Panaman paperit

thumb|Maat, joiden poliitikot, viranhaltijat tai läheiset yhteistyökumppanit ovat osallisia tietovuotoon (3.4.2016). Panaman paperit (Panama-paperit) ovat huhtikuussa 2016 julkisuuteen vuodetut yli 11,5 miljoonaa asiakirjaa, jotka sisältävät tietoa 210 000:sta offshore-yrityksen omistajista ja niiden yhteyksiä veroparatiiseihin. Noin 2,6 teratavun kokoinen tietovuoto oli yksi historian suurimmista. Laajaa kansainvälistä huomiota saanut vuoto toi esiin poliitikkojen, yritysjohtajien, urheilijoiden ja muiden varakkaiden henkilöiden tekemiä järjestelyjä varallisuutensa salaamiseksi ja verojen välttämiseksi.

Nimetön lähde vuosi asiakirjat ensin vuonna 2015 saksalaiselle Süddeutsche Zeitung -lehdelle, joka jakoi aineiston kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n kanssa. Sadat toimittajat yli 80 maasta tutkivat aineistoja kuukausien ajan, minkä jälkeen paljastuksia alettiin julkaista tiedotusvälineissä 3. huhtikuuta 2016. Suomesta hankkeeseen osallistuivat Ylen MOT ja Spotlight.

Vuodetut asiakirjat sisälsivät muun muassa offshore-yhtiöiden osakkeenomistajien ja yhtiöiden johtajien tietoja vuosilta 1977–2015. Asiakirjat ovat peräisin panamalaisesta lakitoimisto Mossack Fonsecasta. Tietovuodossa paljastettiin yhtiöitä yli 20 eri veroparatiisissa, muun muassa Bahamalla, Panamassa ja Seychelleillä.

Suomessa huomiota herättivät Panaman papereiden paljastamat Nordean laajamittaiset ongelmat rahanpesun torjunnassa. Vuoto paljasti Nordean auttaneen asiakkaitaan piilottamaan varallisuuttaan pöytälaatikkoyhtiöihin. Aineistossa esiintyi myös lukuisia suomalaisten henkilöiden nimiä ja yrityksiä, muun muassa Georg ja Henrik Ehrnroothin veroparatiisiyhtiöitä tehtaileva LWM.

Panaman paperit paljastivat myös joidenkin poliittisten johtajien ja näiden lähipiirien varallisuusjärjestelyjä. Vuodetuissa asiakirjoissa mainittiin muun muassa Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson sekä Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinpingin lähipiiriä. Suomalaisia poliitikkoja tai keskeisiä virkamiehiä ei löytynyt asiakirjosta.

Panaman papereiden vuotamisen jälkeen useissa maissa tutkittiin tapauksia, joiden tuloksena kerättiin yli miljardi euroa aiemmin maksamattomia veroja. Vuodon keskiössä ollut lakitoimisto Mossack Fonseca lopetti toimintansa 2018.

Taustaa

Veroparatiisilla tarkoitetaan valtiota tai aluetta, joka houkuttelee ulkomaisia yrityksiä ja sijoittajia tarjoamalla matalaa verotusta, tiukkaa pankkisalaisuutta ja kevyttä sääntelyä. Veroparatiisit helpottavat varojen siirtämistä ja piilottamista verottajilta. Tunnettuja veroparatiiseja ovat muun muassa Sveitsi, Luxemburg, Brittiläiset Neitsytsaaret ja Caymansaaret. Vaikka varat sijoitetaan usein näihin kohteisiin, rahavirtoja ohjataan käytännössä suurten finanssikeskusten, kuten New Yorkin ja Lontoon, kautta.

