Heikki Pekka Esaias Hyvärinen (s. 1938) on suomalainen biologi. Hän toimi Joensuun korkeakoulun, sittemmin Joensuun yliopisto, biologian (ekologisen fysiologian) professorina vuodesta 1978.Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 299. Hyvärinen on tutkinut eläinten sopeutumista elinympäristöönsä ja vuodenaikojen vaihteluun.
Hyvärinen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta 1958. Hän opiskeli Oulun yliopistossa vuodesta 1959 alkaen ja väitteli tohtoriksi vuonna 1969. Oulun yliopistossa hän tutki pikkunisäkkäiden, erityisesti päästäisten vuodenaikoihin sopeutumista. Hän selvitti talvisen metsäpäästäisen pituuden lyhenemisen ja kallon korkeuden pienenemisen mekanismit sekä eri umpirauhasten aktiivisuuden merkityksiä niiden taustalla. Hyvärinen on tutkinut Oulun yliopistossa myös poron talveen sopeutumista ja poroerotusten stressivaikutuksia.
Joensuun korkeakoulussa ja Joensuun yliopistossa Hyvärinen tutki muun muassa ruutanan sopeutumista hapettomaan ympäristöön. Ruutana kerää kudoksiinsa syksyisin valtavat hiilihydraattivarastot glykogeeninä. Ruutana selviää kylmässä useita kuukausia täysin hapettomassa ympäristössä. Hiilihydraattiaineenvaihdunnan lopputote on etanoli ja se eritetään kidusten kautta veteen. Hyvärinen on tutkinut Joensuun yliopistossa myös Saimaan järvilohen biologiaa ja vaelluspoikasvaiheen saavuttamista.
Hyvärinen aloitti Joensuun yliopistossa saimaannorppatutkimukset. Hän toimi Maailman luonnonsäätiön saimaanhyljetyöryhmän puheenjohtajana sen toiminnan ajan. Saimaannorpan (saimaanhylkeen) suojelun ja suojelututkimuksen ohella Hyvärisen mielenkiinnon kohteena on ollut muun muassa nisäkkäiden viiksikarva-aisti. Vesiympäritöön sopeutumisessa viiksikarva-aistilla on suuri merkitys. Norpilla viisikarvojen hermotus on moninkertainen maanisäkkäisiin verrattuna.
Hyvärinen valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1996.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset biologit Luokka:Joensuun yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset professorit