Lev Davidovitš Landau (, 22. tammikuuta (J: 9. tammikuuta) 1908 Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. huhtikuuta 1968 Moskova) oli juutalaistaustainen Neuvostoliitossa päätyönsä tehnyt teoreettinen fyysikko. Hän tutki muun muassa kiinteän olomuodon fysiikkaa, plasmafysiikkaa ja hiukkasfysiikkaa. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan ovat muun muassa diamagnetismin kvanttiteoria, jatkuvien faasimuutosten teoria (ns. Ginzburg–Landau-teoria), ferminesteteoria, supranesteiden teoria. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1962 supranestemäisen heliumin ominaisuuksien tutkimisesta. Hän myös kirjoitti tunnetun kymmenosaisen kirjasarjan ”Course of Theoretical Physics” yhdessä oppilaansa Jevgeni Lifšitsin kanssa.
Lev Landau oli vangittuna vuosina 1938–1939 Stalinin vainoissa. Arvostetun kokeellisen fyysikon Pjotr Kapitsan rohkea vetoomus suoraan Stalinille sai Landaun ennen pitkää vapaaksi.
Landau kuoli 1. huhtikuuta 1968.
Landaun luettelo
Landau piti luetteloa fyysikoiden nimistä ja jakoi heidät eri ryhmiin heidän saavutustensa perusteella. Hän suoritti jaon numeroilla 0–5 käyttäen logaritmista asteikkoa, jossa 0 on paras mahdollinen. Ryhmään yksi kuuluivat Niels Bohr, Werner Heisenberg ja Erwin Schrödinger, jotka loivat pohjan kvanttifysiikalle. Albert Einsteinin Landau luokitteli numerolla 0,5 ja Isaac Newtonin numerolla 0.
Suomennetut teokset
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset fyysikot Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:Moskovan fysiikan ja teknologian instituutin professorit Luokka:Sosialistisen työn sankarit Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1968 kuolleet