Kansainvälisissä tiedotusvälineissä on paljastettu yksityiskohtia Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston (NSA) ja sen kansainvälisten yhteistyötahojen harjoittamasta ulkomaalaisiin ja Yhdysvaltain kansalaisiin kohdistuvasta maailmanlaajuisesta joukkovalvonnasta. Raportit ovat suurimmaksi osaksi lähtöisin huippusalaisten asiakirjojen kätköstä, jonka vuosi entinen NSA:n urakoitsija Edward Snowden työskennellessään Booz Allen Hamiltonille, yhdelle Yhdysvaltojen suurimmista puolustus- ja tiedustelualihankkijoista. Yhdysvaltojen liittovaltion asiakirjojen lisäksi Snowdenin kätkön on sanottu sisältävän tuhansia Australian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanadan tiedustelupalveluiden tiedostoja, joihin hänellä oli pääsy Five Eyes -verkoston kautta. Ensimmäiset Snowdenin vuotamiin asiakirjoihin perustuvat paljastukset julkaistiin samanaikaisesti The Washington Post- ja The Guardian -lehdissä kesäkuussa 2013. Paljastukset saivat huomattavaa julkisuutta ja jatkuivat läpi vuoden 2013. Merkittävä osa kätköstä, jonka arvellaan käsittävän 1,7 miljoonaa asiakirjaa, oli myöhemmin vapautettu ja julkaistu monessa muussa tiedotusvälineessä. Huomionarvoisimpia näistä myöhemmistä tiedotusvälineistä ovat olleet The New York Times, Canadian Broadcasting Corporation, Australian Broadcasting Corporation, Der Spiegel (Saksa), O Globo (Brasilia), Le Monde (Ranska), L'espresso (Italia), NRC Handelsblad (Alankomaat), Dagbladet (Norja), El País (Espanja) ja Sveriges Television (Ruotsi).

Nämä mediaraportit ovat tuoneet valoon UKUSA-yhteisön jäsenten allekirjoittamien salaisten valtiosopimusten vaikutukset heidän pyrkiessään toteuttamaan maailmanlaajuista joukkovalvontaa. Esimerkiksi Der Spiegel paljasti, kuinka Saksan BND jakaa ”suunnattomia määriä siepattua dataa NSA:lle”, kun taas Sveriges Television paljasti, että Ruotsin FRA antoi NSA:lle dataa diplomaattisista yhteydenpidoista vuonna 1954 allekirjoitetun salaisen tiedusteluyhteistyötä koskevan valtiosopimuksen nojalla. Maailmanlaajuiseen joukkovalvontaan osallistuviin turvallisuus- ja tiedustelupalveluihin kuuluvat NSA:n lisäksi Australian ASD, Yhdistyneen kuningaskunnan GCHQ, Kanadan CSEC, Tanskan PET, Ranskan DGSE, Saksan BND, Italian AISE, Alankomaiden AIVD, Norjan NIS, Ruotsin FRA, Espanjan CNI, Sveitsin NDB ja Israelin ISNU, joka on raporttien mukaan välittänyt raakaa, suodattamatonta dataa Yhdysvaltain kansalaisista NSA:lle.

Yhdysvaltalaiset syyttäjät tekivät Edward Snowdenia vastaan rikosilmoituksen 14. kesäkuuta 2013 syyttäen häntä vakoilusta ja valtion omaisuuden varastamisesta. Myöhään heinäkuussa 2013 Venäjän valtio myönsi hänelle yhden vuoden väliaikaisen turvapaikan heikentäen Venäjän ja Yhdysvaltojen välistä suhdetta entisestään. 6. elokuuta 2013 Yhdysvaltain Presidentti Barack Obama vakuutti kansallisessa televisiossa, että ”Yhdysvalloilla ei ole kotimaan vakoiluohjelmaa” ja että ”yhdysvaltalaisia ei vakoilla”. Loppupuolella lokakuuta 2013 Britannian pääministeri David Cameron varoitti The Guardian -lehteä julkaisemasta yhtään enempää vuotoja virallisen julkaisukiellon uhalla. Joulukuussa 2013 The Guardian -lehden päätoimittaja Alan Rusbridger sanoi: ”Olemme tähän mennessä julkaisseet noin 26 asiakirjaa näkemistämme 58 000:sta.”

Tiedotusvälineiden toiminnan vastuullisuus asiaan liittyvässä tiedottamisessa on herättänyt kiistelyä. Tammikuussa 2014 Obama sanoi, että ”sensaatiomainen tapa, jolla näitä paljastuksia on tuotu esille, on ollut usein kuumottavampaa kuin valaisevaa”. Kriitikot, kuten Sean Wilentz, ovat huomauttaneet, että monet Snowdenin vuotamat asiakirjat eivät koske kotimaista valvontaa Yhdysvalloissa. Pentagon tuli ensimmäisessä arvioinnissaan paljastuksista siihen päätökseen, että Snowden syyllistyi Yhdysvaltain historian suurimpaan valtiollisten salaisuuksien ”varkauteen”. GCHQ:n entinen johtaja, Sir David Omand, kuvaili Snowdenin vuotoa ”katastrofaalisimpana tappiona Britannian tiedustelupalvelulle koskaan”.

