Karjanhoitokoulut Suomessa olivat ammattioppilaitoksia, joiden tehtävänä oli antaa opetusta karjataloudessa. Karjanhoitokoulut jakaantuivat yleensä tietopuolisiin, käytännöllistietopuolisiin ja kiertäviin karjanhoitokouluihin. Monet niistä toimivat muiden maatalousalan oppilaitosten kuten maamieskoulujen, meijerikoulujen ja kotitalouskoulujen yhteydessä, joita perustettiin 1800-luvun puolivälistä alkaen usein isojen kartanoiden maille.
Useimmat karjanhoitokoulut perustettiin 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Elinkeinorakenteen ja koulutusjärjestelmän muutosten myötä ne lopettivat toimintansa 1970-luvulta alkaen tai yhdistettiin maatalousoppilaitoksiin tai 1990-luvulta alkaen ammattikorkeakouluihin.
Tietopuoliset karjanhoitokoulut Tietopuolisen karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa karjanhoitajiksi ja tarkastuskarjakoiksi aikoville henkilöille ammattiopetusta sekä harjaantumista karjataloudessa sekä pienviljelijäväestölle ohjausta karjanhoidon alkeissa. Tietopuoliset karjanhoitokoulut olivat maataloushallituksen valvonnan alaisia.Asetus tietopuolisista karjanhoitokouluista (371/1927).
Tietopuolisen karjanhoitokoulun oppijaksoon kuului hyväksytyissä karjataloissa suoritettu harjoittelu ja tätä seurannut tietopuolinen opetus. Sen lisäksi koulu järjesti tarkastuskarjakkokursseja, joiden oppijaksoon kuului tietopuolista opetusta ja käytännöllisiä harjoituksia, sekä lyhytaikaisia kotieläinhoitokursseja, joilla annettiin alkeisopetusta ja ohjausta karjanhoidossa.
Karjanhoitoharjoittelu Karjanhoitoharjoittelulaitoksen tarkoituksena oli antaa nais- ja miespuolisille henkilöille harjaantumista kaikissa karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjan hoitoon kuuluvissa töissä näihin tarkoituksiin hyväksytyillä tiloilla.
Karjanhoitoharjoittelu kesti vähintään yhden vuoden. Päästäkseen harjoittelijaksi tuli hakijan olla 18 vuotta täyttänyt ja esittää todistukset siitä, että hän on hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruumiinrakenne, ettei häntä vaivannut tarttuva tauti, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppikurssin tai että hänellä oli siitä vastaavat tiedot, sekä että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.
Harjoittelija sai harjoittelutilan omistajalta tai haltijalta tarkoitusta vastaavan asunnon ja ylläpidon sekä lyhyemmissä sairaustapauksissa lääkärinhoidon ja lääkkeet. Lisäksi hän sai maanviljelyseuran tai talousseuran määräämän palkkion.
Tietopuolinen oppijakso Tietopuolisen oppijakson tarkoituksena oli antaa nais- ja miespuolisille karjanhoitajiksi aikoville henkilöille ohjausta ja tietopuolista opetusta karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjanhoidossa niiden tietojen täydentämiseksi, joita harjoittelijat olivat saavuttaneet aikaisemmalla harjoittelulla. Tietopuolinen oppijakso alkoi marraskuun alussa ja kesti noin kuusi kuukautta.
Tietopuoliseen oppijaksoon kuuluivat seuraavat alkeis- ja ammattiaineet: kotieläinhoito- ja jalostusoppi, kotieläinten terveys- ja sairashoito-oppi, synnytysoppi ja maitotalousoppi, anatomia ja fysiologia, maanviljelyksen talousoppi, laskento, luonnontieteet, äidinkieli ja karjatalouskirjanpito. Opetusohjelmaan voitiin sisällyttää myös muita yleistä kansansivistystä kohottavia aineita.
Päästäkseen oppilaaksi tietopuoliselle oppijaksolle hakijan tuli harjoittelupaikasta saamallaan, maataloushallituksen vahvistaman kaavan mukaisella todistuksella näyttää suorittaneensa edellä mainitun harjoittelun.
Tarkastuskarjakkokurssi Tarkastuskarjakkokurssien tarkoituksena oli antaa karjanhoitajille tilaisuus täydentää ammattitietojaan sekä erityisesti kehittää heitä kiertävään karjakko- ja tarkastuskarjakkotoimintaan. Tarkastuskarjakkokurssien tietopuolinen oppijakso kesti kaksi ja puoli kuukautta.
Päästäkseen oppilaaksi tarkastuskarjakkokurssille hakijan tuli esittää todistus siitä, että hän oli suorittanut tietopuolisen oppijakson tai kaksivuotisen käytännöllistietopuolisen karjanhoitokoulun oppijakson ja tämän jälkeen toiminut karjanhoitajana menestyksekkäästi vähintään vuoden ajan.
