isis ilmentää viisautta, on olemukseltaan androgyyni ja hallitsee ihmisten kohtaloita samalla kertaa Isänä ja Äitinä. Tunnetussa Isis lactans -kuva-aiheessa jumalataräiti Isis imettää poikaansa Horusta. Efeson kirkolliskokous tuomitsi Isiksen kultin, minkä Koivunen tulkitsee liittyneen kilpailuasetelmaan, Isiksen ja Neitsyt Marian hahmojen ja myyttien yhteisiin piirteisiin. Isiksestä on vaikutteita myös Sofiassa.Koivunen 2005, 86–89 left|thumb|upright|Isis lactans -aiheen toisinto.
Nainen ja synti Luvussa tarkastellaan naiseuden liittämistä ruumiillisuuteen ja siten syntiin, miehisyyden edustaessa henkisyyttä ja siten mahdollisuutta läheisempään jumalyhteyteen. Nämä ovat naisen vaarallisuutta korostavien myyttien rakennusaineita.Koivunen 2005, 93
Naiseus viisautena Jumalatarkulteissa korostuu salaisten mysteerien ja niihin liittyvän viisauden säilyttäminen. Viisauden synty kuvataan vaarallisena matkana, jonka kuluessa kertynyt kokemus tuottaa viisautta ihmisen suhteesta maailmankaikkeuteen ja pelastuksen mahdollisuutta. Filosofi Filon Aleksandrialaisen luoma käsite Hagia Sofia (Pyhä viisaus) kuvaa viisauden ”tiedon äidiksi”.Koivunen 2005, 110–112 Viisauden jumalattareen liittyvissä myyteissä esiintyy eräänlainen perusvoima, jossa viisaus yhdistyy seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kanssa eri uskontojen mytologioissa esimerkiksi pyhänä huorana, sellaisena kuin Maria Egyptiläinen. Juutalaisuus ja kristinusko erottavat nämä naiseuden ominaisuudet sekä neutralisoivat viisauden ja lopulta assosioivat sen mieheen.Koivunen 2005, 113
Nainen joka tunsi kaikkeuden Luku tarkastelee käsitystä Maria Magdaleenan (Magdalan Maria) asemasta kristinuskon tärkeimpänä naisena Uuden testamentin ja gnostilaisten tekstien heijastamana ja kirkkoisien kiistämänä. Maria Magdaleenan asema ylösnousemuksen ensimmäisenä todistajana ei soveltunut sellaisten kirkkoisien kuin Origenes ja Johannes Krysostomos hahmottelemaan ylösnousemuksen tapahtumien kuvaan. Hänet korvattiin Neitsyt Marialla vastaavalla tavalla kuin Neitsyt Maria korvattiin toisilla naisilla neitsyyden korostamiseksi Jeesuksen veljien tapauksessa.Koivunen 2005, 119 vrt. 61–62
Jeesuksen puoliso Luvussa Jeesuksen puoliso pohditaan Maria Magdaleenan asemaa Jeesuksen läheisenä kumppanina. Tarkastelun keskeinen lähde on apokryfinen Filippuksen evankeliumi, jossa Maria Magdaleenasta käytetään hänen ja Jeesuksen suhteesta puhuttaessa kumppania, puolisoa tai seuralaista tarkoittavaa sanaa. Erityistä huomiota saavat myös Jeesuksen ja Marian keskinäiset suudelmat ja niihin liitetyt merkitykset.Koivunen 2005, 131
Maria Magdaleenan ja Jeesuksen suhteeseen liittyy myös Graalin maljaa koskeva tulkinta, jonka mukaan malja on Marian kohdun symboli ja pyhä veri viittaa Jeesuksen ja Marian jälkeläisten sukulinjaan Ranskassa.Koivunen 2005, 133
Syntinen nainen thumb|left|Katuva Maria Magdalena. Italialaisen Francesco Hayezin maalaus vuodelta 1825. Luku tarkastelee kristinuskon läntisen tradition ylläpitämää kuvaa Maria Magdaleenasta syntisenä naisena, katuvana huorana ja tähän tulkintaan johtanutta kehitystä. Kyse on Jeesuksen jalat voidelleen syntisen naisen, Martan ja Lasaruksen sisaren Marian sekä Maria Magdaleenan tarkoitushakuisesta samastamisesta toisiinsa. Kirkkoisä Augustinuksen, Pyhän Bernardin ja paavi Gregorius Suuren vahvistamat tulkinnat samastivat Maria Magdaleenan syntiseen naiseen. Nykytutkimus on haastanut tätä tulkintaa kohdehenkilöiden ominaisuuksien ja toiminnan perusteella.Koivunen 2005, 138–139
