Southampton on noin asukkaan katedraalikaupunki (city) ja itsenäinen yhtenäishallintopiiri Hampshiren muodollisessa kreivikunnassa Etelä-Englannissa, Englannin kanaalin rannikolla. Se sijaitsee Test- ja Itchenjoen väliin jäävällä niemimaalla Southampton Waterin pohjukassa. South Hampshiren metropolialueella, johon kuuluvat Southamptonin lisäksi Portsmouth, Eastleigh, Fareham ja Winchester, asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä.
Southamptonissa on Felixstowen jälkeen Ison-Britannian toiseksi vilkkain satama, johon suuntautuu kansainvälistä risteily- ja konttiliikennettä. Telakkatoiminnan lisäksi kaupungissa on ilmailu-, moottori- ja sähköteollisuutta sekä kaksi yliopistoa, Southamptonin yliopisto ja Solent University. Yliopistojen ohella merkittävimpiä työllistäjiä ovat Southamptonin kaupunki ja Britannian maanmittauslaitos, jonka pääkonttori on ollut kaupungissa 1840-luvulta lähtien.
Historia Clausentum ja Hamwic pienoiskuva|vasen|upright=0.7|Clausentumin raunioista löydetty Ancastan alttari on näytteillä SeaCity Museumissa. Roomalaiset rakensivat noin vuonna 70 pienen Clausentumin satamakaupungin Itchenjoen mutkaan Southamptonin nykyisestä keskustasta itään. Sen suojaksi pystytettiin myöhemmin paaluvarustus, joka korvattiin vuosina 350–370 kivimuurilla. Alueelta on löydetty arkeologissa kaivauksissa muun muassa Ancasta-jumalattaren alttari, Herkuleen ja Venuksen patsaat sekä roomalaisia lyijyharkkoja. Clausentum hylättiin kokonaan 400-luvun alussa sen toimittua mahdollisesti vähän aikaa saksien rannikkolinnakkeena.
Saksit perustivat Hamwic-nimisen kylän Test- ja Itchenjokien väliselle niemelle viimeistään 700-luvun alussa kuningas Inen hallitessa Wessexiä. Kylästä on käytetty kirjallisissa lähteissä myös nimiä Hamwih, Hamwich ja Hamtun. Arkeologisten tutkimusten perusteella Hamwicissa oli jopa asukasta ja sen talot oli järjestetty ruutukaavaan nykyisten St Mary Streetin ja Chapel Roadin varrelle. Monet asukkaista olivat käsityöläisiä ja kauppiaita, ja kylästä onkin löydetty enemmän anglosaksien kolikoita kuin mistään muualta Englannista. Hamwic autioitui 870-luvulla, kun viikingit alkoivat tehdä hyökkäyksiä Englantiin ja maan poliittinen ja taloudellinen vakaus horjui.
Anglosaksit rakensivat 900-luvun alussa hieman Hamwicista länteen uuden kaupungin osana linnoituskaupunkien ketjua, jonka kuningas Alfred seuraajineen perusti Etelä-Englantiin. Kaupungin nimeksi tuli nyt ensi kertaa Southampton (muinaisenglanniksi Suthhamtunam). Viikingit hyökkäsivät Southamptoniin ainakin vuosina 980, 981 ja 994, minkä jälkeen hyökkäykset taukosivat kuningas Ethelredin neuvotteleman sopimuksen myötä. Viikingit kuitenkin palasivat ryöstämään kaupungin vielä vuosina 1001, 1006 ja 1012. Lopulta Ethelred pakeni Ranskaan ja uskalsi palata Englantiin vasta viikinkien kuninkaan Sven Haaraparran kuoleman jälkeen. Ethelredin kuoltua vuonna 1016 anglosaksien neuvosto kokoontui Southamptoniin valitsemaan Sven Haaraparran Knuut-pojan Englannin uudeksi kuninkaaksi, minkä jälkeen Englannista tuli vähäksi aikaa osa Pohjanmeren valtakuntaa.
Menestyvä kauppakaupunki pienoiskuva|vasen|Henrik II:n rakentama Bargate (1180). Normannivalloituksen (1066) jälkeen Southamptonista tuli tärkein välisatama matkalla Winchesteristä Normandiaan. Kaupunkiin muuttaneita normanneja varten perustettiin vuonna 1070 Pyhän Mikaelin kirkko, joka rakennettiin tornia lukuun ottamatta kokonaan uudelleen 1100-luvulla. Domesday bookin laatimisen aikoihin (1086) Southamptonissa oli arviolta 650–850 asukasta ja sen maa-alueet kuuluivat kuningas Vilhelmille, joka oli luovuttanut niiden hallinnan 65 ranskalaissyntyiselle ja 31 englantilaissyntyiselle maanomistajalle.
Vilhelmin pojanpoika Henrik I oli todennäköisesti Southamptonissa marraskuussa 1120, kun hänen poikansa ja tuleva kruununperijänsä Vilhelm Adelin hukkui Valkoisen laivan mukana Barfleurin edustalla. Vuonna 1124 Henrik lahjoitti Itchenjoen rannalta maata Pyhän Dionysiuksen augustinolaisluostaria varten. Luostarilla oli tärkeä rooli kaupungin uskonnollisessa elämässä aina vuoteen 1536 saakka, jolloin Henrik VIII lakkautti Englannin luostarilaitoksen.
Southampton sai erioikeuskirjan ensimmäistä kertaa, kun kuningas Henrik II nousi Englannin valtaistuimelle vuonna 1154. Kuninkaan määräyksestä Englantiin sai jatkossa tuoda viiniä vain Southamptonin sataman kautta, minkä vuoksi kauppiaat rakennuttivat taloihinsa varastotiloja viinitynnyreille. Tältä ajalta on säilynyt nykypäiviin asti kuningas Juhanan palatsi, joka kuului 1180-luvulla normannikauppiaalle – nimi perustui myöhempään väärinkäsitykseen eikä kuningas Juhana koskaan omistanut taloa. Henrik II vahvisti kaupungin puolustusta rakentamalla Southamptonin linnan sekä kaupunginmuurin ja siihen kuuluvan massiivisen Bargaten (1180).
Sotien ja taantumuksen aika pienoiskuva|1400-luvun lopulla rakennettu Tudor House toimii nykyään museona. Kuningas Juhanan menetettyä 1200-luvun alussa Englannin Kanaalin-takaiset maat Ranskalle Southampton alkoi vähitellen muuttua kauppakaupungista sotilaskaupungiksi. Maiden menetys hiersi englantilaisia ja johti lopulta vuonna 1337 satavuotiseen sotaan, kun kuningas Edvard III katsoi Filip IV:n jälkeläisenä Ranskan kruunun kuuluvan itselleen. Lokakuussa 1338 ranskalaisten sotalaivasto hyökkäsi Southamptoniin ja hävitti sen perusteellisesti. Hyökkäyksen jälkeen Edvard III määräsi kaupunginmuurin laajennettavaksi ulottumaan koko kaupungin ympäri.
Kesällä 1415 kuningas Henrik V esitti jälleen vaateen Ranskan kruunusta ja kokosi joukkonsa Southamptoniin hyökätäkseen Kanaalin yli. Armeijan valmistellessa lähtöä Marchin jaarli paljasti tekeillä olevan salajuonen kuninkaan syrjäyttämiseksi. Pikaisen oikeudenkäynnin jälkeen salaliittolaiset mestattiin Bargaten edustalla ja kuningas purjehti joukkoineen Azincourtin taisteluun.
Henrik VI:n hallituskaudella Southamptonille myönnettiin kaupungin asema vuonna 1445 ja kreivikunnan asema kaksi vuotta myöhemmin. Kreivikuntana sillä oli oikeus valita pormestarin lisäksi oma seriffinsä, jonka yhtenä tehtävänä oli panna kuninkaan määräyksiä täytäntöön. Kaupungin talous jatkoi tasaista hiipumistaan, vaikka se onnistuikin pitkään säilyttämään yksinoikeuden tuoda viiniä Englantiin. Tilannetta pahensi entisestään sota Espanjaa vastaan 1500-luvun lopulla. Kreivikunta ei onnistunut saamaan monarkilta lisää erioikeuksia mutta pyrki parantamaan asemiaan omien parlamenttiedustajiensa avulla.
Elokuussa 1620 Mayflower ja Speedwell lähtivät Southamptonin satamasta kohti Pohjois-Amerikkaa. Speedwellin runko alkoi kuitenkin vuotaa jo alkumatkasta ja laivat joutuivat palaamaan Plymouthiin, josta vain Mayflower jatkoi purjehdusta Uuteen-Englantiin mukanaan 102 matkustajaa. Muuttoliike Pohjois-Amerikkaan Southamptonin ja Portsmouthin satamien kautta jatkui vilkkaana koko 1600–1800-lukujen ajan.
Englannin sisällissodassa Southamptonissa oli sekä kavaljeerien että parlamentaristien kannattajia. Marraskuussa 1642 parlamentaristit miehittivät kaupungin, mutta jo seuraavana vuonna kavaljeerit saivat haltuunsa viereisen Romseyn kaupungin ja uhkasivat hyökätä myös Southamptoniin. Maaliskuussa 1644 käydyn Cheritonin taistelun jälkeen he joutuivat kuitenkin perääntymään takaisin länteen. Seuraavana vuonna parlamentaristit onnistuivat valloittamaan myös Winchesterin.
Kesäkuussa 1665 Southamptonissa puhkesi ruttoepidemia, joka tappoi asukasta syksyyn mennessä. Ei tiedetä, saapuiko tauti kaupunkiin ulkomaisten laivojen mukana vai levisikö se Lontoosta. Osa kaupunkilaisista onnistui pakenemaan ruttoa muualle mutta heidän palattuaan kaupungissa puhkesi toinen epidemia. Ruton seurauksena Southampton taantui pahoin ja jäi pitkäksi aikaa Portsmouthin varjoon. Suurin osa ulkomaankaupasta siirtyi Lontooseen 1700-luvun alkuun mennessä.
Kylpyläkaupungista Britannian toiseksi vilkkaimmaksi satamaksi vasen|pienoiskuva|RMS Titanic Southamptonin satamassa 10. huhtikuuta 1912. Vuonna 1740 Bargaten pohjoispuolelta löydettiin mineraalilähde, jonka hyödyntämiseksi rakennettiin kaivo ja puutarha-alue. Walesin prinssi Fredrik veljineen lomaili Southamptonissa 1750 ja vietti aikaansa uimalla meressä ja nauttimalla mineraalivettä. Kuninkaalliset alkoivat vierailla kaupungissa säännöllisesti, eikä mennyt kauaakaan, kun siitä oli tullut rikkaiden suosima kylpyläkohde. Mineraaliveden juomisen ja meressä uimisen lisäksi suosittuja aktiviteetteja olivat puistokävelyt, tanssiaiset, konsertit ja teatteri. Kylpylätoiminnan ansiosta kaupungin väkiluku nousi vuoteen 1800 mennessä 8 000:een, kun se vuonna 1700 oli ollut vain .
Varsinaisen uuden nousukauden Southampton koki kuitenkin viktoriaanisella aikakaudella. Kaupunkiin rakennettiin ensimmäinen telakka vuosina 1838–1843, vaikka siellä olikin ollut satama jo roomalaisajoista lähtien. Royal Mail Steam Packet Company aloitti Southamptoniin höyrylaivaliikenteen, kun telakka oli vielä rakenteilla. Suosiota edisti vuonna 1840 valmistunut rautatieyhteys Lontooseen, joka ulottui satamaan asti ja mahdollisti siten sujuvan matkustaja- ja tavaraliikenteen. Krimin sodan aikana telakkaa laajennettiin entisestään, sillä suurin osa sotajoukoista lähetettiin matkaan juuri Southamptonista. Myöhemmin satama-alueelle lisättiin myös syvä telakka-allas ja kuivatelakka.
Southamptonin yliopistoa edeltänyt Hartley Institution aloitti toimintansa pääministeri Palmerstonin suojeluksessa vuonna 1862. Kaupungissa puhkesi vuonna 1865 hankala koleraepidemia, jonka seurauksena viemäriverkosto modernisoitiin. 1870-luvulla katukuvaan ilmestyi hevosvetoisia raitiovaunuja, ja ensimmäinen tavaratalo avasi ovensa vuonna 1896. Southamptonin nopeasta kehityksestä viktoriaanisella aikakaudella kertoo sen asukasluvun nelinkertaistuminen: kun vuonna 1841 kaupungissa oli vain asukasta, oli heitä vuonna 1900 jo .
White Star Line oli yksi Britannian merkittävimmistä laivayhtiöistä 1900-luvun vaihteessa. Sen ylelliset valtamerialukset olivat erityisesti rikkaiden suosiossa. Yksi varustamon suurimmista aluksista RMS Titanic lähti neitsytmatkalleen Southamptonin satamasta 10. huhtikuuta 1912. Vain neljä päivää myöhemmin laiva törmäsi jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi mukanaan yli matkustajaa ja miehistön jäsentä. Onnettomuus kosketti erityisen syvästi Southamptonia, sillä monet hukkuneista olivat kotoisin kaupungista. Eri puolilla kaupunkia on 165 Titaniciin liittyvää hautaa tai muistomerkkiä.
pienoiskuva|Liittoutuneiden erikoisjoukkoja Southamptonin satamassa ennen Normandian maihinnousua. Southampton oli ensimmäisessä maailmansodassa Britannian joukkojen tärkein lähtösatama, josta suuntasi rintamalle joka päivä keskimäärin yhdeksän alusta ja tonnia ammuksia. Sodan päättyessä kaupungin kautta oli kuljetettu yhteensä 7 miljoonaa sotilasta, ajoneuvoa, hevosta, tykkiä ja yli 3 miljoonaa tonnia varusteita.
Vuosina 1927–1934 kaupungin länsiosaan rakennettiin uusi telakka-alue (nykyinen Western Docks), johon kuului maailman suurin kuivatelakka. Telakan ansiosta Southamptoniin pystyi purjehtimaan entistä suurempia valtamerialuksia ja Imperial Airways alkoi lentää sinne lentoveneillä.
Toisen maailmansodan aikana saksalaiset pommittivat ankarasti Southamptonia. Kaupunki oli strategisesti tärkeä kohde, koska siellä oli paitsi telakoita myös tehdas, jossa valmistettiin Spitfire-hävittäjälentokoneita. Natsit tekivät kaupunkiin yhteensä 57 ilmaiskua, jotka vaativat 631 kuolonuhria ja 898 vakavasti loukkaantunutta ja tuhosivat lukemattomia rakennuksia. Sodan loppuvaiheessa Southamptonilla oli keskeinen rooli Normandian maihinnousun valmistelussa ja tukemisessa.