Amerikan Suomalainen Evankelis-Lutherilainen Kansalliskirkko () oli Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosina 1898–1963 toiminut luterilainen kirkkokunta.
Kirkkokunnan vaiheet Kansalliskirkon siemen oli vuonna 1890 perustettu Calumetin kansallisseurakunta, jonka jäsenet olivat haluttomia liittymään pappisvaltaiseen Suomi-synodiin. Amerikan suomalaisen evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolelle jäi myös joukko muita seurakuntia. Keskeinen rooli Kansalliskirkon synnyssä oli pastori Karl Aksel Adheimer Koskella ja Amerikan Uutisten toimittajalla Kalle Haapakoskella, jotka vaativat kansanvaltaisemman suomalaisen kirkkokunnan perustamista.Kero, s. 35–36.
Rock Springsissä vuonna 1898 pidetyssä perustavassa kokouksessaHolmio, s. 304. Kansalliskirkon esimieheksi kutsuttiin J. W. Eloheimo, joka ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kirkkokunnan asioiden hoitamisesta. Ironwoodissa vuonna 1900 pidetyssä kirkolliskokouksessa esimieheksi valittiin Wilhelm Adrian Mandellöf, joka järjesti Kansalliskirkon toimivaksi kirkkokunnaksi. Seuraavan vuosikymmenen aikana se laajeni voimakkaasti, mutta koki myös useita vastoinkäymisiä. Vuonna 1901 perustettiin oma lehti Todistusten Joukko ja paria vuotta myöhemmin Kansan Lehti, jotka pian tekivät konkurssin.Kero, s. 36–37. Niiden tilalle saatiin pastori Pietari Vuoren vuonna 1906 perustama AuttajaHolmio, s. 307.. Vuonna 1903 Kansalliskirkko perusti suomalaisia siirtolaisia laajemminkin palvelemaan tarkoitetun Kansan Opiston, joka vuonna 1906 joutui sosialistien käsiin ja muutettiin Työväen OpistoksiKero, s. 37–38..
Kansalliskirkko jäi jäsenmäärältään Suomi-synodia huomattavasti pienemmäksi. Vuonna 1907 sen vaikutuspiiriin kuului 31 seurakuntaa. Lisäksi oli 58 itsenäistä seurakuntaa, jotka Kansalliskirkko katsoi hengeltään kuuluvan joukkoonsa. Näissä seurakunnissa ilmoitettiin olevan yli 13 600 jäsentä ja 17 pappia. Yhdysvaltojen lisäksi kirkko toimi Kanadan puolella Ontariossa. Pappeja yritettiin kouluttaa Ironwoodiin vuonna 1918 avatussa seminaarissa, mutta jo 1920-luvulla jouduttiin turvautumaan saksalaisten perustaman Missouri-synodin apuun, jonka pappisseminaariin perustettiin vuonna 1938 suomalainen osasto.Kero, s. 38–39.
Opillisesti Kansalliskirkko oli lähellä evankelista herätysliikettä ja sillä oli kiinteät yhteydet Suomen Luterilaiseen Evankeliumiyhdistykseen. Kirkkokunnan suhteet Suomi-synodiin olivat ajoittain hyvin kireät, vaikka myös niiden yhdistymisestä keskusteltiin. Yhdistymisneuvotteluja käytiin myös Missouri-synodin kanssa, jonka seurakunnissa naisilla ei ollut äänioikeutta toisin kuin Kansalliskirkossa.Kero, s. 39.
Ensimmäisen siirtolaispolven ikääntyessä Kansalliskirkon suomenkielinen toiminta alkoi kuihtua, ja jo 1940-luvulla lähes kaikki sen seurakunnat olivat kaksikielisiä. Viimeinen kirkolliskokous pidettiin vuonna 1963 ja seuraavan vuoden alussa Kansalliskirkko liittyi Missouri-synodiin. Toiminnan päättyessä kirkkokunnalla oli 6 200 jäsentä, joista 650 asui Kanadassa. Osa seurakunnista jatkoi olemassaoloaan liittymisen jälkeenkin, kun taas osa sulautui Missouri-synodin suurempiin seurakuntiin. Suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettiin eräissä seurakunnissa 1980-luvulle saakka ja julkaisutoiminta jatkui Amerikan Uutisten liitteenä ilmestyneen Auttajan muodossa aina 1990-luvun alkuun asti.Kero, s. 263.
Kansalliskirkon esimiehet Johan Wilhelm Eloheimo 1898–1900 Wilhelm Adrian Mandellöf 1900–1905 William Williamson 1905–1908 Karl Gustaf Rissanen 1908–1913 Pietari Vuori 1913–1918 Arne Vasunta 1918–1922 Karl E. Salonen 1922–1923 Matti Wiskari 1923–1931 G. A. Aho 1931–1953 Jalo Elias Nopola 1953–1959 Emil A. Heino 1959–1963 Vilho V. Latvala 1963–1964Holmio, s. 304–311.
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta Aho, G. A. ''Evankelis-luterilainen kansalliskirkko: ensimmäiset 50 vuotta. Ironwood: National Publishing Company, 1949.
Luokka:Uskonto amerikansuomalaisuudessa Luokka:Luterilaiset kirkot Yhdysvalloissa Luokka:Luterilaisuus Kanadassa Luokka:Kristinusko Michiganissa