Karl Heinrich Marx (5. toukokuuta 1818 Trier, Preussi – 14. maaliskuuta 1883 Lontoo, Englanti) oli preussilaissyntyinen yhteiskuntafilosofi. Marx tunnetaan erityisesti teoriasta, joka käsittelee työtätekevän ja omistavan luokan luokkaristiriitaa ja -taistelua. Karl Marxia pidetään uudenaikaisen sosialismin ja kommunismin perustajana.
Elämä Perhetausta ja opiskeluvuodet Karl Marx syntyi juutalaiseen perheeseen Preussin Trierissä. Hänen isänsä Hirschel oli lakimies, joka ajalle tyypillisen juutalaissyrjinnän takia oli kääntynyt luterilaisuuteen ennen Karlin syntymää ja samalla vaihtanut etunimensä saksalaiseen muotoon Heinrich.McClellan 1990, s. 14; Wheen 2000, s. 21 Isän suvussa oli perinteisesti oltu rabbeja, ja melkein kaikki Trierin rabbiinit olivat 1500-luvulta lähtien Marxin esi-isiä.McClellan 1990, s. 13 Äiti oli hollanninjuutalainen ja suvusta, jossa kaikki miehet olivat vuosisatojen ajan olleet rabbeja.Wheen 2000, s. 21. Isä oli melko varakas, hän omisti viinitarhan, perheellä oli kaksi palvelijaa, ja vuonna 1819 perhe muutti vuokra-asunnosta omaan taloon jossa seitsenhenkiselle perheelle ja isän asianajotoimistolle oli kymmenen huonetta.Wheen 2000, s. 22; McClellan 1990, s. 14, 18
Napoleonin sotien aikaan Ranska miehitti Trierin, jolloin myös juutalaiset saivat poliittiset oikeudet. Preussi miehitti kaupungin vuonna 1812 ja sen hallitus kielsi juutalaisilta julkiset virat. Hirschel Marx lähetti hallitukselle kirjeen missä valitti juutalaisiin kohdistuneesta syrjinnästä. Kirje ei tuottanut tulosta, minkä takia työnsä säilyttääkseen Hirschel päätti kääntyä luterilaisuuteen, mikä tapahtui ennen elokuuta 1817. Hirschel oli jäsen Trierin kasinoklubissa, missä miehet keskustelivat kirjallisuudesta ja väittelivät politiikasta. Kodissa vieraili kulttuurielämän edustajia joita innostivat valistusaatteet.Wheen 2000, s. 23.
Marxin varhaislapsuudesta ei tiedetä eräitä sisarusten muistikuvia lukuun ottamatta mitään. Hänen oletetaan olleen kotiopetuksessa aina vuoteen 1830 asti, jolloin hän aloitti viisi vuotta kestäneet opinnot Trierin lyseossa. Marxin opettajat olivat pääasiassa vapaamielisiä humanisteja. Preussin poliisi takavarikoi lyseossa kiellettyä kirjallisuutta ja rehtori joutui poliisivalvontaan.Wheen 2000, s. 25; McClellan 1990, s. 19 Marx tuli ylioppilaaksi vuonna 1835. Hänen terveytensä oli horjuva ja hänet vapautettiin asepalveluksesta ”heikon rinnan” vuoksi.Wheen 2000, s. 27. Ylioppilaaksi tultuaan Marx kirjautui Bonnin yliopistoon lukemaan lakia. Marx oli ahkera opiskelija, mutta harrasti myös runojen kirjoittamista, oluenjuontia toveriseurassa krouveissa ja ajan ylioppilasnuorison tapaan aseellisia kaksintaisteluja.Wheen 2000, s. 28; McClellan 1990, s. 26
Marx tutustui koulukaverinsa Edgar von Westphalenin sisareen Jennyyn ja nuoret ihastuivat toisiinsa. Von Westfalenien perhe oli Preussin ylhäisintä aatelistoa, vaikka ei ollut rikas. Karl Marx oli 18-vuotias ja Jenny 22-vuotias.Wheen 2000, s. 29; McClellan 1990, s. 24 Aikalaiset ihmettelivät, miten paroni saattoi antaa tyttärensä seurustella juutalaissukuisen ja porvarissäätyisen miehen kanssa. Kesällä 1836 Karl Marx ja Jenny von Westphalen kihlautuivat. Rahahuolien varjostama avioliitto kesti Jennyn kuolemaan asti vuonna 1881.Wheen 2000, s. 59–60.
