pienoiskuva|Delta Air Linesin Airbus A220-100:n ohjaamo. Airbus A220 (alun perin Bombardier CSeries) on kanadalaisen Bombardierin suunnittelema ja Airbus Canada Limited Partnershipin valmistama kaksimoottoristen, kapearunkoisten, suihkuturbiinimoottoreilla varustettujen matkustajalentokoneiden tuoteperhe. Siihen kuuluvat 110-paikkainen A220-100 (ent. CS100) ja 135-paikkainen A220-300 (ent. CS300).
A220-100 teki ensilentonsa 16. syyskuuta 2013 ja A220-300 27. helmikuuta 2015. Molemmat otettiin matkustajakäyttöön vuonna 2016.
A220-sarjan koneiden kantama on noin 6700 kilometriä. Maaliskuun 2025 loppuun mennessä koneperheen malleja oli toimitettu yhteensä 406 ja tilattuna 498. Historia
Tausta Fokkerin tilanteen huonontuessa Bombardier harkitsi yhtiön ostamista saadakseen oikeudet 100-paikkaiseen Fokker 100 -suihkumatkustajakoneeseen. ”Yrityskulttuurien ristiriitoihin” vedoten Bombardierin johtokunta päätti lopulta hylätä ostosuunnitelmat, ja keskustelut lopetettiin helmikuussa 1996.
Myöhemmin Bombardier harkitsi CSeriesin kaltaista Bombardier BRJX (Bombardier Regional Jet eXpansion) -projektia, jossa olisi ollut siipiin kiinnitetyt moottorit ja 2+3 istuinta rinnakkain. Uuden projektin sijaan yhtiö päätti jatkaa Canadair Regional Jet -perheen malleja, joiden pohjalta syntyi CRJ900.
CSeries Bombardier julkisti CSeriesin maaliskuussa 2005. Mallinimet olivat silloin C110 ja C130. Pienempi, 125-paikkainen C110 kilpaili Embraer 195:n, Boeing 737-600:n, Airbus A318:n ja Boeing 717:n kanssa. 135–145-paikkaisen C130:n kilpailijoita olivat Boeing 737-700 ja Airbus A319. CSeriesin koneissa käytettiin paljon komposiittimateriaaleja ja alumiini-litium-metalliseosta. Koneiden arveltiin alun perin tulevan käyttöön vuonna 2013.
Uudessa koneessa oli 2+3 paikkaa rinnakkain. Ratkaisun ansiosta 80 prosenttia istuinpaikoista oli joko käytävän tai ikkunan vieressä. Konetyyppiin suunniteltiin suurimmat ikkunat kuin missään muussa konetyypissä lukuun ottamatta Boeing 787 Dreamlineria.
Toukokuussa 2005 Bombardier teki sopimukset Kanadan valtion, Quebecin provinssin ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtion kanssa tuesta ja lainoista CSeries-projektia varten. Konetyypin kehityskustannuksiksi arvioitiin alun perin 3,5 miljardia dollaria.
Rungon valmistajaksi valittiin Aviation Industry Corporation of Chinan (AVIC) kumppani Shenyang Aircraft Corporation. Koneen kokoonpanopaikka oli Mirabelin lentoasema Montrealin ulkopuolella. Suuria osia koneesta aiottiin rakentaa Bombardierin tiloissa Belfastissa.
Bombardier ilmoitti 31. tammikuuta 2006, ettei aio jatkaa CSeriesin kehittämistä, koska tilauksia ei ollut tullut tarpeeksi. Se jätti kuitenkin pienen, noin 50 hengen ryhmän työskentelemään CSeriesin markkinointisuunnitelman parissa. CSeriesin sijaan Bombardier alkoi kehittää 100-paikkaista CRJ1000-konetta.