Taustaa The Washington Post -lehden uutisointia Snowdenin paljastuksista johtanut Pulitzer-palkinnon saanut toimittaja Barton Gellman tiivisti vuodot seuraavasti:

Paljastukset toivat esiin yksityiskohtia läheisestä yhteistyöstä NSA:n ja Yhdysvaltojen liittovaltion virastojen, kuten FBI:n ja CIA:n välillä. Paljastukset toivat esiin myös lukuisille kaupallisille yhteistyötahoille ja tietoliikenneyhtiöille tehdyt maksut, joita virasto ei ollut aikaisemmin julkistanut. Paljastukset toivat tämän lisäksi esiin yksityiskohtia aikaisemmin julkistamattomasta yhteistyöstä kansainvälisten yhteistyötahojen, kuten Britannian, Ranskan ja Saksan kanssa sekä yksityiskohtia muiden maiden hallitusten kanssa tehdyistä salaisista valtiosopimuksista toistensa kansalaisista siepatun datan jakamisesta. Paljastukset tehtiin julkisiksi usean kuukauden aikana, alkaen kesäkuussa 2013. Useassa maassa toimivat lehdistöt käyttivät paljastuksissaan asiakirjoja entisen NSA:n urakoitsijan Edward Snowdenin vuotamasta kätköstä. Snowden oli koonnut kätkön tehdessään työtä Booz Allen Hamiltonille, yhdelle Yhdysvaltojen suurimmista puolustus- ja tiedustelualihankkijoista.

Vuodesta 2013 vuoteen 2017 Australian oikeuskanslerina toiminut George Brandis totesi Snowdenin paljastusten olevan ”vakavin takaisku lännen tiedustelulle toisen maailmansodan jälkeen”.

Maailmanlaajuinen joukkovalvonta

Maailmanlaajuisen joukkovalvonnan ohjelmia Ohjelma Kansainväliset osallistujat ja/tai yhteistyötahot Kaupalliset yhteistyötahot PRISM Australian Australian Signals Directorate (ASD/DSD) Yhdistyneiden kansakuntien Government Communications Headquarters (GCHQ) Alankomaiden Algemene Inlichtingen en Veiligheidsdienst (AIVD) Microsoft XKeyscore Saksan Bundesnachrichtendienst (BND) Saksan Bundesamt für Verfassungsschutz (BfV) Ruotsin Försvarets radioanstalt (FRA) Tempora Yhdysvaltojen National Security Agency (NSA) British Telecommunications (koodinimi ”Remedy”) Interoute (koodinimi ”Streetcar”) Level 3 Communications (koodinimi ”Little”) Global Crossing (koodinimi ”Pinnage”) Verizon Business (koodinimi ”Dacron”) Viatel (koodinimi ”Vitreous”) Vodafone Cable (koodinimi ”Gerontic”) MUSCULAR NSA Project 6 Central Intelligence Agency (CIA)Stateroom DSD Kanadan Communications Security Establishment Canada (CSEC) GCHQ Special Collection Service (SCS)Lustre NSA Ranskan Direction Générale de la Sécurité Extérieure (DGSE) Viimeksi päivitetty: joulukuu 2013

Paljastukset Vaikka Snowdenin vuotamien asiakirjojen tarkka lukumäärä on tuntematon, useat viranomaiset ovat antaneet seuraavat arviot: Vähintään 15 000 Australian tiedustelupalvelun asiakirjaa, Australian viranomaisten mukaan. Vähintään 58 000 brittiläistä tiedustelua koskevaa asiakirjaa, brittiläisten viranomaisten mukaan. Noin 1,7 miljoonaa Yhdysvaltojen tiedustelua koskevaa asiakirjaa, Yhdysvaltain viranomaisten mukaan.

Snowdenille oli NSA:n urakoitsijana myönnetty pääsy Yhdysvaltojen valtion asiakirjoihin sekä usean länsimaisen liittolaisen huippusalaisiin asiakirjoihin Five Eyes -verkoston kautta. Snowden väittää, että hänellä ei tällä hetkellä ole asiakirjoja luovutettuaan kaikki kopiot toimittajille, jotka hän tapasi Hongkongissa.

Snowdenin asianajajan mukaan Snowden on vannonut, ettei julkaise yhtäkään asiakirjaa ollessaan Venäjällä, vaan jättää tämän vastuun kokonaan toimittajille. Vuodesta 2014 lähtien seuraavilla tiedotusvälineillä on ollut pääsy osaan Snowdenin toimittamiin asiakirjoihin: Australian Broadcasting Corporation, Canadian Broadcasting Corporation, Channel 4, Der Spiegel, El Pais, El Mundo, L'espresso, Le Monde, NBC, NRC Handelsblad, Dagbladet, O Globo, South China Morning Post, Süddeutsche Zeitung, Sveriges Television, The Guardian, The New York Times ja The Washington Post.

