Salomo Savolainen (30. syyskuuta 1883 Maaninka – 9. kesäkuuta 1964 Kuopio) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1927–1929.
Elämä Nuoruusvuodet Salomo Savolainen syntyi Maaningan Pöljässä nykyään Pohjolanmäkenä tunnetussa talossa. Hänen vanhempansa olivat Kuopion pitäjän Hakkaralasta kotoisin ollut maatyömies Taavetti Savolainen (1834-1916) ja Iisalmen pitäjässä syntynyt Anna Liisa Erholtz (s. 1845). Kansakoulun käytyään Savolainen työskenteli kauppa-apulaisena Isak Löf Oy:n rautakaupassa Kuopiossa vuodesta 1899 lähtien.
Sisällissota Savolainen lähti työväenliikkeeseen vasta keväällä 1917, jolloin hän liittyi Suomen Kauppa- ja liiketyöntekijäin Liittoon. Syksyllä Savolainen valittiin ammattiosastonsa edustajana Kuopion työväenneuvoston jäseneksi. Hän osallistui myös Kuopion Riennon kokoukseen, jossa kaupunkiin perustettiin työväen järjestyskaarti. Savolainen erosi siitä jo yleislakon aikana, jolloin hänet valittiin Kuopion lakkokomiteaan. Tammikuussa 1918 Savolaisesta tuli elintarvikelautakunnan jäsen sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan edustajana.
Sisällissodan alla Savolainen ei liitynyt Kuopion punakaartiin, mutta oli läsnä työväenneuvoston kokouksessa, jossa päätettiin hankkia aseita ja pyytää apuvoimia Kymenlaaksosta. Lisäksi kokouksessa tehtiin päätös Savon Työmiehessä ilmestyneestä julistuksesta, joka kehotti työläisiä tarttumaan aseisiin. Savolainen hankki myös itselleen kiväärin Eino Rahjan tuomasta aselastista, mutta luovutti sen pian kaupungin haltuunsa ottaneelle suojeluskunnalle. Hän ei myöskään osallistunut helmikuun alussa käytyyn Kuopion taisteluun. Savolaisen väitettiin kuitenkin olleen yksi taistelun aikana Kansalliskaupan ullakolla valkoisia vaanineista sala-ampujista.
Maaliskuun lopussa hänet vangittiin ja passitettiin Kuopion vankileirille. Syyttäjä Hjalmar Granfelt piti Savolaista Antti Mäkelinin ja Taavi Tainion ohella suurimpana syyllisenä ja kiihottajana kaupungissa sattuneisiin levottomuuksiin. Granfeltin mukaan Savolainen oli "osittain sivistynyt henkilö", joka yhteiskunnallisen asemansa vuoksi nautti paikallisen työväestön luottamusta. Syyttäjä vaati hänelle kuolemantuomiota maan- ja valtiopetoksesta, mutta valtiorikosoikeus tyytyi elinkautiseen. Valtiorikosylioikeus alensi rangaistuksen myöhemmin 12 vuoteen ja Savolainen armahdettiin talvella 1920.
Politiikassa
Vankilasta päästyään Savolainen työskenteli Kuopiossa Osuusliike Kallan keskusvaraston hoitajana. Saatuaan kansalaisluottamuksensa takaisin Savolainen valittiin 1925 kaupunginvaltuustoon kommunistisen STPV:n listoilta ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli kansanedustaja. Eduskunnassa Savolainen tunnettiin hiljaisena miehenä, joka ei juurikaan pitänyt puheenvuoroja, vaan oli äänessä lähinnä kannattaessaan puoluetovereitaan. Savolainen kuului myös Kuopion kaupunginhallitukseen, jonka ohella hän vaikutti muun muassa edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä.
Äärioikeistolaisen Suomen Lukon painostuksesta Savolainen ja kymmenen muuta STPV:n valtuutettua erosivat kaupunginvaltuustosta heinäkuussa 1930. Kun kommunistien toiminta samaan aikaan kiellettiin hän jätti politiikan ja keskittyi varastohoitajan työhönsä. Myöhemmin 1930-luvulla Savolainen kuului muun muassa Osuusliike Työkansan ja Vakuutusyhtiö Kansan hallintoneuvostoihin. Vuosikymmenen lopussa hän palasi myös kunnalliselämään lautakuntatyössä. Savolainen jäi eläkkeelle varastonhoitajan työstään vuonna 1950. Hän kuoli 80-vuotiaana kesäkuussa 1964. Savolainen on haudattu Kuopion Isoon hautausmaahan.
Perhe Salomo Savolaisen puoliso oli kuopiolainen Johanna (Hanna) Fredrika Kuhanen (1885-1932), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1910. Perheeseen syntyi viisi lasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Kuopion kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1964 kuolleet