Ohjelman uudelleenkäynnistäminen thumb|CSeriesin pienoismalli Farnborough’n lentonäytöksessä vuonna 2008. Bombardier tiedotti tammikuussa 2007 jatkavansa CSeriesin kehitystyötä. Sen ainoaksi voimanlähteeksi valittiin saman vuoden marraskuussa Pratt & Whitney Geared Turbofan, jonka mallinimi muuttui myöhemmin PW1000G:ksi. Helmikuussa 2008 Bombardierin johtokunta antoi luvan tehdä potentiaalisille asiakkaille virallisia tarjouksia CSeriesin lentokoneista.
13. heinäkuuta 2008, päivää ennen Farnborough’n lentonäytöksen avajaisia, Bombardier käynnisti virallisesti CSeries-ohjelman. Ensimmäisen aiesopimuksen Bombardier teki Lufthansan kanssa. Se sisälsi 60 konetta, joista 30 optioita. Ghafari Associates -yhtiö valittiin rakentamaan Mirabelin lentoasemalle rakennus, jossa koneiden kokoonpano tapahtuisi. CSeriesin koneisiin valittiin Rockwell Collinsin valmistama Pro Line Fusion -avioniikka. Siihen kuuluvat 15 tuuman näytöillä toteutettu lasiohjaamo sekä navigaatio-, kommunikaatio-, valvonta-, EICAS- () ja huoltojärjestelmät. Vuonna 2009 CSeriesin ensilennon odotettiin tapahtuvan vuonna 2012.
Vuonna 2009 mongolialaisen lentoyhtiö Eznis Airwaysin kerrottiin tehneen Bombardierin kanssa aiesopimuksen seitsemästä CSeries-koneesta. Myös Qatar Airways oli neuvotellut Bombardierin kanssa, mutta lopetti neuvottelut vuonna 2009, kun yhtiöt eivät päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen ehdoista. Erään leasing-yhtiön kerrottiin neuvottelevan 40 koneen hankkimisesta. Maaliskuussa 2009 Bombardier sai ensimmäiset sitovat tilaukset. Lufthansa, joka oli aiemmin allekirjoittanut aiesopimuksen 60 koneesta, tilasi 30 konetta, jotka menisivät Lufthansan tytäryhtiö Swiss International Air Linesin käyttöön.
Uusi nimi Maaliskuussa 2009 Bombardier nimesi C110:n ja C130:n uudelleen CS100:ksi ja CS300:ksi. Molemmista malleista tarjottiin pidemmän toimintamatkan versiota (ER, Extended Range). Lisäksi CS300:sta tarjottiin suuremman työntövoiman versiota (XT, eXtra Thrust). Nämä versiot poistettiin tarjonnasta vuonna 2012, jolloin kaikkien mallien toimintamatkaksi ilmoitettiin entisen ER-version toimintamatka.
Bombardier sai toisen tilauksen konetyypistä 30. maaliskuuta 2009, kun irlantilainen leasing-yhtiö Lease Corporation International tilasi kolme CS100:a ja 17 CS300:a. Yhtiöstä tuli ensimmäinen CS300:a tilannut asiakas. Sopimukseen kuului myös 20 optiota. United Airlines harkitsi CS100:a ja CS300:a 737-300- ja 737-500-koneidensa korvaajaksi loppuvuodesta 2009, mutta ei lopulta päätynyt tilaamaan niitä.
Tammikuussa 2010 rahoitusalan suuryritys JPMorgan Chase kertoi Bombardierin suunnittelevan 150-paikkaista versiota CSeriesistä. Bombardier kutsui raporttia spekuloinniksi, mutta huomautti CSeriesin kehitysohjelman olevan vaiheessa, jossa muutoksia on mahdollista tehdä ennen lopullisten suunnitelmien valmistumista.