Veroparatiisiyhtiön omistaminen ei sinällään ole laitonta. Tutkijoiden mukaan veroparatiiseja kuitenkin käytetään pääosin verojen, lakien ja säännöksien välttämiseen sekä kiertämiseen. Europolin Finanssitiedusteluryhmän (FININT) johtajan mukaan pöytälaatikkoyritykset (tai peiteyritykset) ovat keskeisiä laajamittaisessa rahanpesussa ja korruptiossa. Pöytälaatikkoyrityksiä käytetään usein lahjontarahojen siirtämiseen.

Panama ja veroparatiisit Kansalaisjärjestö Tax Justice Networkin mukaan Panama on Amerikan mantereen veroparatiiseista vanhimpia ja tunnetuimpia. Panama alkoi tarjota veroetuja yhdysvaltalaisille varustamoille jo 1930-luvulla. Panama otti 2010-luvulla kovan linjan lainkäyttäjänä, joka ei suostu yhteistyöhön kansainvälisten avoimuusaloitteiden kanssa.

Veroparatiiseja tutkinut Jeffrey Robinson lainaa teoksessaan The Sink: Terror, Crime and Dirty Money in the Offshore World Yhdysvaltain tullilaitoksen virkailijaa:Maa [Panama] on täynnä epärehellisiä lakimiehiä, epärehellisiä pankkiireja, epärehellisten yritysten perustajia ja epärehellisiä yrityksiä, jotka on rekisteröity epärehellisille lakimiehille, jotta he voivat tallettaa likaista rahaa epärehellisiin pankkeihinsa. Vapaatuotantoalue on musta-aukko, jonka kautta Panamasta on tullut yksi maailman likaisimmista rahanpesualtaista.

Mossack Fonseca

pienoiskuva|225x225px|Ramon Fonseca, Mossack Fonsecan perustaja Panamalainen lakitoimisto Mossack Fonseca oli yksi suurimmista ”offshore-lakiasiaintoimistoista” ja alansa ”markkinajohtaja”. Lakitoimistolla oli sivukonttoreita yli 40 maassa. Yrityksen palveluihin kuului muun muassa sisällyttää yrityksiä veroparatiiseihin ja hallinnoida offshore-yrityksiä.

Mossack Fonseca toimi yli 300 000 yrityksen puolesta, joista suurin osa oli rekisteröity Britanniaan tai erillisalueiden veroparatiiseihin. Yritys toimi maailman suurimpien rahoituslaitosten, kuten Deutsche Bankin, HSBC:n, Société Généralen, Credit Suissen, Commerzbankin, UBS:n ja Nordean kanssa.

Lakitoimisto ylläpiti monimutkaisia omistusrakenteita eri maiden yhtiöiden kautta. Panaman papereissa vuodetut asiakirjat paljastivat näitä rakenteita yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi panamalainen yhtiön saattoi omistaa kyproslaisen yritys, jota taas hallinnoi liechtensteinilainen säätiö.

Mossack Fonseca huolehti asiakkaidensa anonymiteetistä hyödyntämällä systemaattisesti haamujohtajia, haamuosakkaita sekä haltijaosakkeita. Näin yritysten todellisten omistajien jäljittäminen vaikeutui huomattavasti. Viestinnässä käytettiin tekaistuja sähköpostitilejä ja asiakkaista käytettiin usein peitenimiä, kuten ”Harry Potter” ja ”Nalle Puh”.

Tietovuoto

Vuodon lähde Vuonna 2015, runsas vuosi ennen ensimmäisten Panaman asiakirjojen julkaisua, nimetön lähde lähestyi saksalaisen Süddeutsche Zeitungin tutkivaa toimittajaa Bastian Obermayeria. Itsensä John Doeksi nimennyt kysyi Obermayerilta, kiinnostaako tätä tieto Panaman veroparatiisiyhtiöistä ja tarjosi suurta määrää asiakirjoja nimettömästä lähteestä. Lehti hyväksyi tarjouksen ja alkoi vastaanottaa lähteeltä materiaaleja. Vuodessa toimitus vastaanotti yhteensä 2,6 teratavun edestä asiakirjoja, jotka lakitoimisto liittyivät Mossack Fonsecaan.