Kotieläinhoitokurssit
Pienviljelijöiden harrastuksen herättämiseksi tietoon perustuvaan karjanhoitoon pantiin toimeen ohjelman mukaan lyhytaikaisia, korkeintaan neljä viikkoa kestäneitä kotieläinhoitokursseja joko koululla tai muualla sen toiminta-alueella.
Käytännöllistietopuoliset karjanhoitokoulut Käytännöllistietopuolisen karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa karjanhoitajiksi aikoville henkilöille ammattiopetusta ja käytännöllistä harjaantumista karjataloudessa. Käytännöllistietopuoliset karjanhoitokoulut olivat joko nais- tai miesoppilaita varten.Asetus käytännöllistietopuolisista karjanhoitokouluista (372/1927).
Koulun opetus Koulun oppijakso, johon kuului käytännöllisiä töitä ja tietopuolista opetusta, alkoi marraskuun alussa ja kesti kaksi vuotta. Erityisestä syystä paikallisten olojen vaatiessa voitiin oppijakso pitää vain vuoden kestävänä.
Koulussa annettiin opetusta karjan-, lampaan-, sian- ja siipikarjanhoitoon kuuluvissa töissä sekä taloustehtävissä. Lisäksi koulussa annettiin tietopuolista opetusta seuraavissa aineissa: karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjanhoito-opissa, kotieläinten anatomiassa, terveys- ja sairashoito-opissa, maitotalousopissa, luonnontieteissä, laskennossa, karjatalouskirjanpidossa sekä oikein- ja ainekirjoituksessa.
Päästäkseen koulun oppilaaksi tuli hakijan olla 18 vuotta täyttänyt ja esittää todistukset siitä, että hän on hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruumiinrakenne, ettei häntä vaivannut tarttuva tauti, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppikurssin tai että hänellä oli siitä vastaavat tiedot, sekä että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.
Kiertävät karjanhoitokoulut Kiertävän karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa etupäässä pienviljelijäväestölle alkeisopetusta ja käytännöllistä ohjausta järkiperäisessä karjanhoidossa.Asetus kiertävistä karjanhoitokouluista (373/1927).
Kiertävän karjanhoitokoulun toiminta kesti vähintään seitsemän kuukautta vuodessa, josta ajasta enintään kolme kuukautta kullakin koulupaikalla. Siinä tapauksessa, että aika ei kokonaisuudessaan kulunut koulun toimintaan, opettajan ja karjakon tuli käyttää jäljelle jäänyt aika neuvontaan.
Koulun opetus Kiertävässä karjanhoitokoulussa annettiin ohjausta karjan-, lampaan-, sian- ja siipikarjanhoitoon kuuluvissa töissä sekä tietopuolista opetusta kirjoituksessa, laskennossa, luonnonopin perusteissa, karjan, sikojen, lampaan ja siipikarjan hoidossa, maitotalouden alkeissa ja tavallisten eläintautien hoitamisessa.
Oppilaiksi otettiin 16 vuotta täyttäneitä hakijoita, joiden katsottiin voivan seurata opetusta.
Karjanhoito- ja karjatalouskouluja
Suomalainen maatalousopetus painottui aluksi miesten töihin eli kasvinviljelyyn. Vähitellen alettiin nähdä lypsykarjatalouden nouseva rooli maataloudessa ja antamaan opetusta myös karjanhoidossa, sitäkin aluksi usein vain miehille, vaikka navettatyöt olivat perinteisesti olleet enemmän naisten vastuulla.
Suomen ensimmäisessä maatalouskoulussa Mustialassa oli karjakko-opetusta annettu alusta eli vuodesta 1840 asti. 1860-luvun lopun suurten nälkävuosien jälkeen alettiin kiinnittää huomiota myös karjanhoito- ja meijerialan koulutukseen, ja ensimmäiset alan koulut syntyivät Liperiin 1869 ja Janakkalaan. Vuonna 1896 perustettiin karjanhoitokoulut Mustialan, Kurkijoen, Virolahden Harjun, Korsholman ja Muhoksen Koivikon maanviljelyskoulujen yhteyteen.
Monet karjakkokouluna tai karjanhoitokouluna aloittaneet oppilaitokset muuttuivat myöhemmin karjatalouskouluiksi, ja ne toimivat usein muiden maanviljelysoppia antavien laitosten kuten maamieskoulujen yhteydessä.
Ahlbackan karjanhoitokoulu Nordenswanin suvun omistamassa Alpakan eli Ahlbackan kartanossa Hattulassa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen karjanhoitokoulu miehille.
