pienoiskuva|Svante Stensson Sture. Domenicus Verwiltin maalaus. Svante Stensson Sture, ruots. Svante Sture den yngre (1. toukokuuta 1517 Tre Kronor linna, Tukholma – 24. toukokuuta 1567 Uppsalan linna) oli ruotsalainen aatelinen, vapaaherra, kreivi, valtaneuvos ja valtakunnanmarski.

Hän kuului valtaneuvostoon kuningas Kustaa Vaasan aikana. Kuningas Eerik XIV nimitti hänet marskiksi vuonna 1560, ja kreivin arvon hän sai vuonna 1561. Hänet surmattiin niin sanottujen Sture-murhien aikana.Facta 2001, WSOY 1985, 15. osa, palsta 339

Suku, nuoruus ja koulutus Hänen vanhempansa olivat Kristina Nilsdotter Gyllenstierna ja valtionhoitaja Sten Sture nuorempi. Hän oli heidän toiseksi vanhin poikansa.

Hänen isänsä kuoli helmikuussa 1520 Tanskan kanssa käydyissä liittosodissa, kun Svante oli tuskin kolmevuotias. Hänen äitinsä vietiin Tanskaan vuonna 1521 ja Svanten sallittiin tulla mukana. Ensimmäiset vuodet kuluivat siis tanskalaisessa ympäristössä. Siellä hän myös sai koulutuksensa Århusin piispan Ove Billen johdolla. Hajanaisten tietojen perusteella hän oli vielä Tanskassa vuonna 1532. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen sallittiin tulla vastavalitun kuninkaan Kustaa Vaasan hoviin ja hän sai siellä kasvatuksensa, mikä tarkoitti, että vastavalittu kuningas saattoi estää hänen käyttämisen itseään vastaan ​​​​suunnattuihin mustamaalauksiin. Hänen jatkokoulutuksensa tapahtui Saksassa, jossa hänet annettiin Kustaa Vaasan apen, Saksi-Lauenburgin herttua Magnus I:n huostaan. Tästä huolimatta Lyypekin edustajat onnistuivat sieppaamaan hänet vuonna 1534 kreivisodan yhteydessä ja yrittivät houkutella häntä tarjoamalla Ruotsin kuninkaaksi vastineeksi liitosta Hansaliiton kanssa. Sture hylkäsi tarjoukset, ja vasta vuonna 1536 hän pystyi palaamaan Ruotsiin.

Kuninkaan virkamies Seuraavina vuosina hän sai useita todisteita Kustaa Vaasan suosiosta: vuonna 1537 hänestä tuli Stegeborgin linnan päällikkö ja vuodesta 1538 myös Söderköpingin linnan päällikkö. Hänen sukulaissuhteensa kuninkaaseen heidän vaimojensa kautta tarkoitti sitä, että hän sai lisää maaläänityksiä. Dacken sodan aikana hän sai Nils Dackelta uuden tarjouksen ottaa kruunu haltuunsa, jos hän tukisi kapinaa, mutta päätti pysyä uskollisena kuninkaalle ja sai palkkioksi Läckön linnan ja viisi sen alaisuudessa olevaa läänitystä.

Hän toimi myös useissa korkeissa viroissa kuninkaanhallinnossa. Vuonna 1544 hänestä tuli valtaneuvos ja vuonna 1559 yksityisneuvos. Suuren Venäjän sodan aikana vuonna 1556 hänestä tuli Suomen joukkojen ylipäällikkö. 1550-luvun lopulla Sture tutustui läheisemmin herttua Erikiin, jolle myönnettiin Kalmarin lääni, ja toimi välittäjänä herttuan ja tämän isän välillä. Erik arvosti hänen työtään suuresti. Kuningas Kustaa Vaasan seuraajana Erik XIV nimitti pian Sturen kuninkaalliseksi marsalkaksi, ja kruunajaisissaan 29. kesäkuuta 1561 hänet nimitettiin yhdeksi Ruotsin ensimmäisistä kreiveistä, ja hän sai Västervikin läänin aiempien läänitystensä lisäksi. Tänä aikana Sturen tehtävänä oli yrittää saada ylimystön tuki Erikin pyrkimyksille riistää veljiltään Juhanalta ja Kaarlelta näiden valta-asemansa herttuoina.

Eerik XIV:n hallitusaika Vuonna 1562 hänestä tuli Liivinmaan ja Tallinnan kenraalikuvernööri, jotka edellisenä vuonna olivat tulleet Ruotsin haltuun. Kuningas Eerik tuli häneen pian tyytymättömäksi, koska uskoi hänen käyttävän enemmän aikaa tehtävien kuvailemiseen pitkissä kirjeissään kuin itse työn toteuttamiseen. Baltian maiden suuri organisointityö oli selvästi liikaa Svante Sturelle. Vuonna 1564 hänet otettiin pois kuvernöörinvirasta. Pohjoismaiden seitsenvuotisen sodan aikana Sture pyysi itselleen joukkojen komentajuutta, mutta kuningas Eerik kieltäytyi, koska ei pitänyt häntä sopivana. Hänelle annettiin tehtäväksi järjestää joukkojen muonitus ja muita vastaavia tehtäviä. Tänä aikana tyytymättömyys kuninkaaseen alkoi olla yhä havaittavampaa aateliston keskuudessa.

