Erik Adolf von Willebrand (1. helmikuuta 1870 Vaasa — 12. syyskuuta 1949 Pernaja) oli Helsingin yliopistossa työskennellyt professori ja hänen mukaansa nimetyn verenvuototaudin, von Willebrandin taudin, löytäjä.Biografiasampo: Erik Adolf von Willebrand Viitattu 14.4.2021.
Von Willebrandin vanhemmat olivat hovineuvos Fredrik Magnus Willebrand ja Signe Estlander ja puoliso vuodesta 1900 Walborg Maria Antell, senaattori Kasten Antellin tytär. Von Willebrand syntyi suomenruotsalaisen Willebrandin perheen kolmanneksi lapseksi. Willebrand tuli ylioppilaaksi Vasa Lyceumista 1888 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1896, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1900. Hän oli Helsingin yliopiston dosentti 1903–1930, Helsingin diakonissalaitoksen sairaalan 1. sisätautiosaston esimies 1908–1935 ja ylilääkäri 1922–1931. Hän hoiti sisätautiopin professorin virkaa yliopistossa useaan eri otteeseen 1908–1922 sai professorin arvonimen 1930.Kuka kukin oli Viitattu 14.4.2021.
Von Willebrand oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1897, 1904–1905 ja 1905–1906.
Lähteet
Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1809–1917 Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000 Von Willebrandien sukukokous 1998
Viitteet
Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Suomalaiset aateliset Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan aatelissäädyn valtiopäivämiehet Luokka:Vuonna 1870 syntyneet Luokka:Vuonna 1949 kuolleet