Jättiläistähti on noin 10–100 kertaa Aurinkoa suurempi ja 10–1 000 kertaa kirkkaampi tähti. Kuumemmat jättiläiset ovat yleensä kirkkaampia ja pienempiä kuin kylmemmät jättiläistähdet. Tunnetuimpia jättiläistähtiä ovat punaiset jättiläiset.
Jättiläiset luetaan luminositeettiluokkaan III ja kirkkaat jättiläiset luokkaan II. Jättiläistähdiksi voidaan kutsua mitä tahansa seuraavista tähtityypeistä: hyperjättiläiset, ylijättiläiset ja jättiläiset. Jättiläistähdet ovat monesti kirkkaudeltaan vaihtelevia sykkiviä muuttujia. Normaaleja luokan III jättiläisiä ovat sininen Mimosa, keltaiset Capella, Pollux,Dubhe, Arcturus, Aldebaran ja Kochab sekä Mira.
Ns. kirkkaita luokan II jättiläisiä ovat muun muassa Adhara, Almach ja Cacrux.
Tähdestä tulee jättiläistähti, kun sen ytimen fuusioreaktioiden vaatima vety loppuu ja sopeutuminen uuteen energiatasapainoon laajentaa voimakkaasti tähden uloimpia kerroksia. Pintalämpötila putoaa, mutta kokonaiskirkkaus kasvaa pinta-alan suuren kasvun vuoksi.
Jättiläistähtien ominaisuuksia
Luminositeettiluokan III jättiläisten ominaisuuksia.
Spektriluokka Pintalämpötila Säde (Auringon = 1) Massa (Auringon = 1) Absoluuttinen näennäinen kirkkaus MV Kokonaissäteilyteho eli Bolometrinen Luminositeetti,(Auringon = 1) Elokelpoisen vyöhykkeen säde AU B0 29 000K 15 20 –5,1 1 100 000 1 000 B5 15 000K 8 7 –2,2 1 800 42 A0 10 000K 5 4 +0,0 110 11 F0 7 200K 5 2 +0,5 60 7,7 G0 5 800K 6 1,0 +1,0 34 5,8 G5 5 100K 10 1,1 +0,9 43 6,6 K0 4 700K 15 1,1 +0,7 60 7,7 K5 3 900K 25 1,2 –0,2 220 15 M0 3 800K 40 1,2 –0,4 330 18 M5 3 300K 80 1,2 –0,3 930 30
Lähteet
Aiheesta muualla
Tähdet ja avaruus: Kuoleva jättiläistähti saattoi mahdollistaa Maan elämän Jättiläiset ja ylijättiläiset
Luokka:Tähtityypit