Keisari Tongzhi (myös Tung-tsi tai Mu-tsung, ), 27. huhtikuuta 1856 – 12. tammikuuta 1875), alkuperäiseltä nimeltään Zaichun, oli mantšulaisen Qing-dynastian kymmenes keisari ja kahdeksas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija. Hän oli keisarina vuosina 1861–1875, mutta koska hän oli valtaistuimelle noustessaan alaikäinen, ja kuoli jo 18-vuotiaana, valtaa hänen hallitsijakaudellaan käytti hänen äitinsä, leskikeisarinna Cixi. Vaikka Tongzhin vaikutus valtiollisiin asioihin oli vähäinen, historioitsijat ovat antaneet nimen Tongzhi-restauraatio hänen hallitsijakautensa aikana tehdyille epäonnistuneille yrityksille Kiinan nykyaikaistamiseksi ja poliittiseksi vakauttamiseksi.
Elämäkerta Tongzhi oli keisari Xianfengin ja hänen puolisonsa, myöhemmän leskikeisarinna Cixin ainoa eloon jäänyt poika. Hänen hallitsijanimensä oli aluksi Qixiang (祺祥; mantšuksi: Fengšengge Sabingga), mutta Cixin vaatimuksesta hän myöhemmin hylkäsi tämän nimen ja otti käyttöön uuden hallitsijanimen Tongzhi, joka merkitsee "järjestystä ja vaurautta." Nimi ilmaisi kungfutselaisen ihannekäsityksen siitä, mitä hyvän hallinnon piti tuottaa yhteiskunnalle. Toisinaan on virheellisesti tulkittu, että nimi tarkoittaisi "yhteishallintoa" (, 母子同治天下) ja viitannut kahden leskikeisarinnan, Cixin ja Ci'anin yhteishallintoon. Tämä on kuitenkin selvästi virheellinen tulkinta, sillä heidän hallintonsa oli väliaikainen järjestely, johon ei olisi pidetty sopivana viitata hallitsijan nimessä. Nykyäänkin käytössä oleva kiinalainen sanonta "ottaa vastaan audienssi verhon takana" ( tai 垂簾聽政, chuí lián tīng zhèng) on peräisin Tongzhin ajalta ja kuvaa Cixin vallankäyttöä poikansa kautta.
Tongzhi tuli keisariksi viisivuotiaana isänsä, keisari Xianfengin kuoltua. Hänen isänsä oli valinnut poikansa alaikäisyyden aikaiseksi sijaishallitsijaksi Sushunin, jonka kuitenkin syrjäyttivät leskikeisarinnat Cixi, Tongxhin äiti, ja Ci'an, Xianfengin aikainen keisarinna. Näistä kahdesta nimenomaan Cixi tuli selvästi Kiinan tosiasialliseksi hallitsijaksi. Ylimmäksi neuvonantajakseen he nimittivät nuoren keisarin sedän, prinssi Gongin.Jung Chang, s. 77
Todennäköisesti tällöin toivottiin, että Tongzhista tulisi aikanaan Qing-dynastian toisen keisarin, Kangxin vertainen hallitsija. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tongzhista tuli kasvaessaan uppiniskainen ja irstas nuori mies.Jung Chang, s. 146
Syksyllä 1872 teini-ikäinen keisari solmi avioliiton keisarinna Aluten kanssaJung Chang, s. 141 ja otti myös useita jalkavaimoja.Jung Chang, s. 193 Tongzhi ilmeisesti halusi ottaa tällöin vallan käsiinsä välittömästi ja ryhtyi riitelemään asiasta hovissa vaatien sijaishallitsijan syrjäyttämistä ja siitä, milloin sen tuli tapahtua. Leskikeisarinna ilmoitti, että tämän oli määrä tapahtua 23. helmikuuta 1873 ja piti tästä päivämäärästä kiinni.