Yhä sairaammaksi ja epäluuloisemmaksi muuttunut kuningas Eerik alkoi kuitenkin epäillä häntä ja keväällä 1567 vangitutti hänet yhdessä muiden maanpetoksesta epäilemiensä kanssa. Svante Sturen tapauksessa kuninkaan kanta oli hyvin horjuva. Valmistelevissa kuulemisissa komitea oli taipuvainen tuomitsemaan Svante Sturen, mutta Eerik XIV määräsi asian lykättäväksi lisätodisteiden esittämiseksi. Kun tapaus esiteltiin Uppsalassa kokoontuneille säädyille 21. ja 22. toukokuuta, Jöran Persson pakotti langettamaan vangituille kuolemantuomion. Samaan aikaan Eerik XIV teetti Svante Sturelle kirjeen, jossa hän lupasi, ettei kenellekään Sturelle tapahtuisi vahinkoa, ja 24. toukokuuta hän vieraili Svante Sturen luona tämän vankilassa ja käyttäytyi kuin he olisivat sopineet asian. Muutamaa tuntia myöhemmin kuningas muutti mielensä, minkä seurauksena hän tappoi Nils Sturen. Sitten hän pakeni annettuaan kätyreilleen käskyn jatkaa teloituksia. 50-vuotiaasta Svante Sturesta, joka oli sillä välin valmistautunut lähtemään vankilasta, tuli seuraava uhri.

Hän oli myös Hörningsholmin vapaaherra ja Ekenäsin linnan, Eksjön, Gäddeholmin, Tullgarnin ja Penningbyn herra.

Svante Steninpoika Sture haudattiin kahden samaan aikaan surmatun poikansa Nils Sturen ja Erik Sturen kanssa. Hautajaiset pidettiin Uppsalan tuomiokirkossa, ja murhien tekohetkellä yllään olleet vaatteita säilytettiin pitkään niin kutsutussa Sture-kuorissa. Ne ovat nyt tuomiokirkon museossa.

Avioliitto ja jälkeläiset Hän avioitui 3. maaliskuuta 1538 Nyköpingshusissa Märta Eriksdotterin Leijonhufvudin (1520–1584) kanssa, joka oli Erik Abrahamsson Leijonhufvudin ja Ebba Eriksdotter Vasan tytär. Kustaa Vaasa oli hänen lankonsa toisen vaimonsa, Margareta Eriksdotter Leijonhufvudin kautta.

Heille syntyi 15 lasta:

Sigrid (13. joulukuuta 1538 – 16. maaliskuuta 1613), avioitui Strandan piirikunnan kuvernööri Ture Pedersson Bielken kanssa Malin (9. marraskuuta 1539 – 1610), puoliso Erik Gustafsson Stenbock Anna (29. tammikuuta 1541 – 21. kesäkuuta 1595), puoliso Hogenskild Bielke Sten (25. helmikuuta 1542), kuoli 9 viikon ikäisenä. Nils (20. kesäkuuta 1543 – 24. toukokuuta 1567), Hörningsholmin vapaaherra, Eerik XIV:n kamarijunkkari ja ulkomaan lähettiläs, kuoli isänsä kanssa Sture-murhien aikana Sten (4. marraskuuta 1544 – 7. heinäkuuta 1565), Hörningsholmin vapaaherra, sota-alus Finska Svanenin komentaja 1565, kuoli luotiin Bornholmin meritaistelussa Erik (18. toukokuuta 1546 – 24. toukokuuta 1567), Tullgarnin vapaaherra, Juhana-herttuan tallimestari, kuoli isänsä kanssa Sturen-murhien aikana Margareta (16. marraskuuta 1547 – 8. joulukuuta 1617), avioitui Ture Nilsson Bielken kanssa Gustaf (20. joulukuuta 1548), kuoli lapsena Mauritz (24. marraskuuta 1552 – 14. maaliskuuta 1592), Stegeholmin ja Västervikin kreivi, oleskeli Hollannissa Sture-murhien aikana, Juhana III:n hovijunkkari, Kaarle IX:n valtaneuvos Carl (13. joulukuuta 1555 – 24. tammikuuta 1598), Stegeholmin ja Västervikin kreivi, Tullgarnin herra; Kaarle XI:n hovijunkkari, valtaneuvos ja Tukholman linnan käskynhaltija Iliana (24. helmikuuta 1556), kuoli lapsena. Iliana (11. huhtikuuta 1557) Kristina (22. joulukuuta 1559 – 4. tammikuuta 1619), avioitui Gustav Banérin kanssa

Lähteet

Luokka:Ruotsalaiset henkilöt Luokka:Valtaneuvokset Luokka:Ruotsalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1517 syntyneet Luokka:Vuonna 1567 kuolleet Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Ruotsalaiset kreivit