Akizuki-luokka on Japanin meri-itsepuolustusvoimain neljän hävittäjän muodostama alusluokka, joka on suunniteltu Hyūga- ja Izumo-luokkien helikopterihävittäjien saattajiksi sekä suojaamaan Aegis-järjestelmin varustettuja aluksia, kuten Kongō- ja Atago-luokkia. Tehtävien täyttämiseksi alukset on varustettu torjumaan pinta-aluksia, ilmahyökkäyksiä sekä sukellusveneitä.

Suunnittelu Alusten runko on samankaltainen kuin 30 vuotta aiemmin suunnitelluissa Hatsuyuki-luokan aluksissa kuten kaikissa aiemmissakin yleiskäyttöisissä hävittäjissä sen jälkeen. Kansirakenteina aluksilla on komentosilta, kaksi savuhormia ja takakannella helikopterihangaari ja -laskeutumisalue. Rakenteissa on otettu huomioon tutkapinta-alan pienentäminen samoin kuin komentosillan katolla olevassa mastossa.Tada 2016 s. 108-109

Alusten tutkana on monitoimitutka FCS-3A, joka on korvannut aiemmat pyörivät valvontatutkat. Tutkassa on neljä paneeliparia, joissa kussakin on kaksi erikokoista paneelia. Kaksi paneelipareista on asennettu komentosillan etuosaan kattamaan alueet etuoikealla ja -vasemmalla ja toiset kaksi vastaavasti takaaosaan hangaarinkatolle. Hangaariin voidaan sijoittaa kaksi keskiraskasta 10 tonnin helikopteria tai yksi suurempi 15 tonnin helikopteri. Lentokannelle on asennettu Mk 6 RAST -järjestelmä helikoptereiden vastaanottamiseen ja siirtämiseen.

Aseistuksesta pääosa on asennettu komentosillan eteen, missä ovat 127 millimetrin tykki Mk 45/62 Mod 4, 32 ohjussiilon Mk 41 VLS ja lähitorjuntajärjestelmä Boeing Phalanx Mk 15 CIWS. Merimaaliohjusten laukaisualustat on sijoitettu savuhormien väliin ja lisäksi helikopterihangaarin katolla on toinen Phalanx CIWS. Aluksilla on lisäksi kaksiputkiset torpedojärjestelmät suunnattuna oikealle ja vasemmalle etuosan kansirakenteissa. Tykin kantama on noin 36 kilometriä. VLS-järjestelmän siiloihin voidaan sijoittaa RIM-162 Evolved Sea Sparrow Missile -ohjuksia (ESSM), joita normaalisti on 16 siilossa yhteensä 64 kappaletta. Lopuissa 16 siilossa voi olla esimerkiksi 16 ASROC-sukellusveneentorjuntaohjusta.

Alusten veneinä on etummaisen savuhormin oikealle puolelle sijoitettu 11-metrinen työvene ja taaemman savuhormin vasemmalle puolelle sijoitettu 7,6 metrin RHIB. Kumpikin vene on nostettavissa veteen ja vedestä hydraylisilla nostureilla.

Aluksilla on kaksi konehuonetta, joissa kummassakin on kaksi Rolls-Royce Spey SM1C -kaasuturbiinia, joista on muodostettu COGAG-järjestelmä. Turbiinit pyörittävät kahdessa akselissa olevia viisilapaisia säätölapapotkureita. Järjestelmässä oikea akseli on pidempi kuin vasen. Savukaasujen jäähdyttimin varustetut savuhormit on sijoitettu kummankin konehuoneen yläpuolelle. Suunniteltu maksiminopeus on 30 solmua. Päämoottoritilojen välissä on apukoneita varten varattu tila, jolla pyritään parantamaan taistelun kestävyyttä. Aluksen sähköntuottoa varten olevista kolmesta generaattorista kaksi on sijoitettu konehuoneisiin ja kolmas erilliseen sähköntuottohuoneeseen.

