thumb|Mihail Zoštšenko. Kuva julkaistu 1938. thumb|Mihail Zoštšenkon muistomerkki Siestarjoella, jossa hän vietti viimeiset vuotensa. Mihail Mihailovitš Zoštšenko (, 10. elokuuta 1895 Pultava – 22. heinäkuuta 1958 Leningrad) oli ukrainalais-venäläinen neuvostokirjailija kirjailija.
Elämä ja tuotanto Mihail Zoštšenko syntyi taiteilijaperheeseen Poltavassa nykyisen Ukrainan alueella. Isä oli ukrainalainen, äiti venäläinen.On This Day in 1958 Mikhail Zoshchenko Died Moscow Times 22.7.2019. Viitattu 4.6.2025 Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Zoštšenko palveli puna-armeijassa ja kokeili mitä erilaisimpia ammatteja. Vuonna 1921 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.Kasack, s. 307.Russkije pisateli, s. 533–534.
Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrjuhovin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen. Sitä jatkaa myös Zoštšenkon vuonna 1929 julkaisema lukijakirjeiden kokoelma Pisma k pisatelju (”Kirjeitä kirjailijalle”).Kasack, s. 309.Russkije pisateli, s. 535.
Zoštšenkon satiiri vaimeni 1930-luvulla hänen pyrkiessään sopeutumaan sosialistisen realismin vaatimuksiin. Raskasmielisyydestä kärsineen kirjailijan tuon ajan pääteoksia ovat psykologinen kertomus Vozvraštšonnaja molodost (”Takaisin saatu nuoruus”, 1933) ja murska-arvostelun saanut kertomuskokoelma Golubaja kniga (”Sininen kirja”, 1935). Toisen maailmansodan aikana Zoštšenko kirjoitti Alma-Ataan evakuoituna itsetutkiskeluun perustuvaa teosta Pered voshodom solntsa (”Ennen auringonnousua”), jonka vuonna 1943 ilmestynyt ensimmäinen osa leimattiin neuvostovastaiseksi.Kasack, s. 307–308.Russkije pisateli, s. 536–537.
Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956.Kasack, s. 308.Russkije pisateli, s. 537.
Suomennettuja teoksia Kireähermoista väkeä (Rasskazy). Suom. Katja Losowitch. Helsinki: SN-kirjat, 1990 novellikokoelma
Rippi Aristokraatti Koiran vainu Sauna Kireähermoista väkeä Potilas Limonadi Kulttuurin hedelmät NEPin kieroutuma Laatutuote Kissa ja ihmiset Surumieliset silmät Suurkaupungin valot Pakkolasku Muistotilaisuus Kolme sydäntä
Huono vaimo Purjekangassalkku Kaislikko kahisi Rattoisa peli Rosa-Maria Sairaskertomus Viimeinen takaisku Poika ja poikapuoli Tapaus yöllä Yllättävä tilanne Koe Häkkyrä Apollon ja Tamara Kauhujen yö Mistä satakieli lauloi Sireeni kukkii
Novellit antologioissa Vainukoira. Suom. Ilkka Ryömä. Teoksessa: Huumoria ympäri maailman. Helsinki: Tammi, 1962 Pirunpeliä. Suom. Esa Adrian. Teoksessa: Neuvostoproosaa 1. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1969
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Mihail Zoštšenkon teoksia Lib.ru-sivustolla Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Mihail Zoštšenko
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Vuonna 1958 kuolleet