Länsitoukki eli Länsi-Tonttu () on saari Helsingin edustan Itäsaarten osa-alueella, noin 13 kilometriä Kauppatorilta kaakkoon. Saaren pinta-ala on 3,2 hehtaaria, ja se tunnetaan suojaisasta laguunimaisesta poukamastaan. Saari on ollut asumaton 1950-luvun alusta lähtien, ja se on Suomen valtion omistuksessa.

Saaren ainoa vakiintunut ruotsinkielinen nimi oli aiemmin Västra Tokan. Sotien aikana se sai suomenkielisen nimen Länsi-Tonttu, joka vuonna 1969 muutettiin tuntemattomasta syystä Länsitoukiksi. Alkuperäinen nimi Länsi-Tonttu on kuitenkin säilynyt merikartoissa uusimpia painoksia myöten.

Saari muodostaa saariparin Itätoukin kanssa.

Länsitoukki on nykyään asumaton, mutta se on suosittu veneily-, melonta- ja retkeilykohde, ja maihinnousu on retkeilijöille sallittu. Syksyisin saari on vesilinnustajien suosiossa. Saaren pohjoispuolella meri on syvä, ja vedenalaiset siirtolohkareet houkuttelevat myös sukeltajia.

Saarella on epävirallinen saunarakennelma, jota kävijät ovat kutsuneet polttarisaunaksi. Sen alkuperästä on esitetty toisistaan poikkeavia tietoja. Kippari-lehden mukaan puolustusvoimien henkilökunta rakensi ensimmäisen saunan 1990-luvulla, kun taas Seura-lehden haastatteleman kunnostajan mukaan sen rakensi noin vuonna 2004 polttariseurue. Yleisessä käytössä ollut sauna tuhoutui talvimyrskyssä, ja harrastuskalastajat rakensivat sen tilalle uuden lahjoitetuista materiaaleista talkootyönä kesällä 2019. Historia Nykyään saari on asumaton, mutta 1890-luvulta 1940-luvulle siellä asui vakituisesti kalastajia. Toisen maailmansodan aikana saaren korkeimmalle kohdalle rakennettiin merivartioparakki, joka sodan jälkeen luovutettiin metsästysseuran käyttöön. Parakki paloi 1970-luvulla. Kalastajien rakennukset olivat tuhoutuneet jo aikaisemmin. Nykyisin saaren ainoa rakennelma on tutkaheijastin. Syksyisin saari on linnustajien suosiossa. Saaren omistaa Suomen valtio. Maihinnousu on retkeilijöille sallittu.

Rusalkan uppoaminen 20. syyskuuta 1893 venäläinen panssarilaiva Rusalka upposi jonkin matkan päähän Länsitoukista vieden koko miehistönsä, 177 henkeä, meren pohjaan. Saaressa tuolloin asunut kalastaja Poppo Sjöholm on kertonut kuulleensa myrskyn pauhun keskeltä huudon tapaista ääntä, mutta ”luuli aistiensa pettävän tai paholaisen olevan irti”. Vasta seuraavana päivänä hänelle selvisi, että huudot olivat olleet todellisia ihmisääniä.

Lähteet

Luokka:Ulkosaaret Luokka:Helsingin saaret