Arto Vilho Tolsa (9. elokuuta 1945 Kotka – 30. maaliskuuta 1989 Kotka) oli suomalainen jalkapalloilija, joka edusti Suomen maajoukkuetta, Kotkan Työväen Palloilijoita ja belgialaista Beerschotia.
Tolsa aloitti uransa KTP:ssä 1960-luvulla. Siirryttyään Belgiaan vuonna 1969 Tolsasta tuli yksi ensimmäisistä elantonsa jalkapallon pelaamisesta saaneista suomalaisista. Tolsa pelasi Belgiassa Beerschotin joukkueessa vuosina 1969–1979 ja oli voittamassa Belgian cupia kahdesti vuosina 1971 ja 1979. Uransa loppuvuodet hän pelasi jälleen KTP:ssä.
Tolsa aloitti uransa hyökkääjänä, mutta Belgiassa pelatessaan hänen pelipaikkansa muuttui hyökkääjästä puolustajaksi.
Tolsa pelasi urallaan 201 Mestaruussarjan ottelua ja teki niissä 125 maalia. 77 A-maaottelussaan Tolsa teki yhdeksän maalia. Suomen cupia hän oli voittamassa kahdesti. Vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa Tolsa valittiin vuosina 1971, 1974 ja 1977.
Nuoruus Arto Tolsa syntyi vuonna 1945 Hovinsaaren työläiskaupunginosaan, josta moni Kotkan Työväen Palloilijoiden edustuspelaaja oli lähtöisin. Perhe muutti parin vuoden kuluttua äidin työn perässä Kotkansaareen. Arton isä oli naimisissa ollut suomenruotsalainen mies. Hänen isoveljiensä isä oli kuollut jatkosodassa.Muttilainen 2020, s. 10.
Ikäisiään poikia isokokoisempi Tolsa pelasi pihajalkapalloa usein itseään vanhempien poikien kanssa. KTP:n jäseneksi hänet ilmoitettiin syksyllä 1953. Ensimmäisen virallisen pelinsä kahdeksanvuotias Tolsa pelasi seuraavana keväänä 12-vuotiaiden joukkueessa.Kunnari & Pusa 1983, s. 15–22.
Tolsa voitti 12-vuotiaana Kymenlaakson piirin tekniikkamestaruuden D-nuorten sarjassa. Nappulasarjoissa Tolsa pelasi keskuspuolustajan paikalla, mutta nousi erikoistilanteissa ylös.Kunnari & Pusa 1983, s. 26–29.
Jalkapalloura 1960-luku Suomessa B-juniori-ikäinen Tolsa pelasi yhden ottelun KTP:n A-nuorten joukkueessa kesällä 1961, ennen kuin hänet nostettiin jo miesten edustusjoukkueeseen. Hänen ensimmäinen aikuisten ottelunsa oli Kymenlaakson piirin loppuottelu syksyllä 1961. Ensimmäisessä sarjaottelussaan seuraavana keväänä Suomi-sarjassa Tolsa teki kolme maalia, kun KTP voitti Porvoon Akilleksen. Muutaman kierroksen jälkeen hänet valittiin Lehdistön joukkueeseen maajoukkuetta vastaan. Tolsa ei kuitenkaan pelannut ottelussa, koska oli samaan aikaan poikien maajoukkueleirillä.Kunnari & Pusa 1983, s. 31–34.
Tolsan ensimmäinen kansainvälinen ottelu oli syyskuussa 1962 poikien maajoukkueessa Tanskaa vastaan. Suomi voitti, ja Tolsa teki maalin. KTP:n edustusjoukkueessa hyökkääjänä pelannut Tolsa teki joukkueensa 119 maalista 43, ja KTP nousi Mestaruussarjaan. Kaudella 1963 Tolsa teki Mestaruussarjassa 13 maalia, kun KTP sijoittui viidenneksi.Kunnari & Pusa 1983, s. 34–40.
Tolsan ensimmäinen A-maaottelu oli keskushyökkääjänä elokuussa 1964 Ruotsia vastaan. Hän pelasi maajoukkueen paidassa myös syksyn maaotteluissa ja kävi sen jälkeen armeijan. Keväällä 1965 hän teki kaksi maalia nuorten maajoukkueessa Tanskaa vastaan. Vuosina 1965 ja 1966 Tolsa pelasi ainoastaan kolme A-maaottelua. Vuonna 1967 KTP voitti Suomen cupin, ja seuraavalla kaudella Tolsa teki sadannen Mestaruussarja-maalinsa.Kunnari & Pusa 1983, s. 41–52. Tolsa pelasi vuosina 1967 ja 1968 yhteensä 14 A-maaottelua ja vakiinnutti paikkansa maajoukkueen keskushyökkääjänä.Kunnari & Pusa 1983, s. 55.
