Dipikryyliamiini eli heksanitrodifenyyliamiini, heksiitti tai heksiili (C12H5N7O12) on difenyyliamiinin nitrattuihin johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty apuräjähteenä muun muassa toisessa maailmansodassa ja nykyään sitä käytetään reagenssina analyyttisessä kemiassa.
Ominaisuudet Huoneenlämpötilassa dipikryyliamiini on keltaista tai ruskehtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, etanoliin tai dietyylieetteriin, mutta hieman asetoniin ja kloroformiin sekä väkevään etikkahappoin, typpihappoon ja happaman luonteensa vuoksi emäsliuoksiin. Yhdiste muodostaa veteen liukenemattomia kaliumin, cesiumin, rubidiumin, elohopean ja lyijyn ionien kanssa. Yhdiste räjähtää helposti kuumennettaessa muodostaen hiilimonoksidia, vetyä ja typpeä. Räjähdysnopeus on 7 150–7 200 m/s. Dipikryyliamiini voi räjähtää myös iskun vaikutuksesta. Aine on myrkyllistä ja voi syövyttää ihoa ja limakalvoja.
Valmistus ja käyttö Tyypillisimmin dipikryyliamiinia valmistetaan 2,4-dinitroklooribentseenin ja aniliinin välisellä reaktiolla, jonka tuote 2,4-dinitrofenyyliamiini nitrataan dipikryyliamiiniksi. Muita tapoja yhdisteen syntetisoimiseksi ovat difenyyliamiinin tai 2,4,4',6-tetranitrodifenyyliamiinin nitraus.
Dipikryyliamiinia on aikaisemmin käytetty räjähdysaineena ja ensimmäiset raportit tästä käytöstä ovat vuodelta 1891. Toisessa maailmansodassa yhdistettä käytettiin räjähdysaineena vedenalaisissa pommeissa yhdessä trinitrotolueenin ja alumiinijauheen kanssa. Yhdisteen myrkyllisyyden ja värillisyyden vuoksi siitä on luovuttu ja sen on korvattu muilla räjähteillä kuten HBX-räjähteillä, jotka sisältävät heksogeenia ja trinitrotolueenia. Dipikryyliamiinin ammoniumsuolaa on käytetty keltaisena väriaineena. Nykyään pikryyliamiinin käyttökohteita ovat alkalimetalleista kaliumin, rubidiumin ja cesiumin sekä elohopean ja lyijyn yhdisteiden tunnistus ja gravimetrinen ja spektrofotometrinen määritys sekä alkaloidien saostaminen.
Lähteet
Luokka:Amiinit Luokka:Aromaattiset yhdisteet Luokka:Räjähdysaineet