Outlaws (yhtye)

The Outlaws on yhdysvaltalainen country-vaikutteista southern rockia esittävä yhtye. Yhtye on ollut toiminnassa vuodet 1967–1996 ja uudestaan vuodesta 2005 alkaen. The Outlaws tunnetaan hittikappaleistaan "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass and High Tides" sekä versiostaan Stan Jonesin kirjoittamasta kappaleesta "Ghost Riders in the Sky". Yhtyeen perusti sen laulajana, lauluntekijänä ja johtajana kauan toiminut Hughie Thomasson. Thomasson kuoli vuonna 2007, jolloin aiemmin kitaristina toiminut Henry Paul palasi yhtyeeseen ja otti Thomassonin paikan laulajana ja keulakuvana. Thomassonin ja Paulin lisäksi muita tunnettuja Outlaws-jäseniä ovat edesmenneet Billy Jones ja Frank O'Keefe sekä Monte Yoho. Thomassonin, Jonesin ja Paulin muodostamaa kitaristikolmikkoa kutsuttiin aikoinaan "Floridan kitara-armeijaksi" (The Florida Guitar Army).

The Outlaws on tunnettu ja suosittu yhtye Yhdysvalloissa. Muualla maailmalla, esimerkiksi Suomessa, yhtyettä ei juuri tunneta. Yhtye keikkailee edelleen, mutta esiintyy harvoin Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Outlawsia pidetään yleisesti southern rockin maineikkaana edustajana, mutta yhtyeen musiikki eroaa genren muista yhtyeistä. Outlawsin ensisijainen samankaltaisuus muiden southern rock -yhtyeiden kanssa ovat kahden soolokitaristin välinen yhteissoitto. Outlawsin country rock-vaikutteita ja lauluharmonioita ovat inspiroineet Buffalo Springfield, The Byrds, Eagles, New Riders of the Purple Sage ja Pocon kaltaisten ryhmien lauluharmoniavaikutuksia. Yhtyeen kolmi- ja neliääniset lauluharmoniat erottivat heidät aikalaisistaan, jotka yleensä luottivat yhteen vokalistiin.

Hughie Thomassonin soolokitaran soitto ja kitarasoundi olivat myös Outlawsin musiikin tunnistettavia piirteitä. Thomasson soitti Fender Stratocasteria, joskus myös Fender Telecasteria. Thomassonin soitossa sekoittuivat country rock, blues-vaikutteet ja nopeus. Thomasson sai lempinimen The Flame kitaristintaidoistaan. Toinen soolokitaristi Billy Jones soitti pääasiassa Gibson Les Paulia ja soitti sekä puhtaalla että säröisellä kitarasoundilla.

Historia

Varhaiset vuodet (1967–1974)

Outlawsin perustivat Tampassa, Floridassa vuonna 1967 kitaristit ja laulajat Hughie Thomasson, Herbie Pino ja Hobie O'Brien, sekä rumpali David Dix ja basisti Phil Holmberg liittyivät yhtyeeseen. Laulaja Frank Guidry liittyi melko pian kokoonpanoon. Ennen Guidryn liittymistä yhtyeen nimi oli The Four Letter Words, kunnes se muuttui Outlawsiksi. Guidry oli aiemmin ollut samannimisessä yhtyeessä.

Vuoden 1968 alkuun mennessä O'Brien ja Holmberg jättivät yhtyeen ja Frank O'Keefe liittyi laulajaksi ja basisti. Myöhemmin samana vuonna kosketinsoittaja sekä laulaja Tommy Angarano liittyi Outlawsiin korvaamaan Pinon, mutta lähti pian. Angaranon hänen lähdön jälkeen Pino tuli takaisin.

Keväällä 1968 yhtyeen ensimmäinen manageri Paul Deutekom ohjasi Outlawsin Epic Studiosille New Yorkiin nauhoittamaan albumia, jota ei koskaan julkaistu yhtyeen ja tuottajan erimielisyyksien vuoksi.

