alt=|pienoiskuva|Sotkamon Jymyn pelaajia kaudella 2020. Sotkamon Jymy on suomalainen urheiluseura Sotkamosta. Jymy kilpailee pesäpallon korkeimmalla sarjatasolla Superpesiksessä. Pesäpallossa Sotkamon Jymy on voittanut 21 Suomen mestaruutta, mikä tekee siitä Suomen menestyneimmän pesäpalloseuran.
Jymy on hallinnut suomalaista pesäpalloa erityisesti 2000-luvulla voittaen useita mestaruuksia peräkkäin ja luoden todellisen pesäpallodynastian. Seura on tunnettu junioritoiminnastaan ja kyvystään kasvattaa huippupelaajia. Sotkamon Jymy on myös onnistunut säilyttämään korkean tasonsa vuodesta toiseen, vaikka pelaajisto on välillä vaihtunut.
Sotkamon Jymy perustettiin vuonna 1909 yleisseurana. Pesäpallotoiminta käynnistyi vahvemmin 1930-luvulla, ja siitä tuli ajan myötä seuran päälaji. Pesäpallon ohella seuran lajivalikoimaan kuuluvat ampumahiihto, lentopallo, maastohiihto, suunnistus ja hiihtosuunnistus sekä yleisurheilu.
Seuran kotiottelut pelataan Sapsojärven rannalla sijaitsevalla Hiukan pesäpallostadionilla, joka tunnetaan yhtenä Suomen mainekkaimmista pesäpalloareenoista. Ottelut keräävät säännöllisesti tuhansia katsojia, ja Jymy on yksi pesäpallon seuratuimpia joukkueita.
Historia
Sotkamoon perustettiin Nuorisoseuran voimistelu- ja urheiluosasto Jymy 14. maaliskuuta 1909. Urheiluosaston tärkeimpiä lajeja olivat aluksi hiihto, voimistelu, paini, pyöräily ja uinti. Toiminta oli hyvin aktiivista, ja Jymyä luonnehdittiin piirin "vilkkaimmin toimivaksi maalaisseuraksi".Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 12–13
Suomen sisällissodan jälkeen toiminta sekoittui, kun suojeluskuntajärjestöt kokosivat urheilijat riveihinsä. Urheilijat kilpailivat vielä 1920-luvun alussa sekä seuran että suojeluskunnan kilpailuissa, mutta vuosikymmenen puolivälissä toiminta hiljeni muutamaksi vuodeksi.
1930-luvun alussa suojeluskuntajärjestön painopiste muuttui kilpaurheilusta sotilaskoulutusta täydentäviin lajeihin. Tämä tarjosi Jymylle uuden nousun mahdollisuuden. Vuosikymmenen alkuvuodet olivat kyläseurojen perustamisen aikaa, mutta sotkamolaisen urheilun yhteenkokoajaksi tarvittiin yhteistä urheiluseuraa, ja Jymy herätettiin uudelleen henkiin vuonna 1934. Kyläseurat liittyivät Jymyyn sen alajaostoina.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 25–26
Vuonna 1935 Sotkamossa järjestettiin ensimmäistä kertaa talvikisojen leiri- ja karsintakilpailut. Sotkamon Jymystä Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisiin selviytyivät hiihtäjät Frans Heikkinen ja Kalle Arantola. Sotavuosien jälkeen toiminta elpyi nopeasti. Jymyn jäsenmäärä kasvoi huimasti - ennen talvisotaa jäseniä oli 166, mutta vuonna 1949 jo 1 700. Vuoden 1945 kokouksessa toiminnan iskulauseeksi valittiin "Jymy suureksi – Sotkamo tunnetuksi". Vuonna 1946 Sotkamoon rakennettiin talkootyönä uusi urheilukenttä Hiukkaan.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 38–39
Vuoden 1947 Suomen Suurkisoihin Jymy osallistui 160 urheilijan voimin. Sotien jälkeen pesäpallo kasvoi Sotkamon suosituimmaksi urheilulajiksi, ja toisella sijalla oli voimistelu. Seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Toivo Lanamäen mukaan tavoitteena oli kasvattaa hyvien urheilijoiden lisäksi myös hyviä kansalaisia.