Historiallinen konteksti

1970-luvulla NSA-analyytikko Perry Fellwock paljasti salanimeä ”Winslow Peck” käyttäen UKUSA-sopimuksen olemassaolon. Kyseinen valtiosopimus toimii pohjana ECHELON-verkostolle, jonka olemassaolon paljasti Lockheedin työntekijä Margaret Newsham vuonna 1988. Lisätietoja maailmanlaajuisesta valvontajärjestelmästä tuli usealta henkilöltä kuukausia ennen syyskuun 11. päivän terroritekoja ja sen jälkiseurauksien aikana, mukaan lukien entiseltä MI5:n virkamieheltä David Shaylerilta ja toimittaja James Bamfordilta. Heitä seurasivat seuraavat henkilöt: NSA:n työntekijät William Binney ja Thomas Andrews Drake, jotka paljastivat, että NSA oli laajentamassa valvontaa ripeästi. GCHQ:n työntekijä Katharine Gun, joka paljasti suunnitelman salakuunnella YK:n edustajia vähän ennen Irakin sotaa. Brittiläinen ministeri Clare Short, joka paljasti vuonna 2004, että Yhdistynyt kuningaskunta oli vakoillut YK:n pääsihteeriä Kofi Annania. NSA-työntekijä Russ Tice, joka laukaisi kiistelyn NSA:n valtuuttamattomasta valvonnasta paljastettuaan, että George W. Bushin hallinto oli vakoillut omia kansalaisiaan ilman oikeusistuimen hyväksyntää. USA Today -lehden toimittaja Leslie Cauley, joka paljasti vuonna 2006, että NSA säilyttää massiivista tietokantaa yhdysvaltalaisten puheluista. AT&T:n työntekijä Mark Klein, joka paljasti vuonna 2006 NSA:n ”Room 641A” -huoneen olemassaolon. Aktivistit Julian Assange ja Chelsea Manning, jotka paljastivat vuonna 2011 joukkovalvontateollisuuden olemassaolon. Toimittaja Michael Hastings, joka paljasti vuonna 2012, että Occupy Wall Street -liikkeen mielenosoittajia oli vakoiltu.

Pentagon tuli Snowdenin paljastusten jälkiseurauksissa siihen tulokseen, että Snowden syyllistyi Yhdysvaltain historian suurimpaan valtiollisten salaisuuksien ”varkauteen”. Australiassa hallituskoalitio kuvaili vuotoja tuhoisimpana iskuna Australian tiedustelupalveluille niiden historiassa. GCHQ:n entinen johtaja Sir David Omand kuvaili Snowdenin vuotoa ”katastrofaalisimpana tappiona Britannian tiedustelupalvelulle koskaan”.

Aikajana

thumb|The Mira -hotelli Hongkongissa, jossa Edward Snowden isännöi hänen ensimmäisen tapaamisen The Guardian-lehden Glenn Greenwaldin, Laura Poitrasin ja toimittaja Ewen MacAskillin kanssa.

NSA-urakoitsija Edward Snowden alkoi ladata asiakirjoja huhtikuussa 2012. Samana vuonna Snowden teki ensimmäisen yhteydenoton The Guardian -lehden toimittajaan Glenn Greenwaldiin, ja tammikuussa 2012 hän sai urakoitua dokumenttituottaja Laura Poitrasin.

2013 Toukokuussa 2013 Snowden otti väliaikaisen virkavapautuksen asemastaan NSA:lla vedoten siihen, että hän saisi hoitoa epilepsiaansa. Toukokuun loppupuolella hän matkusti Hongkongiin. Greenwald, Poitras ja The Guardianin puolustus- ja tiedustelukirjeenvaihtaja Ewen MacAskill lensivät Hongkongiin tapaamaan Snowdenia.

Kesäkuu Usean The Guardian -lehden Yhdysvalloista käsin työskentelevän päätoimittajan New Yorkissa pitämän kokouksen jälkeen päätettiin, että Greenwald, Poitras ja The Guardianin puolustus- ja tiedustelukirjeenvaihtaja Ewen MacAskill lentäisivät Hongkongiin tapaamaan Snowdenia. Kesäkuun viidentenä päivänä ensimmäisessä vuotoihin perustuvassa uutisraportissaEverything We Learned From Edward Snowden in 2013 – NationalJournal.com The Guardian paljasti huippusalaisen tuomioistuinmääräyksen, josta kävi ilmi, että NSA oli keränyt yli 120 miljoonan Verizonin asiakkaan puhelutiedot. Määräyksen alla puheluiden kummankin osapuolen numerot, paikannustiedot, yksilölliset tunnisteet, puheluiden ajankohdat ja pituudet luovutettiin FBI:lle, joka luovutti ne edelleen NSA:lle. The Wall Street Journalin mukaan Verizonia koskeva määräys on osa kiisteltyä MAINWAY-nimistä ohjelmaa, jonka tavoitteena on varastoida rekisteritiedot kaikista Yhdysvalloissa tehdyistä puheluista. Ohjelma ei kuitenkaan kerää informaatiota suoraan T-Mobile US- tai Verizon Wireless -tietoliikenneyhtiöiltä, johtuen osittain näiden omistajien sidoksista ulkomaihin.