Reijo Valfrid Wilenius (22. huhtikuuta 1930 Helsinki – 26. lokakuuta 2019 Helsinki) oli suomalainen filosofi, joka toimi Jyväskylän yliopiston filosofian professorina vuosina 1972–1992. Hän julkaisi useita teoksia etenkin kasvatusfilosofian alalta. Wilenius oli myös antroposofisen liikkeen ja steinerpedagogiikan keskeisiä edustajia Suomessa, kuten oli myös hänen vaimonsa Aijami Wilenius. Hän kuului Kriittisen korkeakoulun ja Snellman-korkeakoulun perustajiin.
Elämä Wilenius kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1949 (Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu). Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1952. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Olli Ant-Wuorisen tyttären Aijamin kanssa. Wilenius jatkoi koulutustaan ja vielä valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi 1958 sekä väitteli tohtoriksi 1966 Helsingin yliopistossa.
Wilenius toimi Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun, Suomen Teatterikoulun ja Helsingin Työväenopiston tuntiopettajana 1953–1958, Helsingin Rudolf Steiner -koulun opettajana 1961–1976, Helsingin Kauppakorkeakoulun filosofian opettajana 1966–1967, Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian vt. professorina 1965–72 (kevätlukukaudet), käytännöllisen filosofian dosenttina 1967–1996, Jyväskylän yliopiston filosofian professorina ja filosofian laitoksen johtajana 1973–1992 sekä Snellman-korkeakoulun opettajana vuodesta 1980.
Lisäksi Wilenius toimi Suomen filosofisen yhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä 1964–1968, Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen johtokunnan jäsenenä 1964–1968, Suomen Teiniliiton kuraattorina 1966–1969, Suomen antroposofisen liiton puheenjohtajana 1966–96, Kulttuurikeskus – Kriittisen korkeakoulun johtokunnan puheenjohtajana 1968–1984, 1999–2001, kunniapuheenjohtajana vuodesta 1992, Valtion humanistisen toimikunnan puheenjohtajana, Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunnan ja Nordisk samarbetsnämd för humanistisk forskningin jäsenenä 1975–1979, European Science Foundationin humanistisen toimikunnan jäsenenä 1978–1980, Ahtola-kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtajana 1980–2004, Suomen rauhanpuolustajien valtuuston puheenjohtajana 1982–1989, Suomi tulevaisuudessa –seminaarien toimikunnan puheenjohtajana 1983–1990, European Forum for Freedom in Educationin presidenttinä vuodesta 1997. Hän oli useiden valtion komiteoiden ja toimikuntien jäsen.
Wilenius toimi kulttuurilehti Katsauksen päätoimittajana vuosina 1957–1968 ja Takojan päätoimittajana vuosina 1980–1983.
Wilenius sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1976, Saima-mitalin 1984 ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin 1989.
Teoksia The Social and Political Theory of Francisco Suárez (väitöskirja), 1963
Nuorison kapina ja aikamme suunnanmuutos, 1969
Ihmiskeskeiseen kulttuuriin, 1976 (uusi laitos Uuteen kulttuuriin 1990).
Snellmanin linja: Henkisen kasvun filosofia, 1978 Ihminen ja työ, 1981 Bildningens villkor: Ett utkast till fostrans filosofi, 1981 Ihminen ja sivistys, 1982
Snellmanin teokset 1–4 (toimitustyö ja elämäkerralliset johdannot), 1983 Tunkio ja taivas: Pohdintoja Suomesta, 1984 Kolme näkijää ja tekijää: Lönnrot, Runeberg, Snellman ja Suomen suunta, 1986
Tuntemattoman tutkija – Steinerin tie hengentieteeseen, 1997 Mitä on ihminen? Filosofiaa ihmisestä ja inhimillisestä kasvusta, 1999. (Uusi laajennettu laitos 2003.) Miten käy lasten ja nuorten? Keskustelua ja filosofiaa kasvatuksesta, 2002.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Jyväskylän yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset filosofit Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Vuonna 1930 syntyneet Luokka:Vuonna 2019 kuolleet