Seleukos I Nikator (, ”Voittaja”, noin 358–281 eaa.) oli makedonialainen sotilas, Aleksanteri Suuren upseeri ja yksi diadokeista. Seleukoksesta tuli lopulta Persian kuningas. Hän oli Seleukidien hallitsijasuvun perustaja.
Seleukos nimitettiin Babylonian satraapiksi Aleksanterin kuoltua 323 eaa. Antigonos I karkotti Seleukoksen Babylonista, mutta hän pääsi palaamaan Ptolemaioksen tuella vuonna 312 eaa. Seleukos valtasi muun muassa Persian ja Meedian. Hän solmi liiton intialaisen Chandragupta Mauryan kanssa. Seleukos kukisti Antigonoksen Ipsoksen taistelussa vuonna 301 eaa. ja Lysimakhoksen Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa. Pian sen jälkeen Ptolemaios Keraunos murhasi hänet. Seleukoksen seuraaja oli hänen poikansa Antiokhos I.Grainger 1997, s.53-58
Seleukos perusti useita kaupunkeja, muun muassa Antiokian ja Seleukeian.Grainger 1997, s.54-55
Lapsuus Seleukoksen isä oli Antiokhos, joka oli historioitsija Junianus Justinuksen mukaan Makedonian kuninkaan Filippos II:n sotapäällikkö. Justinus käyttää Antiokhoksesta titteliä dux, ’päällikkö’. Antiokhosta ei kuitenkaan mainita missään muissa lähteissä, eikä hänen urastaan Filippoksen aikana tiedetä mitään. Antiokhos oli mahdollisesti jonkin Ylä-Makedonian entisen ruhtinassuvun jäsen. Teini-iässä Seleukos valittiin kuninkaan palvelijaksi (paides). Kaikki ylimyssukujen vesat palvelivat kuningasta näissä tehtävissä. Aikuisina he toimivat armeijan upseereina. Seleukoksen äiti oli nimeltään Laodike, mutta juuri muuta hänestä ei tiedetäkään. Seleukos nimitti myöhemmin kaupunkeja isänsä ja äitinsä mukaan.Grainger 1990, s. 2
Seleukoksen syntymävuodesta on jonkin verran epäselvyyttä. Justinus laski syntymävuodeksi 358 eaa, sillä hänen mukaansa Seleukos oli 77-vuotias Korupedionin taistelussa. Appianuksen mukaan Seleukos oli tuolloin 73-vuotias, jolloin syntymävuosi olisi 354 eaa. Eusebios taas mainitsee Seleukoksen iäksi 75 vuotta. Syntymävuosi olisi näin 356 eaa, joten Seleukos olisi samanikäinen kuin Aleksanteri Suuri. Tämä lienee Seleukoksen omaa propagandaa, jonka tarkoitus on tuoda Seleukosta esiin vaihtoehtona Aleksanterille.Grainger 1990, s. 1
Seleukos syntyi Europoksessa, joka sijaitsi Makedonian pohjoisosassa. Vain vuosi ennen Seleukoksen syntymää – mikäli 358 eaa. on syntymävuosi – paionialaiset hyökkäsivät alueelle. Filippos kukisti paionialaiset, ja muutaman vuoden päästä paionialaiset olivat täysin Makedonian vallan alla.Grainger 1990, s. 4–5
Seleukoksesta kerrottiin samanlaisia legendoja kuin Aleksanteri Suuresta. Laodiken kerrottiin sanoneen pojalleen, ennen kuin tämä lähti Persian sotaretkelle Aleksanterin kanssa, että tämän oikea isä olisi ollut Apollon-jumala. Jumala oli jättänyt Laodikelle lahjaksi sormuksen, jossa oli ankkurin kuva. Seleukoksella oli ankkurin muotoinen luomi. Myös Seleukoksen pojilla ja pojanpojilla kerrottiin olleen tällaiset merkit. Aleksanterista kerrottiin samanlaista tarinaa. Luultavasti Seleukos yritti esittäytyä Aleksanterin luonnollisena seuraajana ja oli siksi saattanut keksiä tarinan itse.