Tolsa pelasi 1960-luvun lopulla talvisin koripalloa Kotkan Kisailijoissa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.Muttilainen 2020, s. 107–111.
Ammattilaisvuodet Belgiassa Sen jälkeen kun Suomi oli pelannut vuonna 1968 samassa MM-karsintalohkossa Belgian kanssa, antwerpeniläinen Beerschot kutsui Tolsan koeotteluun reservijoukkueessaan. Helmikuussa 1969 Beerschot tarjosi Tolsalle vuoden koesopimusta. Tolsa muutti vaimoineen Antwerpeniin ja teki ensimmäisellä kaudellaan Beerschotin reservijoukkueessa 28 maalia. Hän pääsi kokeilemaan myös seuran edustusjoukkueessa pelaamista, mutta ulkomaalaispelaajien rajoituksen vuoksi ei vielä vakiinnuttanut paikkaansa.Kunnari & Pusa 1983, s. 58–60. Tolsa oli vasta kuudes suomalainen jalkapalloilija, joka oli solminut ammattilaissopimuksen ulkomaille.Muttilainen 2020, s. 331–334. Hän oli ensimmäisiä suomalaispelaajia, jotka tienasivat elantonsa jalkapalloa pelaamalla.
Tolsan sopimus uusittiin, ja hän pelasi Beerschotin reservijoukkueessa toisenkin kauden. Seuran ykkösjoukkueen vakiokokoonpanon hyökkääjäksi hän pääsi helmikuussa 1971. Belgian cupin loppuottelussa keväällä 1971 Tolsa teki jatkoajalla ratkaisumaalin, kun Beerschot voitti St. Truidenin 2–1. Kauden päätteeksi Tolsa sai seuralta kolmen vuoden sopimuksen. Hänet valittiin syksyllä 1971 Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi.Kunnari & Pusa 1983, s. 62–65.
Kaudelle 1971–1972 Tolsa siirrettiin hyökkääjästä ensin keskikenttäpelaajaksi ja sitten alimmaksi puolustajaksi eli liberoksi, jonka paikalla hän pelasi koko loppu-uransa ajan. Tolsa valittiin Belgiassa sarjan toiseksi parhaaksi ulkomaalaispelaajaksi.Kunnari & Pusa 1983, s. 67–69. Myös Suomen maajoukkueessa Tolsa alkoi pelata liberona, ja samalla hän vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa. Vuosina 1973–1981 Tolsa pelasi liberona 39 maaottelussa. Syksyllä 1974 hän vartioi ihailemaansa Alankomaiden maailmantähteä Johan Cruijffia, kun Alankomaat voitti Suomen 3–1.Kunnari & Pusa 1983, s. 75–81.
Tolsa säästyi 1970-luvun alussa loukkaantumisilta ja pelasi Beerschotissa 89 ottelun keskeytymättömän sarjan. Se katkesi harjoitusottelussa kesällä 1976, ja Tolsa oli sivussa lähes koko seuraavan kauden.Kunnari & Pusa 1983, s. 88.
Paluu Suomeen thumb|Tolsa Kotkassa vuonna 1979. Viimeisessä ottelussaan Belgiassa heinäkuussa 1979 Tolsa oli voittamassa Belgian cupia. Sen jälkeen hän palasi Suomeen ja KTP:hen, joka oli noussut takaisin Mestaruussarjaan. KTP säilytti sarjapaikkansa, ja Tolsa teki loppukaudella 1979 kaksi maalia. Suomea hän edusti seitsemässä maaottelussa. Seuraavalla kaudella Tolsa teki KTP:lle yhdeksän sarjamaalia ja voittoisassa cupin loppuottelussa kaksi. Hän nousi myös kahdeksalla maaottelullaan eniten A-maaotteluita pelanneeksi suomalaiseksi.Kunnari & Pusa 1983, s. 96–104.