Yhtye palasi Tampaan ja sai toisen tilaisuuden levyttää Criteria Studiosille Miamissa. Siellä he äänittivät toisen albumin tuottaja Phil Gernhardin kanssa. Tätä albumia ei myöskään julkaistu, ja Gernhard katosi pian sen jälkeen. Albumin levytyksissä basisti Ronny Elliott tuli kokoonpanoon, jolloin O'Keefe vaihtoi hetkeksi kitaraan ja Guidry jätti yhtyeen. O'Keefe palasi basistiksi Elliottin lähdön jälkeen vuonna 1969. Herbie Pino, joka oli tähän asti ollut enimmäkseen laulaja, alkoi myös soittaa enemmän kitaraa. Rumpali Monte Yoho soitti myös samana vuonna jonkin aikaan Dixin rinnalla.

Vuoden 1970 alussa Outlawsiin liittyi kaksi Dave Graham Groupin jäsentä, jota myös manageroi Paul Deutekom. Dave Graham Groupin Unionin johtohahmo oli Monte Yoho, mutta hän ei ollut tuolloin kokoonpanossa. Vuoden 1970 alussa Outlawsin kokoonpanoon kuuluivat Hughie Thomasson, Frank O'Keefe, Dave Dix, Billy Jones ja Dave Graham. Graham vaikutti yhtyeen musiikin kehitykseen kohti country rockia. Erityisesti Poco oli merkittävä esikuva. He myös äänittivät coverin The Doorsin "Five to One" -kappaleesta tavoitellessa uutta levytyssopimukselle, joka ei koskaan toteutunut. Tämä kokoonpano hajosi keväällä 1970 ja lopulta yhteistyö Deutekomin kanssa päättyi. Yoho ja Pino palasivat yhtyeeseen, mutta vuoteen 1971 mennessä yhtyeen keikkatarjoukset olivat vähentyneet. Outlaws jäi tauolle noin vuodeksi, eivätkä jäsenet olleet varmoja jatkaisivatko.

Vuonna 1971 laulaja ja kitaristi Henry Paul perusti country rock -yhtye Siennan. Yhtyeeseen liittyivät Monte Yoho ja Frank O'Keefe. Vuonna 1972 Hughie Thomasson palasi New Yorkista, jossa oli säestänyt folk-artisti Milton Carrollia, ja liittyi Siennaan, jolloin se nimettiin uudelleen Outlawsiksi.

Billy Jones vieraili toisinaan yhtyeessä kosketinsoittajana vuonna 1971, ja liittyi vakituiseksi kitaristiksi vuonna 1972. Thomasson, Jones ja Paul muodostivat ensimmäisen version yhtyeen kuuluisista kitaristikolmikoista, joita myöhemmin kutsuttiin Floridan kitara-armeijaksi (The Florida Guitar Army). O'Keefe jätti yhtyeen väliaikaisesti vuosien 1973 ja 1974 välisenä aikana. Thomas "Buzzy" Meekins ja toinen basisti nimeltä Rick Birkbeck soittivat bassoa ennen O'Keefen paluuta.

Vuonna 1974 Charlie Brusco aloitti työn Outlawsin managerina. Lynyrd Skynyrdin keulahahmo Ronnie Van Zant kertoi yhtyeestä Alan Waldenille (Capricorn Recordsin perustajan Phil Waldenin veljelle), joka yhdisti voimansa Bruscon kanssa toisena managerina.

Outlaws allekirjoitti levytyssopimuksen Arista Recordsin kanssa ensimmäisenä yhtyeenä. Arista Recordsin perustaja Clive Davis näki Outlawsin konsertin vuonna 1974, kun yhtye lämmitteli Lynyrd Skynyrdiä Columbuksessa, Georgiassa. Ennen Lynyrd Skynyrdin konserttia Van Zant ja Brusco sanoivat Davisille: "Olet hullu, jos et allekirjoita Outlawsia."