Johannes Malalas kertoo, että Seleukoksella oli yksi sisar Didymeia, jolla taas oli kaksi poikaa Nikanor ja Nikomedes. Pojat ovat luultavasti kuitenkin fiktiivisiä. Didymeia viittaa ehkä Miletoksen lähellä sijainneeseen Didyman Apollonin oraakkeliin. On myös esitetty, että Ptolemaios Seleukoksen poika (joka ei ole sama henkilö kuin myöhemmin Egyptin kuninkaaksi päässyt Ptolemaios Lagoksen poika) olisi ollut Seleukoksen setä.Grainger 1990, s. 3
Aleksanterin upseeri left|thumb|Seleukos johti Intian sotaretken aikana hypaspistien kuninkaallista osastoa eli agemaa. Kuvassa rekonstruktio hypaspistien varusteista. Persian sotaretken aikana Seleukos nimitettiin hypaspistien kuninkaallisen osaston eli ageman komentajaksi. Nimitys tapahtui vähän ennen Hydaspesjoen taistelua. Seleukoksen on väitetty kuuluneen armeijan korkeimpaan johtoon, mutta luultavasti näin ei ole. Kerrotaan, että Aleksanteri ylitti Hydaspeen laivalla, jonka mukana olivat myös Perdikkas, Ptolemaios, Lysimakhos sekä myös Seleukos, joka kuitenkin oli laivalla hypaspistien komentajana. Osa hypaspisteista matkusti samalla laivalla. Hydaspeen taistelussa Seleukos johti joukkojaan intialaisen kuninkaan Poroksen sotanorsuja vastaan. Seleukoksella ei luultavasti ollut minkäänlaista osuutta taistelun suunnittelussa, eikä häntä mainita myöhemminkään missään tärkeässä tehtävässä. Esimerkiksi Krateros, Hefaistion, Peithon ja Leonnatos saivat kaikki komennettavakseen suuriakin määriä joukkoja erillisiä tehtäviä varten.Grainger 1990, s. 9–10.
Seleukoksen hypaspistit seurasivat aina Aleksanterin mukana ja osallistuivat Induksen varren valtaukseen, malli-heimon kanssa käytyihin taisteluihin ja Gedrosian aavikon ylitykseen.Grainger 1990, s. 11.
Susassa järjestetyissä häissä Seleukos sai vaimokseen persialaisen Spitameneen tyttären Apaman. Aleksanteri Suuri meni itse naimisiin Dareios III:n tyttären kanssa, ja monet muutkin makedonialaiset ottivat persialaisia naisia vaimoikseen. Spitamenes oli taistellut Aleksanteria vastaan vielä pitkään sen jälkeen, kun Dareios oli kuollut. Aleksanteri luotti ilmeisesti Seleukokseen täysin, koska antoi hänelle Apaman vaimoksi. Seleukoksen ja Apaman liitto olikin Susassa solmituista avioliitoista ainut joka kesti. Ilmeisesti kyse oli todellisesta kiintymyksestä, koska Seleukoksella ei tuolloin ollut persialaisesta vaimosta suurtakaan poliittista hyötyä. Apama synnytti pian, ehkä vuonna 324 eaa., Seleukokselle Antiokhos-pojan. Johannes Malalas mainitsee vielä kaksi tytärtä, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta.Grainger 1990, s. 12.
Seleukos mainitaan antiikin lähteissä kolmesti ennen Aleksanterin kuolemaa. Hän oli mukana Babylonin ulkopuolella tehdyssä purjehduksessa ja osallistui Aleksanterin ohella thessalialaisen Medeioksen juhliin, joiden jälkeen Aleksanteri sairastui. Hänen kerrotaan myös nukkuneen Sarapis-jumalan temppelissä ennen Aleksanterin kuolemaa. Purjehdukseen liittyvä tarina kertoo, että Aleksanterin diadeemi, kuninkuuden symboli, lensi tuulenpuuskassa kaislikkoon, ja Seleukos ui hakemaan sen takaisin. Pitääkseen diadeemin kuivana Seleukos sitoi sen omaan päähänsä. Tämä enteili tietysti Seleukoksen tulevaa kuninkuutta. Samanlaista tarinaa kerrottiin myös Lysimakhoksesta. Kyseessä lienee ollut propaganda. Seleukoksen osallistuminen Medeioksen juhliin voi olla totta. Tarinan mukaan Seleukos nukkui Sarapiin temppelissä Peithonin, Attaloksen, Menidaan, Demofonin, Peukestaan ja Kleomeneen kanssa toivoen jumalan auttavan Aleksanteria paranemaan. Tämäkin tarina lienee jälkeenpäin sepitetty, koska Sarapiin kultin arvellaan olleen myöhempää perua.Heckel 1992: 256.
Perdikkaan luutnantti thumb|right|Ptolemaios I oli Aleksanteri Suuren upseeri, joka nimitettiin Egyptin satraapiksi. Ptolemaios teki Egyptistä itsenäisen ja julistautui kuninkaaksi ja faaraoksi. Aleksanteri Suuri kuoli Babylonissa 10. kesäkuuta 323 eaa. ilman seuraajaa. Hänen upseereistaan Perdikkas nousi hallitsijaksi, samalla kun uudeksi kuninkaaksi valittiin Aleksanterin vähäjärkinen velipuoli Arrhidaios, hallitsijanimeltään Filippos III. Pian myös Aleksanterin syntymätön lapsi nimitettiin isänsä seuraajaksi. Aleksanterin upseerit jakoivat valtakunnan keskenään. Arrianos mainitsee Seleukoksen yhtenä Perdikkaan tukijana Aleksanterin kuoleman jälkeisten vaiheiden aikana. Perdikkasta tuki myös joukko merkittäviä miehiä, kuten Ptolemaios, Leonnatos, Lysimahos, Peithon ja Eumenes. Seleukos nimitettiin toveriratsuväen eli hetairoin komentajaksi, todellisuudessa hän oli Perdikkaan tärkein upseeri.Grainger 1990, s. 16–19 Perdikkaan valta riippui kuitenkin siitä, pystyisikö hän pitämään Aleksanterin valtavan kuningaskunnan koossa ja saisiko hän satraapit tottelemaan kuninkaita eli itseään.
