Maa jota ei ole () on Edith Södergranin runokokoelma, joka ilmestyi postuumisti 1925. Kokoelma on nimetty yhden siihen sisältyvän runon mukaan. Kokoelman toimitti Elmer Diktonius ja esipuheen siihen laati Hagar Olsson.
Kokoelman suomennos sisältyy Södergranin koottuihin runoihin Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (Otava, 1994), jonka runojen suomentajat ovat Pentti Saaritsa, Uuno Kailas ja Aale Tynni.
Historia
Kokoelman julkaisua edelsi Diktoniuksen ja Olssonin välinen kiista siitä, kenellä on oikeus Södergranin henkiseen perintöön. Diktonius ehdotti Olssonille julkaisemattomien runojen kokoamista kirjeessä, jossa hän ehdotti yhtiön perustamista muiston vaalimiseksi. Yhteistyö päättyi konfliktiin.Rahikainen 2014, s. 241–242. Välejä kuvastaa Diktoniuksen erääseen kirjeeseen kirjoittama kommentti kokoelman ilmestyttyä:
Olssonin kokoelmaan kirjoittama esipuhe on katsottu olleen alku myöhemmin syntyneelle myytille yksinäisestä, kärsivästä, syrjäänvetäytyvästä Södergranista. Olssonin Södergran-näkemyksen kantava teema on kuolema. Södergranin elämäkerran kirjoittajan Agneta Rahikaisen mukaan tätä vahvistaa kokoelman nimi Maa jota ei ole.
Agneta Rahikainen arvelee, että Södergran kirjoitti kokoelmaan otetut kaksi viimeistä runoaan ”Maa jota ei ole” ja ”Tulo Haadekseen” vähän ennen kuolemaansa keväällä 1923, sillä tämän äiti Helena Södergran löysi ne vasta tämän kuoleman jälkeen. Vailla päiväystä olevat runot jättävät jäähyväisiä elämälle ja ovat yhdessä ikään kuin tilinpäätös elämälle.Rahikainen 2014, s. 208. Runo ”Maa jota ei ole” on otettu myös karelianismin käyttöön ja Södergran menetetyn kotiseudun, paratiisin, puolestapuhujaksi.Rahikainen 2014 s. 303. Teoksessa Ny illustrerad svensk litteraturhistoria julkaistussa Södergran-artikkelissa ruotsalainen kirjallisuushistorioitsija Erik Hjalmar Linder kirjoittaa, että Södergran tuli runon ansiosta tunnetuksi Ruotsissa jo 1920-luvulla.Rahikainen 2014 (väitöskirja) s. 215. Kokoelman runoa ”Nattlig madonna” Linder pitää nuoruudenrunona.Rahikainen 2014 (väitöskirja), s. 216.
Vastaanotto
Kokoelman vastaanotto oli hyvin myönteinen.Rahikainen 2014, s. 247. Nya Argukseen kirjoittamassaan arviossa Erik Kihlman piti Södergrania ruotsinkielisen runon romanttisimpana ja syrjäänvetäytyvimpänä temperamenttina, sillä hänen runonsa ovat täynnä prinsessoja, nunnia, mustalaisia, ruumiita käärinliinoissa.Rahikainen 2014, s. 225. Kihlman näki nimirunossa epätavallista loistoa ja voimaa. Olof Enckell oli epävarma suhtautumisessaan kokoelmaan. Runot ovat vaikeaselkoisia ja kummallisia. Häntä miellyttivät eniten tyynet luonnonrunot.
Runot
I Tidiga dikter Sommar i bergen Rosen Sjukbesök Porträttet Ett möte Nattlig madonna Om hösten Farliga drömmar Bruden Till Eros Prinsessan Min framtid Sjuka dagar Ingenting Ett liv Undret
II (Nimetön) Grimace d'artiste Särtacknet Gryningen Förhoppning Visan från molnet Aftonvandring
III Dikter från 1919–1920 Fångenskap Blekhjärtade natt Mitt liv, min död och mitt öde
IV Sista dikter Zigenerskan Min barndoms träd Kyrkogårdsfantasi O himmelska klarhet Hemkomst Månen Novembermorgon Det finns ingen som har Landet som icke är Ankomst till Hades
Lähteet Rahikainen, Agneta: Poeten och hennes apostlar: en biomytografisk analys av Edith Södergranbilden. Väitöskirja. (PDF)
Viitteet
Aiheesta muualla ”Sommar i bergen” ja muut kokoelman runot . Kaino.kotus.fi. Kolme runoa kokoelmasta Maa jota ei ole: Havainto, Muotokuva, Öinen madonna. Suom. Uuno Kailas.
Luokka:Suomalaiset runokokoelmat Luokka:Vuoden 1925 kirjat