Toimittajat olivat lähteen toivomuksesta yhteydessä tähän salattujen kanavien avulla. Lähteen mukaan hänen henkensä oli vaarassa. Ehtona tietojen luovuttamiselle oli se, ettei yhtäkään tapaamista järjestettäisi. Obermayerin mukaan lähde ei ole pyytänyt eikä hänelle ole maksettu tietojen vuotamisesta. Obermayer on sanonut ettei tiedä, miten lähde on tiedot saanut.

Toukokuussa 2016 vuotajalta lähetti Süddeutsche Zeitungille avoimen kirjeen, jossa hän esitti syiksi toiminnalleen tuloerojen kasvun sekä veroparatiisien hyödyntämisen rikolliseen toimintaan. Vuotajan mielestä oli oikein, että viestimet eivät luovuttaneet aineistoa viranomaisille. Vuotaja kiisti tehneensä yhteistyötä minkään hallituksen tai tiedustelupalvelun kanssa.

Tietovuodon laajuus ja aineisto Tietovuodon kokonaismäärä oli huomattavasti suurempi kuin muiden aiempien tietovuotojen, kuten WikiLeaksin Cablegate- (1,7 GB), Offshore 2013- (260 GB), Luxemburg- (4 GB) ja SwissLeaks-tietovuotojen (3,3 GB). Panaman paperit -tietovuodon materiaalit koostuvat pääosin sähköposteista, PDF-tiedostoista, valokuvista ja Mossack Fonsecan tietokannan sisäisistä otteista. Materiaalit ulottuvat vuodesta 1977 vuoteen 2016.

Materiaalit koostuvat 214 488 offshore-yrityksestä sekä kyseisten yrityksien yhteyksistä muun muassa eri maiden viranhaltijoihin ja viranomaisiin. Jokaiselle peiteyritykselle on omat kansionsa, jotka sisältävät sähköposteja, erilaisia sopimuksia, kirjallisia kopioita ja skannattuja dokumentteja. Materiaali sisältää yli 4,8 miljoonaa sähköpostia, yli 3 miljoonaa tietokantatiedostoa, yli 2,1 miljoonaa PDF-tiedostoa, yli 1,1 miljoonaa valokuvaa, yli 300 000 tekstitiedostoa ja yli 2 000 muunlaista tiedostoa.

Aineiston analysointi Süddeutsche Zeitung pyysi apua kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestö ICIJ:ltä, joka organisoi ryhmän asiakirjojen tutkimiseen ja tarkasteluun. ICIJ värväsi toimittajia ja resursseja lukuisista toimituksista, kuten The Guardianista, BBC:stä, Le Mondesta, Falterista, La Naciónista, NDR:stä ja ORF:stä. Materiaali jaettiin analysoitavaksi noin 400:lle toimittajalle 107:ään viestimeen, jotka sijaitsivat 76 eri maassa. Yle oli ainoa suomalainen media, joka pääsi tutustumaan aineistoon. Mukana olivat MOT ja Svenska Ylen Spotlight, joista Panaman papereiden materiaaliin perehtyi kaksi toimittajaa.

Tietovuodon materiaali indeksoitiin Nuix-ohjelmistolla. Ohjelmistoa käytettiin tekstintunnistukseen, jotta miljoonista dokumenteista koostuva materiaali saatiin koneellisesti luettavaan ja haettavaan muotoon. Sen jälkeen toimittajat erottelivat Nuixin työkaluilla dokumenteista yksityishenkilöiden ja yritysten nimet analysoitavaksi. He koostivat listan tärkeistä ihmisistä ja vertasivat listaa prosessoituihin dokumentteihin. Seuraavassa vaiheessa yhdistettiin ihmiset, roolit, rahavirrat ja yritysrakenteiden laillisuudet.