Perdikkas ajautui kuitenkin sotaan muiden diadokkien kanssa. Hän yritti muun muassa saada Aleksanterin sisaren Kleopatran vaimokseen. Ensimmäinen diadokkisota alkoi pian sen jälkeen, kun Perdikkas lähetti Aleksanterin ruumiin haudattavaksi Makedoniaan. Ptolemaios kaappasi ruumiin ja vei sen Aleksandriaan. Perdikkas lähti Egyptiin kurittamaan Ptolemaiosta, joka otti salaa yhteyttä Perdikkaan upseereihin, Meedian satraappiin Peithoniin ja argyraspidien komentajaan Antigenekseen. Upseerit muodostivat salaliiton Perdikkasta vastaan. Myös Seleukos mainitaan salaliiton jäsenenä Cornelius Nepoksen teoksessa. On kuitenkin epävarmaa, osallistuiko Seleukos tosiaan salajuoneen. Ainakin hän säästyi Perdikkaan kohtalolta.Grainger 1990, s. 20–24
Perdikkaan murhan jälkeen Seleukokselle oli selvä, että tulevaisuudessa oli parempi päästä jonkin maakunnan satraapiksi kuin palvella kuninkaiden armeijassa.Heckel 1992: 257.
Babylonian satraappi left|thumb|Roomalainen kopio Seleukosta esittävästä patsaasta. Perdikkaan kuoleman jälkeen valtakunnan vaikutusvaltaisin henkilö oli Antipatros. Perdikkaan vastustajat kokoontuivat Triparadisoksessa vuonna 321 eaa. Siellä Aleksanterin valtakunta jaettiin uudelleen.Grainger 1990, s. 21–29 Triparadisoksessa sotilaat olivat kapinamielisyydessään vähällä murhata Antipatroksen. Sen esti vain Seleukoksen ja Antigonoksen väliintulo.Bosworth s. 211 Seleukos sai Perdikkaan pettämisestä palkkiokseen Babylonian rikkaan maakunnan. Seleukoksen arvovalta oli noussut Perdikkaan kuoleman jälkeen. Nimitys Babylonin satraapiksi oli ehkä Antipatroksen idea. Seleukosta ympäröivät Babyloniassa Persiksen satraappi Peukestas, Susianan uusi satraappi oli Antigenes ja Meedian Peithon. Babylonia oli valtakunnan rikkaimpia maakuntia, mutta sotilaallisesti se oli merkityksetön. Antipatroksen idea oli ilmeisesti estää itäisten maakuntien hallitsijoita tulemasta liian mahtaviksi.
Perdikkas oli ennen kuolemaansa nimittänyt erään Dokimoksen Babylonian satraapiksi, ja tämä ei aikonut antaa Babyloniaa Seleukokselle suosiolla. Seleukoksen tulosta Babyloniaan ei ole paljon tietoa. Erään babylonialaisen kronikan mukaan kaupungissa tuhoutui jokin tärkeä rakennus noihin aikoihin, ilmeisesti kesällä tai syksyllä 320 eaa. Babylonialaisen piirtokirjoituksen mukaan Seleukos saapui Babyloniin loka- tai marraskuussa 320 eaa. Dokimos pääsi kaikesta huolimatta pakenemaan. Samaan aikaan Meedian satraappi Peithon murhautti Parthian satraapin Filippoksen ja asetti veljensä Eudamoksen tämän tilalle.
Lännessä taas Antigonos ja Eumenes ottivat yhteen. Eumenes oli, kuten Peithon ja Seleukoskin, Perdikkaan entisiä tukijoita. Seleukoksen suurin ongelma oli kuitenkin Babylonia itse. Paikalliset olivat nousseet Arkhonia vastaan ja tukeneet Dokimosta. Babylonin papistolla oli myös suuri valta. Babyloniassa asui myös paljon Aleksanterin sinne asuttamia makedonialaisia ja kreikkalaisia veteraaneja. Papiston Seleukos sai puolelleen samalla tavalla kuin Aleksanterikin, suurin rahalahjoin tai lunnain.Grainger 1990, s. 30–32
Toinen diadokkisota Antipatroksen kuoleman jälkeen vuonna 319 eaa. Meedian satraappi Peithon alkoi laajentaa valtaansa, mutta muut alueen satraapit kukistivat hänet, ja Peithon pakeni Meediaan. Samalla Antigonos oli pakottanut Eumeneen perääntymään Kilikiasta Mesopotamiaan. Tilanne oli Seleukoksen kannalta tukala. Eumenes oli Babylonian pohjoispuolella armeijansa kanssa, Antigonos hänen kintereillään vieläkin suuremman armeijan kanssa ja Peithon Meediassa. Peithonin vastustajat olivat samalla kokoontuneet Susianaan.Grainger 1990, s. 33–37