Vaihdettuaan yliopistoa Berliiniin vuonna 1836, Marx kiinnostui filosofiasta ja etenkin hegeliläisyydestä. Ensimmäisenä Berliinin vuotenaan hän opiskeli tiiviisti lakia, sillä hän pyrki edelleen tuomariksi. Marx ryhtyi kirjoittamaan teosta lakitieteen filosofiasta, mutta teos ei koskaan valmistunut. Marx kokeili siipiään kirjoittajana kirjoittaen runoja sekä muutamia lukuja romaaniin Scorpion und Felix.McLellan 1990, s. 29 Hän piti tulosta niin huonona, että haaveet kirjailijan urasta jäivät. Seurauksena oli eräänlainen hermoromahdus ja lääkäri määräsi Marxin pitkäksi aikaa lepäämään maaseudulle. Saadakseen aikansa kulumaan Marx kirjoitti teoksen uskonnosta, luonnosta ja historiasta. Maaseudun rauhassa hän luki koko Hegelin tuotannon, mikä herätti hänessä kiinnostusta.Wheen 2000, s. 35–38.
Marx ei luopunut kaunokirjallisista harrastuksistaan koskaan, vaan hänen päivittäisiin lukemisiinsa kuului William Shakespeare, jota hän siteerasi tuon tuosta. Markku Koski on tutkinut Marxin kirjallista tyyliä Pääomassa. Hän huomauttaa artikkelissaan Parnassossa, että Pääoma on maustettu kirjallisilla lainauksilla, niin että se näyttää välillä pikemminkin taloustieteen kautta tulkitulta kirjallisuudenhistorialta. Marxin kielikuvat ovat värikkäitä ja lähenevät usein goottilaista kauhua, mistä Koski antaa esimerkin: "pääoma tulee maailmaan tihkuen verta ja likaa kaikista huokosistaan" ja "kuolleena työnä elää vain imemällä verta elävästä työstä".Markku Koski, Pääoman estetiikka. Parnasso 3/2018 s. 25 (koko artikkeli s. 22–27)
Isälleen Marx kirjoitti, että haluaakin suuntautua filosofiksi. Isää tämä ei miellyttänyt. Tuomarilla olisi turvattu virka ja palkka ja pojan piti ajatella tulevaa vaimoaan. Vuonna 1838 isä Heinrich kuoli, mutta Marx ei tullut hautajaisiin, vaan kirjoitti, että Berliinissä oli tärkeämpää tekemistä.Wheen 2000, s. 39–40.
Marxin päätettyä syventyä filosofiaan oli Preussin sisäpoliittinen ilmasto muuttumassa taantumuksellisemmaksi. Yliopiston rehtoriksi tuli vuonna 1839 äärikonservatiivinen Julius Stahl. Seuraavana vuonna Preussin kuninkaaksi tuli Fredrik Vilhelm IV ja akateemista vapautta ryhdyttiin rajoittamaan.Wheen 2000, s. 41–42.
Juuri G. W. F. Hegeliltä Marx peri käsityksen dialektiikasta, joka tarkoittaa maailmanhistorian etenemistä ristiriitojen kautta. Tässä tapauksessa nuoret hegeliläiset uskoivat Preussin yhteiskunnan olevan teollisessa kehityksessään ja kehittyneine yliopistoineen senhetkisen dialektisen kehityksen huipentuma. Muutoksia kuitenkin oli vielä heidän mukaansa tulossa, sillä yhteiskunnassa oli vielä kehittymättömiä puolia kuten köyhyys, sensuuri ja uskonnollinen sorto.