Republic Airways Holdings teki tilauksen 40 CS300:sta sekä 40 optiosta helmikuussa 2010. Maaliskuussa 2010 easyJet kertoi neuvottelevansa Bombardierin kanssa CSeries-koneiden hankinnasta. Se hylkäsi lopulta CSeriesin liian pienenä tarpeisiinsa, mutta harkitsee sen hankkimista mahdollisena 150-paikkaisten koneidensa korvaajana vuodesta 2021 eteenpäin.
thumb|Bombardier tiedotti jopa 30 CSeries-koneen myynnistä Korean Airille vuoden 2011 Paris Air Show’ssa. Ruotsalainen leasing-yhtiö Braathens Leasing tilasi viisi CS100:a ja viisi CS300:a kesäkuussa 2011. Sopimukseen kuului lisäksi kymmenen optiota. Tilauksen myötä Bombardierilta oli tilattu sata CSeries-konetta. Hieman alle viikkoa myöhemmin lentoyhtiö, jonka nimeä ei julkistettu, tilasi kolme CSeries-konetta ja otti option kolmesta. Myöhemmin Gulf Airiksi osoittautunut alkuun julkistamaton asiakas tilasi 20. kesäkuuta Pariisin ilmailunäyttelyssä kymmenen CS100-konetta ja otti option kuudesta. Gulf Airista piti tulla ensimmäinen yhtiö, jolle CS100-koneita toimitettaisiin, mutta se siirsi lopulta toimitukset vasta vuoteen 2018.
Korean Air teki aiesopimuksen kymmenestä CS300:sta sekä kymmenestä CS300:n optiosta ja kymmenestä osto-oikeudesta 21. kesäkuuta 2011. Tämä sopimus muutettiin sitovaksi tilaukseksi 29. heinäkuuta. Pariisin ilmailunäyttelyn viimeisenä päivänä 24. kesäkuuta 2011, Odyssey Airlines tilasi kymmenen CS100-konetta.
Ilyushin Finance allekirjoitti aiesopimuksen seitsemän CS300:n ja kolmen CS100:n ostamisesta sekä yhteensä 20 optiosta ja osto-oikeudesta vuoden 2011 MAKS-lentonäytöksessä. Turkkilainen Atlasjet osti kymmenen CS300-konetta ja otti option viidestä 15. marraskuuta 2011.
Kehitys thumb|AirAsian toimitusjohtaja sekä muita yhtiön edustajia CS300:n ehdotetun 160-paikkaisen version julkistamistilaisuudessa. CSeries-ohjelman suuria alihankkijoita ovat muun muassa Shenyang Aircraft Corporation (rungon keskiosa), Alenia Aeronautica (komposiiteista tehdyt sivu- ja korkeusvakaimet), Fokker Elmo (johdotus), C&D Zodiac (sisustus), Parker Hannifin (hallintalaitteet, polttoaine- ja hydrauliikkajärjestelmät), United Technologies Corporation (laskusiivekkeet, siipisolakot ja moottorikotelot) ja Rockwell Collins (avioniikka). Loput rakennetaan Montrealissa, jossa koneet myös kootaan.
CSeriesin odotettiin alun perin lentävän ensi kertaa loppuvuodesta 2012. Vuonna 2010 CS100:n toimitusten suunniteltiin alkavan vuonna 2013 ja CS300:n vuotta myöhemmin. Maaliskuussa 2012 Bombardier kertoi, että tavoitteena oli suorittaa ensilento joulukuussa 2012 ja vahvisti aikataulun vielä kesäkuussa. Kesäkuun tietojen mukaan ensimmäisen toimituksen aiottu ajankohta oli edelleen vuoden 2013 lopulla.
Farnborough’n ilmailunäyttelyssä heinäkuussa 2012 Bombardier aloitti keskustelut AirAsian kanssa ehdotetusta 160-paikkaisesta CS300:n istuinkonfiguraatiosta. Marraskuussa 2012 konfiguraatio otettiin osaksi CS300-ohjelmaa, vaikka AirAsia olikin sen hylännyt.
Marraskuussa 2012 Bombardier tiedotti ohjelman, ensilennon ja käyttöönoton viivästyvän puoli vuotta alihankkijoiden kanssa kohdattujen ongelmien seuraksena. Näin ollen ensilennon suunnitelluksi ajankohdaksi tuli kesäkuu 2013, ja käyttöönotto siirtyi vuoden 2014 puolelle.