Madonna ja huora Kirjan nimiluku Madonna ja huora keskittyy tarkastelemaan Maria Magdaleenan ja Neitsyt Marian välistä asetelmaa alkukristillisyydestä kehkeytyvän tradition ja gnostilaisen tradition jännitteiden valossa. Kirjoittaja korostaa historiallisten henkilöiden ja myyttien välimatkaa myyttien toimiessa vallantavoittelun välineenä.Koivunen 2005, 155
Apostoli Pietarin edustama alkukristillisyys korosti Neitsyt Marian asemaa, koska Maria Magdaleenan symboloima gnostilainen kristinusko näyttäytyi ensin mainitulle uhkana. Gnostilaisessa Marian evankeliumissa esiintyy Pietarin edustamasta kristillisyydestä poikkeava, sisäistä tietoa korostava käsitys sielun pelastumisesta.Koivunen 2005, 155–156 Suhtautuminen Maria Magdaleenaan ilmensi gnostilaisen ja juutalaisen naiskäsityksen välisiä jännitteitä johtaessaan hänen merkityksensä vähättelyyn ja vääristelyyn ja hänen kulttinsa katoamiseen julkisesta näkyvyydestä. Vielä varhaiskeskiajallakin viisaaksi ja hurskaaksi naiseksi kuvatusta Maria Magdaleenasta tuli keskiajan kuluessa pitemmälle syntinen nainen, halveksittu portto, kun taas Neitsyt Marian kultti vahvistui – hänestä kehitettiin ”kristinuskon jumalatar”.Koivunen 2005, 157–158
Kristinuskon kaksi naismyyttiä ovat kirjoittajan mukaan toisensa täydentäviä ja tasapainottavia patriarkaalisen naiskäsityksen keskeisiä elementtejä: ”Kristillisen yhteisön arkkitehtuurissa ei ole sijaa sellaiselle naiselle joka ei ole joko neitsyt tai huora.”Koivunen 2005, 161
Mystinen musta madonna thumb|upright|Läheltä Barcelonaa löydetty Montserratin musta madonna. Luvussa Mystinen musta madonna tarkastellaan eri puolilla maailmaa esiintyviä mustia madonnaveistoksia. Kirjoittaja liittää veistostyypin esiintymisen Maria Magdaleenan kulttiin. Mustan madonnan väri nähdään voimanlähteenä; samalla se on todettu katoliselle kirkolle vaikeaksi kysymykseksi. Värissä ei ole kyse ihonväristä, vaan salaisen tiedon ja viisauden symbolista.Koivunen 2005, 162–166
Kristinuskon madonnat Luku esittelee roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon Neitsyt Mariasta muotoilemia käsityksiä ja hänen palvontaansa liittyviä käytäntöjä ja ilmiöitä, kuten Marian ilmestyksiä. Katolisille Neitsyt Maria on Taivaan kuningatar, ortodokseille puolestaan Jumalansynnyttäjä.
Katolisen kirkon Neitsyt Maria ei kuulu ihmiskuntaan. Hänen erityisen asemansa määrittävät neljä dogmia, joista viimeinen vahvistettiin vuonna 1950. Maria on Jumalan äiti (Efeson kirkolliskokous 431), ainainen neitsyt (Toledon kirkolliskokous 649) ja neitseellisesti, ilman perisyntiä siinnyt (paavi Pius IX:n julistus 8. joulukuuta 1854). Neitsyt Maria ei myöskään kuollut ihmisten tapaan, vaan hänet otettiin taivaaseen (paavi Pius XII 1950). Taivaaseen ottamisen juhlalla on pitkä perinne; sitä on vietetty 700-luvulta lähtien.Koivunen 2005, 169–170
Ortodoksisen kirkon Neitsyt Marian keskeisin merkitys on Jumalansynnyttäjä. Tätä kuvataan hymnien, Jumalanäidin ikonien ja kirkkovuoteen liittyvien Marialle omistettujen kirkkopyhien muodossa.Koivunen 2005, 177 Yksi osa ortodoksista Maria-kulttia ovat ihmeitätekevät ikonit.Koivunen 2005, 179–180
Äiditön uskonto – luterilaisuus