Vuonna 1841 Marx valmistui Berliinin yliopistosta, toimittaen tohtorinväitöskirjansa Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero Jenan yliopistoon. Marx puolusti väitöskirjassaan skeptisyyttä, mikä oli professori F. W. von Schellingille liian radikaalia. Von Schelling oli asetettu yliopistoon kitkemään liberalismi. Jenan yliopistossa oli vapaamielinen ilmapiiri, ja se myönsi Marxille filosofian tohtorin arvon vuonna 1841.Wheen 2000, s. 41–43.
Päätoimittajana Nuoren teologin Bruno Bauerin kanssa 1841 Marx aloitti kampanjansa oikeistohegeliläisiä ja kirkkoa vastaan. He kirjoittivat pamfletin Tuomiopäivän pasuuna Hegelin yllä.Wheen 2000, s. 44. Teoksen tekijöiden paljastumisen vuoksi vuonna 1842 Marx hylkäsi yliopistollisen maailman, josta myös Bauer karkotettiin. Hän matkusti Kölniin ja solvasi Bonnin yliopiston professoreita ”haisunäädiksi, joiden äly ei riitä kuin umpikujien löytämiseen.” Kölnissä hän vietti aikaansa Tohtorikerholla ja muissa kapakoissa, missä liikkui boheemeja ja toisinajattelijoita. Köln oli Reininmaan vaurain ja edistynein kaupunki. Kapakoissa tapaamiensa henkilöiden avulla Marx siirtyi journalismin pariin, toimittaen kohua herättänyttä Rheinische Zeitung -lehteä. Lehti oli tarkoitettu kilpailijaksi vanhoilliselle Kölnische Zeitung -lehdelle ja sai rahoittajikseen tehtailijoita ja kauppakamarin puheenjohtajan.Wheen 2000, s. 44–45.
Ensimmäiset Marxin laatimat lehtikirjoitukset ilmestyivät vuonna 1842. Toimituksessa Marx ystävystyi sosialisti Moses Hessin kanssa joka levitti Marxin mainetta eteenpäin. Myöhemmin Marx ja Hess riitaantuivat.Wheen 2000, s. 45–46. Kirjoituksillaan Marx suututti ensiksi heikkona pitämänsä liberaalin opposition. Kun lehden levikki ja maine kasvoivat, hermostuivat myös Preussin viranomaiset. Marxin kirjoituksia pidettiin nenäkkäinä ja röyhkeinä ja maapäivien puhemies von Schaper vaati Berliinin sensuuriviranomaisilta toimintaa. Lehti lakkautettiin tammikuussa 1843.Wheen, F.:Karl Marx 51–55. Marxin mahdollisuudet toimia Saksassa oli nyt tuhottu. Nuori mies oli tullut tietoiseksi siitä, että hänen kirjoituksiaan luetaan ja että niillä on merkitystä. Marxin ystävä Arnold Ruge muutti, Ranskaan ja perusti siellä Deutsche–französische Jahrbücher -nimisen julkaisun, johon hän pyysi Marxia mukaan. Marx pani ehdoksi, että hänen on saatava puolisonsa mukaansa.Wheen,F.: Karl Marx, 56.
Aika Ranskassa ja Belgiassa Marx saapui vaimonsa kanssa Pariisiin vuonna 1843. Vuoden 1830 vallankumouksen jälkeen Pariisiin oli asettunut monenkirjava joukko ajattelijoita. Joukossa oli utopistista kommunismia edustanut Victor Considérant, anarkisti Pierre Proudhon, monia runoilijoita ja mystikkoja. Heinäkuun monarkia oli jo horjuvalla pohjalla.Wheen F.:Karl Marx, 67. Arnold Ruge perheineen, Marx ja runoilija Georg Herweg ajattelivat ensin perustaa asuinkommuunin. Marx vaimoineen yritti yhteiseloa pari viikkoa, kunnes he saivat tarpeekseen ja muuttivat muualle.Wheen,F.: Karl Marx, 68.