Harkittuaan Airbus A319- ja CS300-koneita latvialainen airBaltic päätyi tilaamaan joulukuussa 2012 kymmenen CS300:a ja ottamaan option toisesta kymmenestä. Ilyushin Finance muutti aiemmin tekemänsä aiesopimuksen 32 CS300:n tilaukseksi 20. helmikuuta 2013. Samana päivänä Transport Canada hyväksyi CSeriesin ainoan voimanlähteen, Pratt & Whitneyn PW1000G-moottorin.
thumb|CSeriesin ensimmäinen Flight Test Vehicle (FTV1) tehtaan ulkopuolella kesäkuussa 2013. Bombardier antoi laajan tilannepäivityksen CSeries-ohjelman tilasta maaliskuussa 2013. Ensimmäinen koekone (FTV, Flight test vehicle) esiteltiin lähes valmiina, kolmen muun koekoneen ollessa kokoonpanon eri vaiheissa. Samalla esiteltiin myös CS300:n 160-paikkainen versio, jossa on kaksi ikkunahätäuloskäyntiä siiven yläpuolella koneen molemmilla puolilla. Ensimmäisen FTV:n sähköjärjestelmään kytkettiin virta maaliskuussa 2013, ja testiyksilölle tehtävät kokeet edistyivät tyydyttävästi ja aikataulun mukaan.
thumb|left|CS100 ensilentonsa jälkeen. Kesäkuussa 2013 Bombardier siirsi ensilennon heinäkuulle viimeisten ohjelmistopäivitysten ja testien vuoksi. Odotettua pidempään kestäneen järjestelmien käyttöönottoprosessin vuoksi ensilento siirrettiin 24. heinäkuuta ”seuraaville viikoille”. 30. elokuuta 2013 Bombardier sai Transport Canadalta luvan suorittaa lentokokeita sekä nopean vauhdin rullauskokeita. Kuten Bombardier suunnitteli, CS100 teki ensilentonsa Mirabelin lentoasemalta 16. syyskuuta 2013. Ensilennolla kerättiin yli 14 000 tietopistettä, ja muutosten ja ohjelmistopäivitysten jälkeen CS100 lensi toisen kerran 1. lokakuuta.
Tammikuussa 2014 koneen suunniteltua käyttöönottoajankohtaa siirrettiin vähintään vuodella, vuoden 2015 loppuun. Syyksi ilmoitettiin ongelmat sertifiointiin tähtäävissä lentokokeissa. CS300:n käyttöönoton odotettiin edelleen tapahtuvan noin puoli vuotta CS100:n jälkeen.
Yhteen neljästä lentokoekoneesta tuli moottorivika 29. huhtikuuta 2014. Kehitysohjelma keskeytettiin tapauksen tutkinnan ajaksi. Tapahtuneen vuoksi Bombardier ei kyennyt esittelemään CSeriesiä vuoden 2014 Farnborough’n ilmailunäyttelyssä, joka on yksi tärkeimmistä ilmailutapahtumista.
Elokuussa 2014 Bombardier vaihtoi yhä lentokiellossa olleen CSeries-ohjelman vastuuhenkilöitä vähennettyään työntekijöidensä määrää. Koelentoja jatkettiin syyskuun alulla, kun moottorivian aiheuttajaksi oli paljastunut vika moottorin voitelujärjestelmässä. Helmikuuhun 2015 mennessä CS100-koneilla oli lennetty yli 1 000 tuntia koelentoja.
thumb|CS300-prototyyppi koelennolla. CS300:n prototyyppi teki ensilentonsa Mirabelin lentoasemalta 27. helmikuuta 2015. Koelentojen perusteella se on melu-, taloudellisuus- ja suoritusarvoiltaan suunniteltua parempi. Seuraavana ensilentonsa teki viides CS100 18. maaliskuuta 2015.
Bombardier kertoi, että maaliskuuhun 2015 mennessä CSeries oli saanut tilauksia ja sitoumuksia yhteensä yli 600. Bombardierin mukaan Kanadan odotettiin sertifioivan CSeries loppuvuonna 2015, ja koneen käyttöönotto tapahtuisi vuonna 2016.