Tervapääsky (Apus apus) on kiitäjälintujen (Apodiformes) lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole läheistä sukua varsinaisille pääskyille, vaikka ulkonäöltään muistuttaakin niitä.

Nimi Tervapääskyn historiallisia nimiä ovat olleet terwapääskyinen tai wijripääskyinen (Juslenius, 1745), kirkkopääskynen (Ganander, 1787), linnapääsky, tervapääsky, viiripääsky ja mustapääsky (Lönnrot, 1861).Häkkinen, 2011, s. 331

Tieteellinen nimi apus tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa jalatonta (kreik. a = ilman, pous = jalka) Jobling, 2010, s, 52

Koko ja ulkonäkö Tervapääsky on 17–18,5 cm pitkä ja sen siipiväli on 40–44 cm. Sillä on pääosin tummanruskea höyhenpeite, mutta kurkku ja otsa ovat valkoiset. Tervapääskyllä on sirpinmuotoiset siivet. Käsisiipi on hyvin pitkä, kun taas kyynärsiipi lyhyt.

Tervapääskyn ääni on kirkuva, laskeva ”sriiiiii sriiiiii sriiiiiii”.

Vanhin suomalainen rengastettu tervapääsky on ollut vähintään 16 vuotta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 21 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen tervapääsky.

Levinneisyys Tervapääskyn esiintymisalue käsittää lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja suuren osan Aasiaa. Euroopassa arvioidaan pesivän 6,9–17,0 miljoonaa paria. Koko maailman kannaksi arvioidaan 40–200 miljoonaa yksilöä.

Suomessa tervapääskyä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomessa arvioidaan pesivän nykyään 100 000 yksilöä (75 000–150 000). Tervapääsky on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan eteläosiin. Tervapääskyt lähtevät Suomesta elo-syyskuussa ja palaavat toukokuussa.

Elinympäristö Tervapääskyt viettävät lähes koko elämänsä lennossa, ja ne myös syövät, parittelevat ja nukkuvat ilmassa eivätkä laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Nuori tervapääsky viettää pesästä lähdettyään elämänsä ensimmäiset vuodet kokonaan lennossa ja laskeutuu kiinteälle alustalle vasta pesiessään ensimmäisen kerran 3–4-vuotiaana. Tervapääskyjen alkuperäistä elinympäristöä ovat syrjäseutujen koskemattomat metsät. Nykyisin suurin osa tervapääskyistä pesii kuitenkin kaupungeissa ja taajamissa.

Lisääntyminen pienoiskuva|vasen|Nuori, vielä lentokyvytön tervapääsky pienoiskuva|Apus apus Tervapääsky pesii rakennuksissa, puunkoloissa ja linnunpöntöissä. Tervapääskyt pariutuvat eliniäkseen ja palaavat pesimään samaan koloon vuodesta toiseen. Pari voi pesiä samassa pesässä yli 15 vuotta. Tervapääsky munii kesäkuussa 2–3 munaa, joita kumpikin vanhemmista hautoo. Hautomisaika on 19–25 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä 37–56 päivää riippuen kesän säätilasta. Kylminä ja sateisina aikoina poikaset voivat vaipua useaksi päiväksi horrostilaan, jossa ne säästävät energiaa.

Ravinto Tervapääsky saalistaa ilmasta ravinnokseen hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Katso myös Suomessa pesivät pääskyt ja kiitäjät pesimäkanta-arvioineen ja uhanalaisuusluokkineen Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta Peiponen, Valto A.: Kehrääjälintu. – Helsinki: Valto A. Peiponen (omakustanne) 2004. Koskimies, Jukka: The life of the Swift, Micropus apus (L.), in relation to the weather. Väitöskirja. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia 1950. Sarja: Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 4, Biologica, ISSN 0066-1988; 15; 15:1-151. Hakasalo, Osmo: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL. Leivo, Mauri: Valkeavatsaisen tervapääskyn tarina. – Lintumies 5.1990 s. 244. LYL. Väisänen, Olavi: Tervapääsky närhen saaliina. – Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.

Aiheesta muualla

Tervapääsky voi pysytellä ilmassa melkein vuoden – tiede.fi

Luokka:Kiitäjälinnut Luokka:Suomen maakuntalinnut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Suomessa uhanalaiset lajit