Norjan läänit olivat tärkeitä hallinnollisia alueita Tanska-Norjassa ennen siirtymistä absoluuttiseen monarkiaan. Läänit () olivat olemassa 1308–1662.
1500-luvun alussa läänijako oli epävakaa, mutta muodostui neljästä kiinteästä linnaläänistä tai pääläänistä ja noin 30 pienläänistä, jotka kuuluivat vaihtelevasti päälääneihin. 1500-luvulta vuoteen 1660 neljä päälääniä olivat: Båhusin lääni (Bohuslän) Akershusin lääni Trondheimin lääni Bergenhusin lääni (johon kuului myös Pohjois-Norja)
Vuonna 1660 Norjassa oli yhdeksän päälääniä: Tunsbergin lääni Bratsbergin lääni Agdesidenin lääni Stavangerin lääni Akershusin lääni Bergenhusin lääni Trondheimin lääni Nordlandenen lääni Vardøhusin lääni Pienläänien lukumäärää vähennettiin 17 lääniin.
Läänien tilalle tulivat amtit 1662 ja niitä seurasivat fylket 1919.
Luokka:Norjan entiset läänit