Taistelunjohtojärjestelmä () OYQ-11 yhdistää eri mitta- ja valvontalaitteiden ilmoitukset, viestijärjestelmän ja asejärjestelmät yhdeksi kokonaisuudeksi. Se on kehitetty Hyuga-luokkaan asennetusta OYQ-10:stä. Järjestelmä hyödyntää hajautettua arkkitehtuuria ja kytketty aluksen NOYQ-11-verkkoon. FCS-3A-monitoimitutkan, OQQ-22-kaikuluotaimen ja NOLQ-3D -elektronisen sodankäynnin järjestelmän yhteistoiminta takaa vastaavan toiminnallisuuden kuin Yhdysvaltain laivaston käyttämä Aegis-järjestelmä. Operaattoreiden käytössä ovat UYQ-7-konsolit.Tada 2016 s. 110-114

Alusten FCS-3A-tutkan suurempien paneeleiden taajuusalue on 4 000-8 000 MHz, mitä käytetään valvontaan. Pienempien paneeleiden taajuusalue on 6 000-11 000 MHz, mitä käytetään ESSM-ohjusten tulenjohtoon. Aluksille sijoitettu järjestelmä on paranneltu versio aiemmasta FCS3:sta, mihin on vaikuttanut perinteisten GaA moduulien vaihto GaN moduuleihin. Lisäksi algoritmeja on parannettu, mikä mahdollistaa myös aluksen tykin käytön tulenjohtojärjestelmän kautta. Alusten tutkajärjestelmää täydentää OPS-20C-navigointitutka, jota voidaan käyttää myös lähialueen uhkien seurantaan. Navigointitutkassa on kaksi mastoon sijotettua pientä pyörivää antennia.

NOLQ-3D -elektronisen sodankäynninjärjestelmä sisältää sekä uhkien havaitsemisen ja vastatoiminnan havaittuihin uhkiin. Merkittävin mittausjärjestelmä on sijoitettu maston huippuun. Vastatoimintaa varten on kaksi kuusiputkista Mk 137 -harhamaalijärjestelmää, jotka kuuluvat Mk 36 SRBOC -järjestelmään. Järjestelmä mahdollistaa sekä radioalueen että infrapuna-alueen harhamaalien käytön.

Kohdeilmatorjuntakyvyn lisäksi alukset on varustettu sukellusveneidentorjuntaan, minkä mahdollistavat runkoon sijoitettu ja vedettävä kaikuluotain. Alusten runkoon sijoitettu OQQ-22-kaikuluotain on paranneltu versio Hyuga-luokaan sijoitetusta OQQ-21-kaikuluotaimesta. Luotain toimii sekä aktiivisena että passiivisena ja siitä on poistettu aiemman kaikuluotaimen sivukeilat, mikä hoidetaan vedettävällä OQR-3-kaikuluotaimella. Kaikuluotaimiin on kytketty myös torpedoilta suojautumisjärjestelmä OLQ-1, joka sisältää tyypin 1 torpedoharhamaalin ja kelluvan häirintälähettimen.

Alukset Neljän ensimmäisen aluksen hankinta vahvistettiin vuosien 2007, 2008 ja 2009 hankintaohjelmissa, joista viimeisessä vahvistettiin kahden aluksen hankinta. Ensimmäisen aluksen hankintahinta oli 74 972 miljoonaa jeniä, toisen 68 987 miljoonaa jeniä ja kahden viimeisen yhteensä 145 101 miljoonaa jeniä.Tada 2016 s. 117

+ Akizuki-luokan hävittäjätTada 2016 s. 118NimiTelakkaKölinlaskuVesilleValmisStatusJS AkizukiMitsubishi Heavy Industries, Nagasaki17. heinäkuuta 200913. lokakuuta 201014. maaliskuuta 2012JS TeruzukiMitsubishi Heavy Industries, Nagasaki2. kesäkuuta 201015. syyskuuta 20117. maaliskuuta 2013JS SuzutsukiMitsubishi Heavy Industries, Nagasaki18. toukokuuta 201117. lokakuuta 201212. maaliskuuta 2014JS FuyuzukiMitsui Engineering & Shipbuilding, Tamano14. kesäkuuta 201122. elokuuta 201213. maaliskuuta 2014

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

*