Menestyksen huippu (1975-1979)

Outlawsin ensimmäiset hiteiksi nousseet kappaleet olivat "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass and High Tides", jotka molemmat sisältyivöt vuoden 1975 debyyttialbumille Outlaws. Seuraavat kaksi albumia olivat Lady in Waiting (1976) ja Hurry Sundown (1977). Näitä pidetään yhtyeen tunnetuimpina ja arvostetuimpina albumeina.

Outlawsin suurin kaupallinen menestys sijoittui vuosien 1975 ja 1980 välille. Outlaws esiintyi tuolloin useiden southern rockin ulkopuolisten yhtyeiden kanssa, esimerkkeinä The Who, The Rolling Stones, Aerosmith, Queen, Black Sabbath, Rush, Blue Öyster Cult, Ted Nugent, Peter Frampton, Foghat and Van Halen. Erilaisten yhtyeiden kanssa esiintyminen toi Outlawsille suuren suosion Yhdysvalloissa.

Basistiksi O'Keefe loukkaantui pudottuaan tyhjään altaaseen heinäkuussa 1976, ja hänet korvasi vasenkätinen basisti Harvey Dalton Arnold, joka soitti Hurry Sundownilla. Henry Paul erotettiin pian Hurry Sundownin jälkeen vuonna 1977. Hän perusti oman yhtyeen, Henry Paul Bandin. Paulin tilalle liittyi laulaja-kitaristi Freddie Salem. Alkuperäinen rumpali David Dix palasi samana vuonna soittamaan Yohon rinnalla. Outlawsissa oli kaksi rumpalia albumeilla Bring It Back Alive (1978), Playin' to Win (1978) ja In the Eye of the Storm (1979). Yoho lähti vuoden 1979 lopussa ja liittyi Henry Paul Bandiin.

Myöhemmät vuodet (1980–1996)

Vuoden 1980 jälkeen julkaistuilla albumeillaan Outlaws siirtyi asteittain pois alkuperäisestä country rock -vaikutteisesta southern rockista. Vuonna 1980 julkaistu Ghost Riders jäi yhtyeen viimeiseksi huomattavaksi kaupalliseksi menestykseksi. Albumilla yhtye esitti coverin klassisesta country-kappaleesta "Ghost Riders in the Sky", joka oli yhtyeen parhaiten menestynyt single: se nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 31. Kosketinsoittaja Mike Duke esiintyi yhtyeen kanssa vuosina 1980 ja 1981 ja soitti Ghost Ridersillä. Basisti Rick Cua liittyi yhtyeeseen Harvey Dalton Arnoldin seuraajaksi juuri ennen Ghost Ridersin levytystä.

Billy Jones jätti yhtyeen loppuvuonna 1981 pahenevien päihdeongelmien vuoksi, ja yhtye esiintyi muutaman vuoden kahden kitaristin voimin. Salem otti uuden roolin toisena soolokitaristina. Thomassonin, Dixin, Salemin ja Cuan muodostama kokoonpano levytti Los Hombres Malo -albumin vuonna 1982. Viulisti Dave Lane vieraili yhtyeessä albumin jälkeisellä kiertueella, ja palasi myöhemmin lyhyesti yhtyeeseen kitaristina vuonna 1982. Arista Records irtisanoi Outlawsin Los Hombres Malon heikon myynnin jälkeen ja julkaisi saman vuoden lopussa kokoelma-albumin Greatest Hits of the Outlaws, High Tides Forever.

