Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto on Euroopan unionin toimielin, joka koostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista. Neuvosto on unionin tärkein lainsäätäjä. Neuvosto neuvottelee ja hyväksyy EU:n lainsäädäntöä, yleensä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

Neuvosto koordinoi jäsenvaltioiden politiikkoja muun muassa talous- ja finanssipolitiikan, koulutus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheiluasioiden sekä työllisyyspolitiikan osalta. Ministerineuvosto myös määrittelee EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja toteuttaa sitä Eurooppa-neuvoston linjausten mukaisesti. Neuvosto valtuuttaa Euroopan komission neuvottelemaan kansainvälisistä sopimuksista. Komission ehdotuksen pohjalta neuvosto päättää sopimuksen allekirjoittamisesta. Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on antanut suostumuksensa, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sopimuksen, neuvosto hyväksyy lopullisen päätöksen sopimuksen tekemisestä. Lisäksi neuvosto hyväksyy EU:n talousarvion yhdessä parlamentin kanssa.

Historia

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) erityisen ministerineuvoston ensimmäinen istunto pidettiin Luxemburgissa 8. syyskuuta 1952, ja Euroopan talousyhteisön (ETY) neuvoston ensimmäinen kokous pidettiin puolestaan 25. tammikuuta 1958 Belgiassa. Vuonna 1967 voimaan tullut sulautumissopimus yhdisti EHTY:n, ETY:n ja Euratomin erilliset ministerineuvostot yhdeksi Euroopan yhteistöjen neuvostoksi. Toimielin nimettiin uudelleen Euroopan unionin neuvostoksi vuonna 1993 voimaan tulleella Maastrichtin sopimuksella. Kokoonpanot Euroopan unionin neuvostolla on käsiteltävästä asiasta riippuen kymmenen eri kokoonpanoa, jotka ovat:

kilpailukykyneuvosto koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvosto liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto (TTE) maatalous- ja kalastusneuvosto oikeus- ja sisäasioiden neuvosto (OSA) talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin) työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto (TSTK) ulkoasiainneuvosto yleisten asioiden neuvosto ympäristöneuvosto thumb|left|Yleisten asioiden neuvoston kokous toukokuussa 2014.

Kokoonpanoilla ei ole hierarkiaa. Yleisten asioiden neuvosto koordinoi kokoonpanojen toimintaa, ja ulkoasiainneuvostolla on oma vastuualueensa. Mikä tahansa neuvoston kymmenestä kokoonpanosta voi hyväksyä toisen kokoonpanon alaan kuuluvia säädöksiä. Ministerineuvoston hyväksymissä säädöksissä ei mainita, mikä kokoonpano säädöksen on hyväksynyt.

Neuvoston istuntoihin osallistuu jokaisesta jäsenvaltiosta ministeri tai valtiosihteeri. Heillä on oikeus tehdä maansa hallitusta sitovia päätöksiä ja äänestää sen puolesta. Neuvoston istuntoihin kutsutaan myös kulloisestakin asiasta vastaava komissaari. Jos säädösmenettely on aloitettu Euroopan keskuspankin aloitteesta, keskuspankki kutsutaan kokoukseen. Istunnossa puhetta johtaa ministeri siitä jäsenvaltiosta, joka on neuvoston puheenjohtaja. Kukin jäsenmaa on puheenjohtajana puoli vuotta kerrallaan. Ulkoasiainneuvoston puhetta johtaa yleensä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Puheenjohtajuus

EU-neuvoston puheenjohtajuus kiertää jäsenmaiden kesken. Jokainen valtio on vuorollaan puoli vuotta puheenjohtaja ja johtaa silloin puhetta neuvoston kokouksissa. Puheenjohtajamaat työskentelevät puheenjohtajakolmikkoina. Kolmikko asettaa pitkän aikavälin tavoitteet ja laatii yhteisen 18 kuukauden ajalle ohjelman. Ohjelman perustalta kukin puheenjohtajavaltio laatii vielä oman puolivuotisohjelmansa.

Puheenjohtajamaa suunnittelee ja johtaa neuvoston ja sen valmisteluelinten kokouksia. Valmisteluelimiä ovat pysyvät komiteat, kuten pysyvien edustajien komitea Coreper, sekä tiettyjä aiheita käsittelevät työryhmät ja komiteat. Puheenjohtaja myös järjestää virallisia ja epävirallisia kokouksia Brysselissä ja isännöi niitä omassa maassaan. Puheenjohtajavaltio myös edustaa neuvostoa suhteessa EU:n muihin toimielimiin.

Äänestykset Neuvoston kokouksissa sovelletaan kolmea eri äänestysjärjestelmää päätöksen aiheesta riippuen. Päätökset tehdään joko määräenemmistöllä, yksimielisesti tai yksinkertaisella enemmistöllä perussopimusten määräysten mukaisesti.

Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli yhdessä parlamentin kanssa hyväksyttävien säädösten kohdalla neuvosto tekee päätöksensä yleensä määräenemmistöäänestyksellä. Vuodesta 2014 alkaen määräenemmistön laskemiseen on käytetty niin kutsuttua kaksoisenemmistösääntöä, jonka mukaan päätös tulee hyväksytyksi, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista (eli 15 nykyisestä 27 jäsenvaltiosta) äänestää puolesta; ja puolesta äänestävien jäsenvaltioiden osuus EU:n koko väestöstä on vähintään 65 prosenttia.

Lisäksi jos määräenemmistöäänestyksessä alle neljä maata äänestää vastaan, määräenemmistö katsotaan saavutetuksi ja väestökriteeri jätetään huomiotta. Äänestyksestä pidättäytyminen lasketaan vastaan äänestämiseksi.

Eräissä asioissa neuvostolta vaaditaan perussopimusten mukaan yksimielisyyttä, eli toisin sanoen jokaisella jäsenvaltiolla on tällöin äänestyksessä veto-oikeus. Äänestyksestä pidättäytyminen ei estä päätöksen hyväksymistä, vaan jäsenvaltion on äänestettävä vastaan käyttääkseen vetoaan. Yksimielisyysvaatimus koskee muun muassa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, välillistä verotusta, monivuotista rahoituskehystä ja uuden jäsenvaltion hyväksymistä.

Yksinkertaista enemmistöä käytetään neuvoston äänestyksissä hyvin rajatuissa tapauksissa, joihin kuuluvat muun muassa neuvoston työjärjestyksestä ja pääsihteeristön organisoinnista päättäminen. Yksinkertaiseen enemmistöön vaaditaan, että jäsenvaltioiden enemmistö (eli vähintään 14 nykyisestä 27 jäsenvaltiosta) äänestää puolesta.

Katso myös Eurooppa-neuvosto Euroopan neuvosto

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Bryssel