Elämä Pariisissa sujui aluksi hyvin, sillä Marx oli saanut Rheinische Zeitungin omistajilta palkan lisäksi tuhat taaleria ylimääräistä. Jenny Marx vietti aikaansa Pariisissa ostoskierroksilla. Ensimmäinen lapsi, tytär Jenny (Jennychen), syntyi toukokuun 1. päivä vuonna 1844. Lastenhoito ei vanhemmilta oikein sujunut, ja Jenny Marx lähti kesäkuussa Trieriin vanhempiensa luo.Wheen 2000, s. 68–69.
Deutsch–fransösische Jahrbücher osoittautui taloudelliseksi katastrofiksi ja sitä ilmestyi vain yksi numero. Sen merkittävin avustaja oli runoilija Heinrich Heine, joka kirjoitti lehteen artikkelin Baijerin kuningas Ludvig I:n naisseikkailuista. Poliisi takavarikoi lehdet ja Preussin hallitus määräsi, että Marx ja Heine tulee pidättää heti kun he ylittävät Saksan rajan. Arnold Ruge pelästyi, lopetti lehtensä ja jätti Marxin ilman sovittua palkkaa. Toimeentulonsa turvaamiseksi Marx lupautui kirjoittamaan Vorwärts!-nimiseen kommunistiseen, kahden viikon välein ilmestyneeseen lehteen. Samoihin aikoihin hän kiinnostui taloustieteestä. Kesällä 1844 hän luki kaikki käsiinsä saamat Adam Smithin, James Millin ja David Ricardon teokset. Smithiä ja Ricardoa Marx arvosti, mutta kritisoi heitä siitä, että heillä lähtökohtana on yksityisomistus, mutta he eivät selitä sitä.Wheen 2000, s. 72–76.
Marx tapasi vuonna 1844 elämänmittaiseksi ystäväksi muodostuneen Friedrich Engelsin. Miehet tapasivat toisensa Café de la Régencessä ja kun kahvilan sulkemisaika tuli, pyysi Marx Engelsin luokseen jatkoille. Jatkot kestivät kymmenen vuorokautta.Wheen 2000, s. 79–80. Engels oli saksalaisen tehtaanomistajasuvun rikas vesa. Engelsiltä Marx sai tietoa kapitalismin käytännön toimintamalleista. Engels pystyi paitsi työskentelemään sukuyrityksessään ja kirjoittamaan valtavan määrän kirjeitä ja artikkeleita myös toimimaan Marxin haamukirjoittajana. Ystävykset eivät salanneet toisiltaan mitään ja heidän kirjeenvaihtonsa on sekoitus tieteellistä pohdintaa ja koulupoikahuumoria.Wheen 2000, s. 87–88
left|200px|thumb|Takana Friedrich Engels ja Karl Marx, edessä Marxin puoliso Jenny von Westphalen ja heidän lapsensa Laura Marx ja Eleanor Marx (1864).
Ranskan kuningas Ludvig Filip tapasi 7. tammikuuta 1845 Preussin suurlähettilään Alexander von Humboldtin. Humboldt vaati Ranskan hallitusta toimiin Vorwärts!-lehteä vastaan. Lehti lakkautettiin ja Ranskan sisäministeriö karkotti Marxin maasta.Wheen 2000, s. 91–92, 2000
Ainoa mannereurooppalainen maa, johon Marx saattoi muuttaa, oli Belgia. Kaikki emigrantit joutuivat kirjeellä lupaamaan kuningas Leopold I:lle että käyttäytyvät maassa hyvin. Niin lupasi myös Marx.Wheen 2000, s. 92, 2000 Maanpakoon asettui myös Jenny-puolison veli Edgar von Westfalen, upseeri ja elinikäinen ystävä Josef Weydemeyer, joukko puolalaisia sosialisteja, Moses Hess sekä Friedrich Engels. Jenny Marx ja tytär saapuivat myös Brysseliin ja mukana oli myös kotiapulainen Helene Demuth. Jenny odotti nyt toista lastaan. Talous oli kerrankin hyvällä tolalla, sillä Marx oli saanut 1 500 frangia tekijänpalkkioita juuri ennen karkotusta.Wheen 2000, s. 92–93.