Vuonna 1983 kitaristi Bob Jenkins liittyi lyhyeksi aikaa Salemin seuraajaksi. Tuolloin Outlawsin nimen omistanut Thomasson harkitsi hetken aikaa alanvaihtoa musiikkibisneksen ulkopuolelle. Saman vuoden puolivälissä hän ja Dix päättivät ottaa Henry Paulin takaisin kokoonpanoon. Samanaikaisesti uudet jäsenet Steve Grisham (kitara, taustalaulu) ja Chuck Glass (laulu, basso, koskettimet) liittyivät yhtyeeseen. Uusi kokoonpano allekirjoitti levytyssopimuksen ja uusi kokoonpano allekirjoitettiin lopulta Spencer Profferin ja hänen Pasha Records -levy-yhtiönsä kanssa. Outlaws levytti Soldiers of Fortunen syksyllä 1986. Soldiers of Fortune ei myöskään menestynyt kaupallisesti. Pasha Records sulautui CBS Recordsiin ja Outlaws jäi jälleen ilman levy-yhtiötä.

Chris Anderson korvasi Grishamin toisena soolokitaristina vuoden 1986 lopulla. Anderson oli yhtyeessä vuosina 1986–1989 ja palasi myöhemmin vuonna 2005. Paul toimi yhtyeen toisena keulahahmona vuoteen 1989, minkä jälkeen hän lähti ja perusti country-yhtye BlackHawkin, joka saavutti paljon kaupallista menestystä 1990-luvulla.

1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla Outlaws esiintyi Thomassonin johdolla pienemmillä klubeilla ja state faireilla. Yhtyeen kokoonpano vaihteli tiuhaan tahtiin. Tuona aikana yhtyeessä soittivat muun muassa sittemmin Lynyrd Skynyrdin basistina toiminut Ean Evans, Molly Hatchetin ja Marshall Tucker Bandin rumpali Barry "B. B." Borden, myöhempi Marshall Tucker Bandin kitaristi Chris "Hitman" Hicks sekä Foghatin entinen basisti Jeff Howell.

Vuonna 1993 Outlaws levytti livealbumin Hittin' the Road Live, jonka julkaisi Shrapnel Records. Seuraavana vuonna julkaistulla Diablo Canyon -albumilla vierailivat Lynyrd Skynyrd-muusikot Gary Rossington ja Billy Powell.

Thomassonin ura lähti uuteen nousuun vuonna 1996, jolloin hän siirtyi kitaristiksi Lynyrd Skynyrdiin. Hän ei pystynyt työskentelemään yhtä aikaa molemmissa yhtyeissä, joten The Outlaws lopetti toimintansa. Outlawsin nimellä julkaistiin So Low -albumi vuonna 2000. Sitä pidetään enemmän Thomassonin sooloalbumina kuin Outlawsin albumina.

Yhtyeen entiset jäsenet kitaristi Billy Jones ja basisti Frank O'Keefe kuolivat molemmat helmikuussa 1995. Jones teki itsemurhan 7. helmikuuta 1995 45-vuotiaana ja O'Keefe kuoli 26. helmikuuta huumeiden yliannostukseen 44-vuotiaana.

Yhtyeen paluu ja keulakuvan vaihtuminen (2005–)

Huhtikuussa 2005 neljä Outlawsin pitkäaikaista jäsentä, Hughie Thomasson, Henry Paul, Monte Yoho ja David Dix, perustivat yhtyeen uudestaan. Heidän lisäksi yhtyeen muodostivat entinen kitaristi Chris Anderson sekä uudet jäsenet, basisti Randy Threet ja kosketinsoittaja Dave Robbins, jotka kaikki kolme olivat olleet mukana Paulin country-yhtyeessä BlackHawkissa.

Vuoden 2006 Paul ja Robbins jättivät yhtyeen ja jatkoivat uraansa, ja jäljelle jäänyt yhtye jatkoi keikkailua sekä levytti studioalbumia Once an Outlaw. Kesällä 2007 Outlaws kiersi Yhdysvaltoja Marshall Tucker Bandin ja Charlie Danielsin kanssa Charlie Daniels Volunteer Jam -kiertueella. Outlaws esiintyi viimeisen kerran Thomassonin kanssa Tropicana Hotel and Casinolla Nevadassa, päivää ennen tämän kuolemaa.