Tolsan lisääntynyt alkoholinkäyttö heikensi hänen pelikuntoaan 1980-luvun alussa ja vaikutti hänen uransa päättymiseen ensin maajoukkueessa ja sitten KTP:ssä. Kausi 1981 oli Tolsan viimeinen maajoukkueessa. Hänen viimeinen maaottelunsa oli kevään peli Länsi-Saksaa vastaan. KTP:lle Tolsa teki kauden aikana kuusi maalia ja pelasi cup-voittajien cupissa viimeisen kansainvälisen ottelunsa Korsikassa ranskalaista Bastiaa vastaan. Vuonna 1982 hän pelasi enää yhden sarjapelin, joka jäi hänen viimeisekseen.Kunnari & Pusa 1983, s. 108–116.
Tolsa pyrki KTP:n riveihin vielä kaudeksi 1983, mutta ei ollut enää pelikunnossa. KTP valmisteli myöhemmin Tolsalle valmentajasopimuksen, mutta Tolsa päätti lopulta kieltäytyä siitä, koska ei pitänyt valmentamisesta.Muttilainen 2020, s. 400–409.
Tolsa pelasi koripalloa ja ikämiesjalkapalloa jalkapallouransa päätyttyäkin. Vuonna 1987 hän voitti ikämiesten SM-kultaa KTP:n joukkueessa ja pelasi loppusarjan otteluissa.Muttilainen 2020, s. 418–420.
Saavutukset Tolsa pelasi Suomen mestaruussarjassa vuosina 1963–1969 ja 1979–1982 yhteensä 201 sarjaottelua ja teki niissä 125 maalia. Suomensarjassa kaudella 1962 hän teki 22 ottelussa 43 maalia. Belgian liigassa Tolsa pelasi 199 ottelua kausina 1969–1979 ja teki 14 maalia.Muttilainen 2020, s. 440. 77 A-maaottelussaan Tolsa teki yhdeksän maalia.
Suomen cupia Tolsa oli voittamassa vuosina 1967 ja 1980 ja Belgian cupia 1971 ja 1979. Vuonna 1964 KTP saavutti Mestaruussarjassa pronssia ja Tolsa voitti sarjan maalikuninkuuden. Vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa Tolsa valittiin vuosina 1971, 1974 ja 1977.Kunnari & Pusa 1983, s. 120–123.
Kaupunginvaltuustossa Tolsa valittiin Kotkan kaupunginvaltuustoon vuoden 1968 kunnallisvaaleissa SDP:n edustajana. Hän jätti paikkansa valtuustossa muutettuaan Belgiaan.
Yksityiselämä ja kuolema Tolsa oli naimisissa, ja hänellä oli kolme lasta. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1981.Muttilainen 2020, s. 397.
Tolsalle oli räätälöity Kotkan kaupungilta työpaikka urheilu- ja venepaikkojen valvojana, jotta hänet saatiin palaamaan Kotkaan Belgiasta. Työ oli Tolsalle turhauttava, sillä hänellä ei ollut paljon tekemistä eikä hän pitänyt toimistossa istumisesta. Myös avioliitto-ongelmat ja alkoholinkäyttö heikensivät hänen työsuoritustaan. Työsuhde purettiin runsaan kahden vuoden jälkeen helmikuussa 1982, ja Tolsa jäi työttömäksi.Muttilainen 2020, s. 331–334.
Tolsa ei sopeutunut elämään jalkapallouransa jälkeen. Hänen alkoholiongelmansa paheni, hän masentui, ja hän joutui myymään omaisuutensa. Tolsaa yritettiin auttaa useita kertoja, ja hänelle oli päätetty myöntää urheilijaeläke. Tolsa oli menettänyt kuitenkin elämänhalunsa, ja hän teki itsemurhan 43-vuotiaana vuonna 1989.Muttilainen 2020, s. 413–425.
Muistaminen Kotkassa sijaitseva vuoden 1952 kesäolympialaisia varten valmistunut Kotkan urheilukeskus nimettiin vuonna 2000 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen Arto Tolsa -areenaksi. Kenttä toimii KTP:n kotikenttänä. Tolsa valittiin vuonna 1993 Suomalaisen jalkapallon kunniagalleriaan.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Pelätty maalintekijä Arto Tolsa. Ylen Elävä arkisto.
Luokka:Suomalaiset jalkapalloilijat Luokka:Jalkapallon Suomen Cupin mestarit Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Kotkan kaupunginvaltuutetut Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1945 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet Luokka:79.31 Jalkapallo