Kielikunta on yhteistä alkuperää olevien kielten laajin mahdollinen ryhmä, johon kuuluvat kielet periytyvät samasta kantakielestä. Suppeammasta ryhmästä sukulaiskieliä yhden kielikunnan sisällä voidaan käyttää termiä kieliryhmä.
Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esimerkiksi korea), kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.
Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi vesi-sanan taivutusmuodoista (kuten veteen ja vedet) on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Kielikunta muodostuu laajimmasta joukosta kieliä, joiden voidaan osoittaa periytyneen yhteisestä kantakielestä. Kielten välillä saattaa olla kaukaisempiakin sukulaisuussuhteita – erään hypoteesin mukaan maailman kaikki kielet ovat peräisin samasta kantamuodosta – mutta sitä ei enää voida osoittaa. Kielten sukulaisuutta tutkii historiallis-vertaileva kielitiede.
Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.
Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaanisille kielille. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan, ruotsin, tanskan ja islannin kantakieltä.
Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon agglutinatiivisempi kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieleksi.
Tässä kielikuntien luettelossa kielikunnat on jaoteltu maantieteellisten alueiden mukaan ja siinä ei ole mainittu isolaattikieliä. Lisäksi Uudessa-Guineassa ja Etelä-Amerikassa on näiden lisäksi joukko pienempiä kielikuntia. Kaikkiaan kielikuntia on pitkälle kolmattasataa.
Kielikunnat maanosittain Maailman kielikunnat (nimet englanniksi): center|800px thumb|400px|Ympyräkaavio maailman suurimmista kielikunnista natiivipuhujien osuuden mukaan.
Eurooppa ilman Kaukasiaa indoeurooppalaiset kielet uralilaiset kielet
Kaukasia eteläkaukasialaiset kielet (eli kartvelilaiset kielet) koilliskaukasialaiset kielet luoteiskaukasialaiset kielet pohjoiskaukasialaiset kielet
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka hurrilaiset kielet afroaasialaiset kielet (vanh. seemiläis-haamilaiset kielet)
Saharan eteläpuolinen Afrikka khoisankielet nigeriläis-kongolaiset kielet (eli negroafrikkalaiset kielet) nilosaharalaiset kielet (eli niililäis-saharalaiset kielet)
Aasia ilman Lähi-itää ja Kaukasiaa andamaanilaiset kielet austroaasialaiset kielet dravidakielet japanilaiset kielet jeniseiläiset kielet kamtšatkalaiset kielet (eli tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet) miao-jao-kielet mongolikielet sinotiibetiläiset kielet thailaiset kielet tunguusikielet turkkilaiset kielet
Jotkut kielitieteilijät pitävät mongolikieliä, tunguusikieliä ja turkkilaisia kieliä yhtenä altailaisten kielten kielikuntana.
Uusi-Guinea Ala-Sepikin kielet angalaiset kielet aeafundilaiset kielet asmatilaiset kielet awyukielet binanderekielet brahmalaiset kielet chimbulaiset kielet dani-kwerba-kielet Finisteren-Huonin kielet isumrudilaiset kielet itäiset Uuden-Guinean ylämaan kielet Josephstaalin kielet kajagarilaiset kielet kaurekielet keski- ja eteläuusiguinealaiset kielet Keski-Sepikin kielet koiarilaiset kielet kombiokielet kutubuakielet Länsi-Bomberain kielet mabusokielet maimaikielet mairasi-tanamerakielet marindilaiset kielet nimboralaiset kielet pawailaiset kielet pihomilaiset kielet Pohjois-Halmaheran kielet Rain kielet ram-kielet sentanikielet Sepikin kukkuloiden kielet tamakielet teberalaiset kielet Timorin-Alorin-Pantarin kielet Trans-Flyn kielet Uuden-Britannian kielet waibukilaiset kielet wanangilaiset kielet Wisselinjärven kielet Ylä-Sepikin kielet
Australia ja Oseania australialaiset kielet austronesialaiset kielet tasmanialaiset kielet
Pohjois- ja Keski-Amerikka algilaiset kielet (jonka muodostavat algonkin-kielet, wiyot ja yurok) athabasca-kielet (eli athabaskalaiset kielet) caddolaiset kielet coahuiltecalaiset kielet eskimo-aleuttilaiset kielet irokeesikielet keresiläiset kielet kiowa-tano-kielet mayakielet mixe-zoguekielet muskogee-kielet penutilaiset kielet otomangelaiset kielet sališilaiset kielet siouxilaiset kielet subtiaba-tlapanec-kielet tekistlateekkikielet totonaakkikielet tšimakulaiset kielet uto-atsteekkilaiset kielet wakasilaiset kielet
Etelä-Amerikka araukaanilaiset kielet arawakilaiset kielet arutani-sape-kielet chonkielet guaycurukielet huarpalaiset kielet janomamilaiset kielet jaqilaiset kielet jivarolaiset kielet karibilaiset kielet kawesqarilaiset kielet ketšualaiset kielet makulaiset kielet mascolaiset kielet matacokielet paezalaiset kielet panolaiset kielet salivalaiset kielet tšapakuralaiset kielet (eli chapacuralaiset kielet) tšibtšalaiset kielet (eli chibchalaiset kielet) tukanolaiset kielet tupilaiset kielet urukielet zamucolaiset kielet zaparolaiset kielet
Muut pidgin- ja kreolikielet viittomakielet keinotekoiset kielet isolaattikielet
Lähteet
Aiheesta muualla
Ethnologue: Languages of the World Tapani Salmisen arvostelu Anhavan kirjasta
* Luokka:Luokittelujärjestelmät Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit