Keltamatara (Galium verum) on monivuotinen, Euraasiassa laajalle levinnyt matarakasvi.
Keltamatara risteytyy helposti paimenmataran (Galium album) kanssa. Lajien risteymä piennarmatara (Galium × pomeranicum) on esimerkiksi Suomessa monin paikoin jo keltamataraa yleisempi. Risteytyminen onkin harvinaistanut merkittävästi keltamataran kantaa.Väre 2009, s. 253. Suomessa keltamatara luokitellaankin vaarantuneeksi (VU) lajiksi.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Keltamataran lehtiä. Keltamatara kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Kasvin vankka varsi on pysty, hienokarvainen, liereä ja vain tyviosastaan nelisärmäinen. Neulasmaiset, alta valkokarvaiset lehdet muodostavat tavallisesti 8-lehtisiä kiehkuroita. Kukinto on laaja, tiheäkukkainen viuhko. Keltaiset kukat tuoksuvat voimakkaasti. Keltamatara kukkii heinä–syyskuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 332.
Levinneisyys Keltamataran levinneisyysalue on varsin laaja. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa, ja levinneisyysalue ulottuu Lähi-idän ja Siperian kautta Pohjois-Aasiaan aina Japaniin saakka. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan. Suomessa keltamataraa tavataan harvinaisena Etelä-Lappia myöten, mutta tavallinen laji on linjan Kristiinankaupunki–Lappeenranta eteläpuolella. Viitattu 17.8.2009.
Elinympäristö Keltamatara viihtyy kuivilla, aurinkoisilla paikoilla, kuten kedoilla, kallioilla, tienvarsilla sekä ulkosaariston nummilla ja katajikoissa.
Käyttö Keltamatara on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty muun muassa ihotautien ja kouristusten hoitoon sekä munuaisvaivoihin. Sitä on käytetty myös maidon juoksuttamiseen juustonvalmistuksessa.Suomen terveyskasvit 1982, s. 126. Keltamatara on myös perinteinen värikasvi, jonka juurista saadaan punaista ja kukista keltaista väriä.
Kansanperinne Monissa maissa, myös Suomessa, keltamataraa on nimitetty Neitsyt Marian sänkyheinäksi, koska vanhan pyhimystarun mukaan Maria nukkui keltamataran oljilla. Esimerkiksi lajin englanninkielinen nimi Lady's Bedstraw viittaa tähän taruun. Toisen tarinan mukaan Jeesuksen seimeen laitettiin pehmusteeksi mataroita, sillä aasit olisivat syöneet muut kasvit. Suomessa keltamatara on tunnettu myös nimellä ruumiinheinä, koska mataroita laitettiin arkkuun vainajan alle.Hämäläinen 2008, s. 12–13.
Lähteet Hämäläinen, Pirjo: Paholaisen marjoja ja Kristus-legendoja. Teoksessa Luonnossa. Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2008, s. 12–15. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982. Väre, Henry: Nelilehtivesikuusi. Teoksessa Luonnossa. Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2009, s. 252–253.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Keltamataran levinneisyys Suomessa. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Keltamatara (Galium verum) LuontoPortti: Keltamatara (Galium verum) Yrttitarha ITIS: Galium verum United States Department of Agriculture (USDA): Galium verum
Luokka:Matarat Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit Luokka:Värikasvit Luokka:Lääkekasvit Luokka:Yrtit