Lehtokerttu (Sylvia borin) on harmaanruskea lehtipuumetsien lintu.
Koko ja ulkonäkö Lehtokerttu on 13–15 cm pitkä. Lehtokertun perustuntomerkki on se, että siinä ei ole mitään yksityiskohtaa, mihin silmä tarttuisi. Väriltään se on harmaanruskea, alapuoli on hieman vaaleampi. Kaulansivuilla lehtokertulla on usein heikko harmaa alue. Jalat ovat melko tukevat ja vaalean harmahtavat. Lehtokerttu on elintavoiltaan huomaamaton ja piilottelee puiden latvuksissa lehvästön seassa.
on 3–8 sekunnin pituinen kirkassointinen jokeltava lavertelusäe, jossa ei ole selvää melodiaa, vaan säe pulppuilee epämääräisesti ylös ja alas. Laulussa ei ole mustapääkertulle tyypillisiä huilumaisia loppusointuja, mutta joskus lehtokertun laulu voi olla kirjokerttumainen. Lehtokertun kutsu- ja varoitusääni on nenäsointinen maiskuttelu ”svät-svät-svät...”
Lehtokerttujen sulkasato tapahtuu vasta talvehtimisalueella. Sekä vanhat että nuoret linnut sulkivat siellä koko höyhenpukunsa. Loppukesällä vanhat ja nuoret lehtokertut erottaa höyhenpukujen kuluneisuudesta: nuorella on tuore ja aavistuksen kellertävämpi höyhenpuku. Lehtokertulla on vahvat sulat, sillä usein vanhojen lintujen sulat ovat vielä suhteellisen hyväkuntoiset syysmuuton aikana, toisin kuin esimerkiksi kerttusten ja sirkkalintujen hyvin kuluneet sulat.
Vanhin suomalainen rengastettu lehtokerttu on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen vähintään 14 vuoden 2 kuukauden ikäinen lintu.
Levinneisyys Lehtokerttu pesii lähes koko Euroopassa ja Aasian länsi- ja keskiosissa. Se on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 11,6–19,5 miljoonaa paria, joista 48 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla, 8 prosenttia Ruotsissa ja 6 prosenttia Saksassa. Maailman populaatiosta noin 80 prosentin on arvioitu sijoittuvan Eurooppaan.
Suomen pesimäkannaksi on vuosina 2019–2024 arvioitu keskimäärin 530 000 paria. Yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Lapin eteläosissa.
Lehtokertun Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 730 000 980 000 2013–2018 524 403 663 618 846 795 2019–2024 480 000 530 000 570 000
Keväällä ensimmäiset lehtokertut saapuvat Suomeen toukokuun puolivälissä, ja poismuutto tapahtuu elo-syyskuussa. Osa lehtokertuista voi viivytellä lokakuullekin asti.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Lehtokertun arvo on 203 euroa.
Elinympäristö
Aukkoiset ja valoisat lehtimetsät ja lehtipuuvaltaiset sekametsät sekä myös puistot, puutarhat ja pihat, lehtipuutaimikot ja pellonreunametsiköt. Reviirillä tulee olla pesäpaikaksi runsasta aluskasvillisuutta, esimerkiksi pensaikkoa.
Lisääntyminen
Hatara korsipesä matalalla pensaassa, puuntaimessa tai korkeissa ruohovartisissa kasveissa, esimerkiksi koiranputkissa, nokkosissa, vatuissa jne. Naaras munii toukokuun lopulla-kesäkuun alkupuolella 4–6, tavallisesti 5, vaaleata tummatäpläistä munaa. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä 10–11 vrk:n ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa. Joillakin vielä toinen pesue.
Ravinto Hyönteiset, hämähäkit ja marjat.
Lähteet
Aiheesta muualla Marjakangas, Arto 1980: Lehtokertun Sylvia borin pesä korkealla koivussa. - Lintumies 4.1980 s. 180. LYL. Solonen, Tapio 1976: Lammin biologisen aseman ympäristön lehtokerttupopulaatio vuosina 1971-76. - M. Sc. thesis, Dept. Zool., Univ. Helsinki. Solonen, Tapio 1977: Lehtokertun Sylvia borin pesimäbiologiasta. - Lintumies 3.1977 s. 69-78. LYL. Solonen, Tapio 1979: Population dynamics of the Garden Warbler Sylvia borin in southern Finland. - Ornis Fennica 56:3-12. Solonen, Tapio 1980: Lehtokerttu pesimälintuyhteisön jäsenenä. - Ornis Fennica 57:58-63.
LuontoPortti: Lehtokerttu (Sylvia borin) ITIS: Sylvia borin www.okulaari.net
Luokka:Kertut