Pesäpallotoiminnan alku Sotkamon pesäpallotoiminta alkoi 1922, kun lehtori Kalle A. Ritokangas ja tohtori Martti Tolvanen keräsivät miehiä mukaan urheiluun ja pesäpalloon. Ensimmäinen joukkue koostui pääosin pitäjän virkavallasta, mukana olivat mm. kunnanlääkäri, nimismies ja juristikokelas. Joukkue kilpaili Kainuun urheilupiirin kilpailuissa sekä Jymyn että Sotkamon suojeluskunnan joukkueena.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 20
1930-luvulla pesäpallo siirtyi suojeluskunnasta Jymyn alaisuuteen, ja vuonna 1937 Jymy esiintyi ensimmäisen kerran itsenäisenä joukkueenaan piirisarjassa sijoittuen toiseksi. Vuosikymmenen aikana pesäpallo levisi Sotkamon pienimpiinkin kyliin.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 28–29
Vuoden 1947 Suomen Suurkisoissa Jymy voitti kakkosjoukkueellaan B-sarjan mestaruuden. Pesäpallo kasvoi 1940-luvun aikana paikkakunnan suosituimmaksi urheilulajiksi. Vuoden 1945 keväällä kylän nuoriso päätti aloittaa pesäpallon harrastamisen, ja kesän aikana Jymy voitti piirin mestaruudet kaikissa sarjoissa. Miesten ykkösjoukkue voitti oman sarjansa häviämättä otteluakaan ja nousi ensimmäistä kertaa Suomensarjaan.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 43
Ensimmäinen Suomensarjakausi alkoi hyvin, mutta hiipui. Vuosina 1948-1957 Sotkamo pelasi Suomensarjan keskikastissa, kunnes nousi pääsarjaan 1957. Jymy oli kuitenkin päässyt karsimaan SM-sarjaan jo juhlavuotenaan 1949.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 44
Nousu SM-sarjaan ja ensimmäinen mestaruus Vuonna 1957 Sotkamon pitkäaikainen tavoite noususta SM-sarjaan toteutui. Sotkamo eteni kauden läpi tappiottomana joukkueena. Mestaruussarjassa joukkueen tavoitteeksi asetettiin sarjassa pysyminen, mutta joukkue yllätti sijoittumalla kahdeksanneksi. Seuraavien kausien vaikeudet ja putoaminen johti siihen, että Jymy palasi alempaan sarjatasoon 1960-luvun alkupuolella.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 55
Sotkamon Jymy palasi mestaruussarjaan kaudeksi 1963. Jymy valmistautui kauteen täysipainoisesti ja otti ensimmäisenä joukkueena käyttöön ympärivuotisen lajiharjoittelun. Joukkue voitti tappioitta ensimmäisen SM-mestaruutensa samana vuonna. Mestarijoukkueessa pelasivat Erkki Kemppainen, Veikko Keskitalo, Juhani Suutarinen, Matti Korhonen, Pasi Vuorinen, Martti J. Korhonen, Aulis Väisänen, Seppo Kerttula ja Lauri Mustonen.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 59–71
Mestaruuden jälkeen Sotkamon menestys hiipui. Joukkuetta arvosteltiin siitä, ettei se kyennyt uusiutumaan eikä kehittymään taktisesti. Kaudella 1964 joukkue putosi sarjatasoa alemmaksi. Jymy nousi vielä hetkeksi pääsarjaan, mutta kulki kaudesta 1966 lähtien puolentoista vuosikymmenen ajan Suomensarjassa 1980-luvun alkuun asti.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 83–87
Toiminnan ammattimaistuminen ja paluu takaisin pääsarjaan Jymyn toimintaan alkoi tulla ammattimaisuutta 1970-luvun lopulla, kun Tapani Närhi saapui valmentajaksi. Seuran johto laati tiukan harjoitusohjelman tavoitteena pääsarjaan nousu. Pelinjohtajaksi projektia johtamaan saatiin Aulis Väisänen, ja Ykkössarjaan nousu varmistui syksyllä 1981.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 88–101
Kauden 1983 päätteeksi Jymy varmisti nousun takaisin mestaruussarjaan 18 vuoden tauon jälkeen. Pelinjohtaja Aulis Väisänen aloitti perinteen Hiukan rannassa kylpemisestä, kun joukkue kastoi pelinjohtajansa Sapsojärvessä nousun varmistuttua.