Etelä-Karjalan karjatalouskoulu Etelä-Karjalan karjatalouskoulu perustettiin Viipurin maalaiskunnan Talissa.Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II, s. 265, 322, 330–331, 380, 390 ja 392. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982. Sotien aikana se siirtyi Joutsenoon.Urho Kekkonen (toim.): Siirtoväki ja sen huolto. Opaskirjanen siirtoväen huoltoviranomaisia ja siirtoväkeä varten. Karjalan Liitto r.y., Helsinki 1940. Viitattu 12.7.2014.
Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu Ilmajoella perustettiin 1904 käytännöllistietopuoliseksi. 1912 aloitti Ilmajoen tietopuolinen karjanhoitokoulu, jonka nimi vaihdettiin 1925 Etelä-Pohjanmaan tietopuoliseksi karjanhoitokouluksi. Normaalin opetussuunnitelman ohessa se järjesti karjakko-, tarkastuskarjakko- ja karjatalouskursseja sekä kursseja uusille harjoittelijoille. Koulu siirtyi valtiolle 1959, ja 1980-luvun alussa Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu muuttui opistotasoiseksi maatalousoppilaitokseksi. Samalla Paimiossa toiminut maatalouskerho-opisto lopetettiin.Arkistonmuodostaja: Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu , Arkistolaitos. Viitattu 12.7.2014. Nykyisin Ilmajoen opetustila on osa Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedua.SeAMK Elintarvike ja maatalous, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.7.2014.
Haga jordbruks- och kreatursskötareskola Pieni ruotsinkielinen karjanhoitokoulu toimi Ahvenanmaan Saltvikissä vuodesta 1903 vuoteen 1913.3.3.4 Kreaturskötareskolan på Haga, teoksessa Lars Zilliacus: Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter – en källa för forskningen, osa II, Åbo Akademi 2003, s. 130–131. Viitattu 13.7.2014.Haga, Tietosanakirja 1909-1922.
Haminanlahden karjanhoitokoulu Kuopiossa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen Haminanlahden karjanhoitokoulu naisille.
Harjun karjanhoitokoulu, Virolahti Toinen samanniminen karjanhoitokoulu toimi Virolahden Ravijoella vuonna 1895 perustetun monipuolisen Harjun oppilaitoskokonaisuuden osana. Eri aikoina Harjun kouluihin kuuluivat karjanhoitokoulun lisäksi maanviljelyskoulu, maatalousteknillinen koulu, maamieskoulu, puutarhakoulu ja merikalastajakoulu.Harjun maatalousoppilaitos , Kymipedia. Viitattu 13.7.2014.Virolahti, Pieni tietosanakirja 1925–1928.
Huilun karjanhoitokoulu Maariassa Turun kupeessa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen Huilun karjanhoitokoulu naisille.
Itä-Hämeen karjatalouskoulu Itä-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokoulu aloitti Itä-Hämeen Maanviljelysseuran omistamassa Kujalan kartanossa Lahdessa 1927, ja siitä kehittyi vuoteen 1979 saakka toiminut Kujalan maatalousoppilaitos.Kujalan maatalousoppilaitos, Ilves Wiki. Viitattu 13.7.2014. Vuonna 1932 tilalla oli 62 lehmän navetta.Kunta: Hollola, Tila: Kujala, Suomen maatilat, II osa, viitattu 15.7.2014.
Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu Elisenvaaraan perustettiin 1896 Suohovin alempi maanviljelyskoulu, jonka koulutilalla aloitti toimintansa naiskarjakkoja kouluttava yksivuotinen karjanhoitokoulu. Myöhemmin karjakkokoulun nimeksi tuli Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu.Kurkijoen maamiesopisto, Arkistolaitos, Narc.fi, viitattu 14.6.2014
Joensuun tietopuolinen karjatalouskoulu Joensuun tietopuolinen karjanhoito- tai karjatalouskoulu toimi Joensuussa ainakin 1910-luvulla.Joensuu], Tietosanakirja 1909–1922. Arkistoyksikkö: Muut nimet, Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
Jokioisten karjanhoitokoulu Jokioisten karjanhoitokoulu sijaitsi Jokioisten kartanossa Jokioisissa 1925–1971.Lounais-Hämeen luonto, Jokioisten pitäjänumero , Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys 1977
Joroisten (Mikkelin) karjanhoitokoulu Grotenfeltin suvun Järvikylän kartanossa Joroisissa toimi meijeri- ja karjanhoitokoulu 1800-luvun loppupuolelta ainakin 1920-luvulle.Joroinen, Pieni tietosanakirja 1925-1928,Joroinen , Mikkelin kirjasto. Viitattu 13.7.2014.Antti Aho: Härkää sarvista , Warkauden lehti 10.7.2011. Viitattu 13.7.2014. Koulu tunnettiin myös nimellä Mikkelin karjanhoitokoulu.Joroisten (Mikkelin) karjanhoitokoulu, Archives Portal Europe. Viitattu 13.7.2014.
Kainuun tietopuolinen karjanhoitokoulu