Naiskagaali oli vuonna 1902 perustettu suomalainen vastarintajärjestö, joka perustettiin vuonna 1901 perustetun Kagaalin rinnalle sen tueksi. Kagaali perustettiin vastustamaan laittomia asevelvollisuuskutsuntoja, ja Naiskagaali salakuljetti Suomeen kiellettyjä lehtiä, oli apuna levittämässä maanalaisia lehtiä. Se myös keräsi rahaa vastarintatoimintaan ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua. Järjestöllä oli vaikutusta siihen, että vuoden 1904 valtiopäivillä passiivisen vastarinnan kannattajat voittivat. Naiskagaali jatkoi toimintaa ainakin vuoteen 1944, mutta Suomen itsenäistymisen eli vuoden 1917 jälkeen tavoitteiltaan uudenlaisena. Kagaali lopetti toimintansa vuoden 1905 suurlakon jälkeen,Historialliset humanistit joskaan sitä ei lopetettu koskaan virallisestiKagaalin muistokivi, Helsingin kaupungin taidemuseo .
Kun venäläistämisen vastustus itsenäistymisen jälkeen oli menettänyt merkityksensä, Naiskagaalin toiminta muuttui. Järjestö toimi valkoisten puolella, ja kerätyt rahat suunnattiin jääkäriveteraaneille.Riitta Koivuranta, Naiskagaali. Helsingin Sanomat 24.11.2022 s. B 2–3
Naiskagaalin perustivat Maissi Erkko ja Tekla Hultin.Maissi Erkko, Itsenäisyys 100 Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Dagmar Neovius, joka kuitenkin joutui lähtemään Ruotsiin seuraavana vuonna. Sieltä käsin hän veljensä Arvid Neoviuksen kanssa organisoi Suomeen suunnattua propagandaa ja vastasi muun muassa vuosina 1903–1905 Fria Ord -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen.
Naiskagaalin kokoukset naamioitiin muuksi toiminnaksi, esimerkiksi ompeluseuraksi tai näytelmäharjoituksiksi.Merja Siltasen: Alli Nissinen ja martat , 10.10.2010
Naiskagaalin toiminnassa mukana olleen Helmi Krohnin nimimerkillä "Äiti" kirjoittama lentolehtinen "Kodin tehtävä nykyhetkenä" ilmestyi vuonna 1902, ja se oli ensimmäinen naiskagaalin julkaisema lentolehtinen. Se käynnisti naiskagaalin varsinaisen toiminnan. Dagmar Neovius käänsi sen hieman muokaten ruotsiksi. Sitä levitettiin kaikkialle Suomeen. Lentolehtisen sisältönä oli kotien, äidinkielen ja äitien tehtävä vastarinnan hengen luomisessa ja sen lapsiin juurruttamisessa.Paula Kakko: Vertauskuvat osana maanalaisia poliittisia lentolehtiä sortovuosina 1899-1903 Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, s. 131
Jäseniä Tekla Hultin Maissi Erkko Dagmar Neovius Alli Nissinen Nanny Lilius Elin Nylander Selma WåhlbergAntti Pohjalainen, Perustuslaillinen vastarinta ja kutsuntalakot Oulussa vuosina 1901-1904 s. 27 Lucina HagmanLucina Hagman, Marttaperinne Helmi Setälä (Krohn) Elin MalinKirsi Vesterbacka: Elin Malin, Marttaperinne Cely Mechelin Helena Westermarck
Kirjallisuutta Valkoinen kirja, Lotta Svärd yhdistyksen keskusjohtokunnan julkaisema, toimittanut: Elsa Soini-Hagan. Lotta Svärd yhdistys, 1928 (Kirjan alussa käsitellään Naiskagaalin toimintaa) Kuin satakielten laulu, toimittanut Maija Kauppinen. Suomalainen Naisliitto Helsingin Osasto 2007 (Kirjassa kerrotaan Naiskagaalin toiminnast Ramsay, Alexandra. ”Kvinnokagalen. Ett återfunnet manuskript med förord och kommentarer av Alexandra Ramsay” i Historiska och litteraturhistoriska studier 72. Red. J. Strömberg & H. Svan. Helsingfors 1997, 147–174. Östensson, Ebba. ”Kvinnor under ofärdsår” i Historiska och litteraturhistoriska studier 51. Red. T. Steinby. Helsingfors 1976, 215–272. Dahlberg, Julia (2018). Konstnär, kvinna, medborgare: Helena Westermarck och den finska bildningskulturen i det moderna genombrottets tid 1880–1910. Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten. sid. 209-216. Teoksen verkkoversio.
Lähteet
Luokka:Sortokaudet Luokka:Vastarintaliikkeet