Palattuaan SM-sarjaan kaudeksi 1984 Jymy aloitti vahvasti ja johti sarjaa kolmen kierroksen jälkeen. Sotkamosta tuli vahva kotijoukkue ja Sotkamon yleisö tuli tunnetuksi "Kuolee"-huudosta. Joukkue pelasi mestaruussarjassa kolme kautta, kunnes putosi jälleen kaudeksi 1987 Ykkössarjaan. Kauden 1988 päätteeksi Sotkamo nousi jälleen SM-sarjaan, tällä kertaa pysyvästi.
Kasvu Superpesiksen menestyneimmäksi Kausi 1989 osoitti Sotkamon kasvaneen mestaruussarjan tasoiseksi. Nousijajoukkueena Sotkamo sijoittui neljänneksi, mikä oli ensimmäistä kertaa 1980-luvulla nousijalle näin hyvä sijoitus. Sotkamon toinen mestaruus vuonna 1990 aloitti menestysputken, joka hakee vertaistaan samana vuonna perustetun Superpesiksen sekä pesäpallon historiassa. 95 juoksua lyöneen Unto Väisäsen johdolla Sotkamo eteni mestaruuteen pitkän kaavan kautta voittaen loppuottelussa Imatran Pallo-Veikot.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 107–120
Kaudella 1991 Sotkamo sijoittui toiseksi, mutta palasi mestariksi kaudella 1992 Juha Tanskasen toimiessa pelinjohtajana. Kauden päätteeksi sotkamolaiset putsasivat palkintopöydän: Janne Vuorinen valittiin vuoden pelaajaksi, Olli Hartikainen vuoden lukkariksi ja Juha Tanskanen vuoden pelinjohtajaksi. Kaudella 1993 Sotkamo dominoi sarjaa kärsien vain kaksi tappiota runkosarjassa ja lyöden 360 juoksua. Finaalisarjassa kaatui Imatra kahdessa ottelussa.
Kaudelle 1994 Sotkamoon saatiin uusi hiekkatekonurmi, ja myös jaksopeliin siirtyminen tuotti joukkueessa alkuun ongelmia. Sotkamo sijoittui kuitenkin pronssille. Kaudella 1995 joukkue uudisti pelitapaansa luoden aktiivisen ja liikkuvan aluepelaamisen mallin, jossa Janne Vuorisella oli suuri rooli. Uudistukset kantoivat hedelmää, ja Sotkamo voitti mestaruuden sekä 1995 että 1996, vaikka pelinjohtaja vaihtui Juha Tanskasesta Asko Tuhkaseen.
Stadion Rientolan Nuorisoseurantalon kenttä (1922–1926) Rientolan Nuorisoseurantalon kenttä oli Sotkamon Jymyn ensimmäinen kotikenttä. Kentän ongelmana oli erityisesti sen pehmeys, joten kentälle ajettiin savea kovikkeeksi. Kenttä toimi Nuorisoseuran urheiluosaston kenttänä 1920-luvun ajan, siihen asti kun toiminta hiljeni Jymyn osalta hetkeksi.
Akkoniemen kenttä (1932–1939) 1930-luvulla Jymy sai kentäkseen kunnan omistaman markkinakentän Akkoniemen koulun tontilta. Kentän ongelmia olivat mm. sen kivisyys sekä eritasoisuus, kotipesä oli alempana kuin polttolinja ja ykköspesän takana sijaitsi puhelinpylväs. Kentällä pelattiin useita alueen otteluita, joista vain miesten ottelut olivat virallista kilpailutoimintaa.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 34 Akkoniemen kenttä toimi Jymyn kotikenttänä 1930-luvun ajan aina sotavuosiin saakka.