Ensimmäisten tietojen julkaisu Runsaan vuoden kuluttua lähteen yhteydenotosta, 3. huhtikuuta 2016, aineistosta julkaistiin ensimmäiset uutiset sekä 149 valikoitua asiakirjaa. ICIJ julkaisi 9. toukokuuta verkkoisivuillaan sovelluksen, joka toimii hakutietokantana tietovuodon yrityksistä. Tietokannassa ei ole kaikkia tietovuotojen asiakirjoja, kuten pankkitilien ja niiden tilisiirtojen tietoja, sähköposteja, skannattuja passeja tai puhelinnumeroita, vaan ainoastaan huolellisesti valitut yritysten perustiedot.

Yle tuotti Panaman papereista vuonna 2016 viisi televisio-dokumenttia ja lukuisia verkkoartikkeleita.

Paljastukset ja osalliset Aineiston perusteella Mossack Fonseca oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan tunnistaa asiakkaansa. Asianajotoimisto oli myös aktiivisesti auttanut asiakkaitaan salaamaan rahavirtoja tai piilottamaan yhtiöiden todellisia omistajia.

Mossack Fonsecan asiakkaina on vuosien varrella ollut yli 300 000 yritystä, joista aktiivisia yrityksiä oli huippuvuotena 2009 yli 80 000. Mossack Fonseca työskenteli yli 14  000 eri pankin, asianajotoimiston ja yhtiön kanssa perustaessaan niille yrityksiä, säätiöitä ja rahastoja. Tietovuodon asiakirjat osoittavat, että Mossack Fonsecan kautta on kulkenut noin kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria. Yli 500 pankkia on rekisteröinyt Mossack Fonsecan kanssa lähes 15 600 pöytälaatikkoyritystä, joista 2 300 HSBC:lle ja sen tytäryhtiöille. Dexia, J. Safra Sarasin Luxemburgin-yksikkö, Credit Suissen Kanaalisaarten-yksikkö ja UBS:n Sveitsin-yksikkö pyysivät perustamaan ainakin 500 offshore-yritystä asiakkailleen.

Poliitikot ja valtionjohtajat Panaman papereissa paljastui yli 140 poliittista vaikuttajaa eri maista, mukaan lukien toistakymmentä entistä tai julkaisuhetkellä vallassa ollutta valtion- tai hallitusten päämiestä sekä heidän lähipiiriään. Asiakirjat osoittivat poliitikkojen ja heidän sukulaistensa yhteyksiä offshore-yhtiöihin ja veroparatiiseihin.

Julkaisuhetkellä vallassa olleita valtion tai hallitusten johtajia olivat:

Argentiinan presidentti Mauricio Macri Ukrainan presidentti Petro Porošenko Saudi-Arabian kuningas Salman bin Abdul-Aziz Al Saud Yhdistyneiden arabiemiraattien presidentti Khalifa bin Zayed Al Nahyan Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson.

Entisiä valtion tai hallitusten johtajia olivat:

Sudanin presidentti Ahmed al-Mirghani Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa Al Thani Georgian pääministeri Bidzina Ivanišvili Irakin pääministeri Iyad Allawi Jordanian pääministeri Ali Abu al-Ragheb Qatarin pääministeri Hamad ibn Jassim Al Thani Ukrainan pääministeri Pavlo Lazarenko Moldovan pääministeri Ion Sturza Mongolian pääministeri Suhbaataryn Batbold.

Tietovuodon asiakirjoista tunnistettiin kymmeniä perheenjäseniä ja yhteistyökumppaneita, joilla oli yhteyksiä useiden maiden poliittiseen johtoon, esimerkiksi:

Ison-Britannian pääministeri David Cameronin edesmennyt isä Kiinan kansantasavallan presidentin Xi Jinpingin lanko Syyrian presidentti Bašar al-Assadin serkkuja Malesian pääministeri Najib Razakin poika