Ismael Edvard Kallio (oik. Nyberg, 7. lokakuuta 1830 Hartola – 16. lokakuuta 1886 Heinävesi Viitattu 13.7.2015.) oli suomalainen näyttelijä ja laulunopettaja.
Kallio oli sepän poika, joka tuli ylioppilaaksi Borgå gymnasiumista vuonna 1855 ja opiskeli sen jälkeen teologiaa Helsingin yliopistossa. Hän kuitenkin keskeytti opintonsa ja toimi vuosina 1857–1872 laulunopettajana ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1872 hän liittyi nykyisin Suomen Kansallisteatterina tunnettuun Suomalaiseen Teatteriin ja oli mukana myös sen ensimmäisissä esityksissä, joita järjestettiin saman vuoden lokakuussa Porissa.Petri Liukkonen: Kaarlo Bergbom (1843-1906) Books and Writers. Viitattu 13.7.2015
Näyttelijänä Kallio oli erikoistunut alempien kansankerrosten hahmoihin.Koski, Pirkko: ”Traditio ja murros”, teoksessa Esitys katsoo meitä, s. 153. Teatterintutkimuksen seura ry, 2005. . Teoksen verkkoversio Hänen tunnettuihin rooleihinsa kuuluivat muun muassa Eenokki Aleksis Kiven näytelmässä Kihlaus sekä Sepeteus Kiven Nummisuutareissa. Vuonna 1875 Kallio esitti Nummisuutarien kantaesityksessä Oulussa sen päähenkilöä Eskoa mutta ei saanut suorituksestaan kehuja. Häntä pidettiin liian vanhana rooliin, eikä ohjaaja Kaarlo Bergbomin mukaankaan sopinut siihen.
Kallio esiintyi Suomalaisessa Teatterissa kevääseen 1886 saakka ja vetaytyi sen jälkeen hankkimalleen maatilalle Heinävedelle. Lokakuussa hänet löydettiin vuoteestaan ampumahaavaan menehtyneenä. Todennäköinen kuolinsyy oli itsemurha, mutta tutkimuksissa ei suljettu pois vanhingonlaukauksen mahdollisuuttakaan. Syytä mahdolliselle itsemurhalle ei tiedetä.
Lähteet
Aiheesta muualla Ismael Kallio Päijät-Häme-wiki.
Luokka:Suomalaiset teatterinäyttelijät Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1830 syntyneet Luokka:Vuonna 1886 kuolleet