Hiukka (1946–)
Sotkamon Jymy pelaa kotiottelunsa Hiukan pesäpallostadionilla. Stadion on Sotkamon kunnan omistama ja sitä ylläpitää kunnan tekninen toimi. Stadion on rakennettu vuonna 1993 ja sitä on peruskorjattu vuosina 2009 ja 2022.
Sodan jälkeen Sotkamon kirkonkylään, Sapsojärven rannalle: Hiukkaan, alettiin rakentamaan urheilukenttää. Kenttä rakennettiin talkootyönä ja rakentamiseen osallistui 176 kyläläistä, joista jotkut saattoivat tehdä töitä jopa 100 tuntia. Kentälle kuljetettiin kuorma-autoilla 212 kuormaa savea ja lisäksi rakentamiseen tarvittiin hiekkaa, sahanpuruja ja hiilimurskaa pinnoitteeksi. Kentälle rakennettiin astettain ylöspäin kohoava katsomo, jonka yhdeksässä penkkirivissä oli tilaa 300 katsojalle. Kentälle tarvittava puutavara saatiin suurimmaksi osaksi lahjoituksina sotkamolaisilta yrityksiltä. Keskuskenttä toimi useiden vuosien ajan yleisurheilun Sotkamon Juhannuskisojen kilpailupaikkana ja katsomot olivat tästä syystä varsin etäällä pelitapahtumista. Vähitellen pesäpalloväki otti kuitenkin kentän käyttöönsä ja juoksuratojen keskellä olevalle nurmialueelle rakennettiin hiekkapintainen pesäpallokenttä. Vanhat yleisurheilukentän juoksuradan takana olevat sekä kotipesän taakse tuodut lisäkatsomot olivat kuitenkin täysin riittämättömät vuosien 1990 ja 1991 menestyshuumassa. Vuonna 1992 Hiukkaan valmistui nykyaikainen katsomo, joka oli katsojakapasiteetiltaan selvästi isompi ja vuonna 1994 kentälle saatiin myös hiekkatekonurmi. Sotkamon Jymyn legendaarinen pesäpallostadion tunnetaan nykyään sponsorinimellä Terrafame Stadion. Sotkamon Jymy (SuperJymy Oy) ja akkukemikaaliyhtiö Terrafame ovat solmineet merkittävän monivuotisen yhteistyösopimuksen, jonka myötä Terrafamesta tulee Jymyn pääkumppani ja Sotkamon stadionin nimikumppani.
Joukkueet Miesten Superpesisjoukkue 2026 alt=|pienoiskuva|pysty|Jymyn kotiottelu kaudella 2020.
Organisaatio Sotkamon Jymyn päätoiminnasta vastaa Sotkamon Jymy r.y. Pesäpallon junioritoiminnasta vastaa vuonna 1998 pääseurasta eriytetty JymyPesis r.y. Superpesisjoukkueen toiminnasta vastaavasti vastaa vuonna 2001 perustettu SuperJymy Oyhttp://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/superjymy+oy/15124786
Sotkamon Jymy r.y. Sotkamon Jymy r.y. vastaa urheilun yleisseuran asioista.
Johtokunta Puheenjohtaja: Kenneth Penttinen Ira Liuski Kari Pätäri Ilkka Härkönen Kati Koivusalo Heljä Manninen Jari Kurkinen http://www.sotkamonjymy.fi/index.asp?pid=162
Jymy-Pesis r.y. Jymy-Pesis r.y. vastaa sotkamolaisesta junioripesäpallosta.
Johtokunta: Puheenjohtaja: Unto Väisänen Varapuheenjohtaja: Mirja-Maija Hakolampi Varapuheenjohtaja: Minna Tanskanen Kari Kinnunen Heikki Okkonen Ari Erkkilä Juuso Hyvönen http://www.sotkamonjymypesis.fi/jymy-pesis-ry/
SuperJymy Oy