Kun Tongzhi oli ottanut vallan käsiinsä, seuraavana päivänä ulkomaiden lähettiläät pyysivät teini-ikäiseltä keisarilta audienssia.Jung Chang, s. 144 Pyyntö herätti kuitenkin hovin virkamiesten ja ulkomaisten lähettiläiden välillä suurta erimielisyyttä noudatettavasta protokollasta, sillä lähettiläät tekivät selväksi, etteivät he halunneet suorittaa kiinalaisen tavan edellyttämää rituaalista kumartelua keisarin edessä. Qing-hallituksen ei myöskään ollut halukas pitämään audienssia Kielletyn kaupungin rajojen sisäpuolella, ja paikaksi valittiin "Purppuraisen valon paviljonki" eräässä Kielletyn kaupungin länsipuolella järven rannalla sijaitsevassa palatsissa, joka nykyään on osa Zhongnanhaita. Audienssi pidettiin lopulta 29. kesäkuuta 1873. Audienssin jälkeen ulkomaiset suurlähettiläät ilmaisivat selvästi närkästyksensä siitä, että heidät oli otettu vastaan hallissa, jossa Qing-keisarit alun perin olivat vastaanottaneet veronalaisten alusmaidensa lähettiläitä.
Vuonna 1874 keisari Tongzhi aikoi rakentaa uudelleen Vanhan kesäpalatsin, joka oli raunioitunut toisessa oopiumisodassa. Koska valtion varat kuitenkin olivat vähissä, hän joutui riitaan ministeriensä kanssa, joihin kuului kaksi myös kaksi hänen setäänsä, prinssi Gong sekä Yixuan eli prinssi Chun, keisari Xianfengin velipuoli, joka oli myös naimisissa leskikeisarinna Cixin nuoremman sisaren kanssa. Paitsi kohtuuttoman kalliista hankkeesta, ministerit nuhtelivat keisaria myös moraalisesti löyhistä elintavoista.Jung Chang, s. 147 Tästä raivostuneena keisari erotti molemmat prinssit viroistaan, mutta leskikeisarinna Cixi puuttui heidän pyynnöstään asiaan, ja keisari peruutti päätöksensä.Jung Chang, s. 148
Joulukuussa 1873 Tongzhi sairastui isorokkoon, minkä vuoksi leskikeisarinnat ottivat jälleen valtion asiat hoitoonsa. Jung Chang, s. 149–150. Keisari kuoli 12. tammikuuta 1875Jung Chang, s. 150. Hänellä ei ollut perillisiä, eikä hän ollut myöskään testamentilla määrännyt itselleen seuraajaa.Jung Chang, s. 157
Tongzhin kuoleman jälkeen vallanperimyksestä syntyikin kiistoja, joihin vaikutti myös se, että vaikka hän oli lapseton, hänen puolisonsa, keisarinna Aluten kerrottiin olevan raskaana.Jung Chang, s. 151–152 Lopulta leskikeisarinna määräsi uudeksi hallitsijaksi Tongzhin silloin vasta kolmivuotiaan serkun, prinssi Chunin ja leskikeisarinnan sisaren pojan, prinssi Zaitienin, joka nousi valtaistuimelle nimellä keisari Guangxu. Leskikeisarinna Cixi jatkoi edelleen sijaishallitsijana. Tongzhin puoliso, keisarinna Alute, kuoli hänkin lyhyen ajan kuluttua, 27. maaliskuuta 1875.
Perhe Isä: Keisari Xianfeng Äiti: Keisarin jalosukuinen puoliso Yi, (leskikeisarinna Cixi)
Puolisot Keisarinna Xiaozheyi (), Alute-klaanista (1854–1875) Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shushen, () (1860–1905), Fuca-klaanista. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhuanghe, () (1857–14. huhtikuuta 1921), Alute-klaanista, keisarinna Xiaozheyin täti Keisarillinen jalosukuinen puoliso Jingyi,May Holdsworth, Caroline Courtallud: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, () (1856–1932) Heseri-klaanista. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Ronghui, () (1854–1933) Gioro-klaanista. Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
Muotokuvia
Lähteet
Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳. Sterling Seagrave: Dragon Lady, . Wan Yi, Wang Shuqing, Lu Yanzhen: Daily life in the Forbidden City, . May Holdsworth, Caroline Courtauld: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, .
Viitteet
Kirjallisuutta
Mary Clabaugh Wright. The Last Stand of Chinese Conservatism: The T'ung-Chih Restoration, 1862-1874. (Stanford: Stanford University Press, 1957).
Luokka:Kiinan keisarit Luokka:Vuonna 1856 syntyneet Luokka:Vuonna 1875 kuolleet