Väinö Valpas Horelli (5. lokakuuta 1882 Kokemäki – 18. elokuuta 1973 Harjavalta) oli suomalainen ylilääkäri ja professori.Ylioppilasmatrikkeli 1902
Horellin vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Fredrik Horelli ja Amanda Giers. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1902 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1909, lääketieteen lisensiaatiksi 1914 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1930.
Horelli toimi Ruoveden kunnanlääkärinä 1914–1918, Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä ja Lounais-Suomen piirimielisairaalan lääkärinä 1918–1923, vakuutusyhtiö Tarmon ylilääkärinä 1923–1924 sekä Satakunnan parantolan (Satalinna) ylilääkärinä 1924–1952. Suomen sisällissodan aikana Horelli oli ambulanssi- ja sotasairaalan lääkärinä, talvisodan aikana hän oli sotasairaalan ylilääkärinä ja jatkosodan aikana sotasairaalan päällikkölääkärinä. Hän sai professorin arvonimen 1948. Horelli oli myös Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston ja Harjavallan kunnanvaltuuston jäsenenä. Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
Horellin veljiä olivat pankinjohtaja ja ministeri Toivo Horelli ja lääkintöneuvos Edvard Horelli.Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta jakaa vuosittain Väinö Horellin nimikkostipendejä, joka on suunnattu opinnoissaan menestyneille ja osakunnan toiminnassa ansioituneille jäsenille.
Teoksia Keuhkotuberkuloosin kirurgisesta hoidosta. Duodecim 9/1928 Uber die Oligoiynamie der Elemente bei Myko-bakterien, väitöskirja. 1930 Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa vv. 1906—1933. Julkaistu Satakunta-sarjan osassa XII (1946). Luettavissa Satakuntalaisen Osakunnan nettisivuilla.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Harjavallan kaupunginvaltuutetut Luokka:Uudenkaupungin kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1973 kuolleet