Alfred Bernhard Nobel (ruots. 21. lokakuuta 1833 Tukholma, Ruotsi – 10. joulukuuta 1896 Sanremo, Italia) oli ruotsalainen kemisti, insinööri ja dynamiitin keksijä. Hän määräsi testamentissaan omaisuutensa käytettäväksi Nobel-palkintoja jakavan säätiön perustamiseksi.
Alfred Nobel oli myös keksinnöillään menestynyt liikemies. Nobel oli luomassa kansainvälistä dynamiitti-imperiumia ja toimi tärkeänä vaikuttajana Kaukasian öljyteollisuudessa. Hän kokosi itselleen elämänsä aikana erittäin suuren omaisuuden ja oli kuollessaan yksi maailman rikkaimmista ihmisistä.
Syntymä ja nuoruusvuodet
pienoiskuva|vasen|Nobelin veljekset ylhäältä myötäpäivään: Robert, Alfred, Ludvig ja Emil (vauva).
Alfred Bernhard Nobel syntyi 21. lokakuuta 1833 Tukholmassa. s. 710 Hänelle oli aiemmin syntynyt kaksi veljeä, Robert (1829) ja Ludvig (1831).Strandh, s. 14–15. Alfredin jälkeen syntyi vielä Emil (1843).Strandh, s. 9. Isä Immanuel Nobel ja äiti Andriette (o.s. Ahlsell) olivat avioituneet 1827.Strandh, s. 14.
Isän liiketoimet Alfred syntyi keskelle Nobelien perheen huonoa taloustilannetta. Hänen isänsä oli suosittu rakennusmestari, jonka saamien urakoiden ansiosta Nobelien talous oli aiemmin pysynyt vakaana. Immanuel ajautui kuitenkin konkurssiin joidenkin urakoiden epäonnistumisen ja Nobelien Långholmenilta ostaman talon vuoden 1832 uudenvuodenaattona tapahtuneen palamisen seurauksena.Strandh, s. 15.
Immanuel odotti kuitenkin edelleen tilaisuuttansa. Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Nobelin uusista keksinnöistä, mutta hän löysi lopulta sopivan yhteistyökumppanin. Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi Turkuun kehittelemään polkumiinoihin liittyvää keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.Strandh, s. 15–17.
Perhe Tukholmassa Immanuelin lähdettyä Turkuun 1837 muu perhe joutui selviytymään ilman hänen apuaan. Ensimmäisenä vuotenaan Turussa Immanuel onnistui lähettämään perheelle sen verran rahaa, että vaimo Andriette pystyi avaamaan pienen maito- ja vihanneskaupan. Perheen lapset Robert, Ludvig ja Alfred auttoivat äitiään myymällä tulitikkuja kadulla. Vaatimattomista oloista huolimatta Andriette halusi lastensa saavan hyvän koulutuksen, minkä vuoksi he kirjautuivat kukin vuorollaan Jacobin seurakunnan pitämään kouluun. Veljeksistä Alfred keskeytti koulun jo vuoden kuluttua, Robert kävi koulua kolme ja puoli vuotta ja Ludvig kolme. Vanhin veli Robert keskeytti koulunkäyntinsä 1841 ryhtyäkseen merimieheksi ja sai paikan kajuuttavahtina Etelä-Amerikkaan suuntaavasta laivasta.Strandh s. 19–20.
Pietarissa Vuonna 1838 Turusta Pietariin muuttanut Immanuel Nobel oli menestynyt hyvin. Hänen oli onnistunut vakuuttaa Venäjän sotilasviranomaiset ja itse keisari Nikolai I maamiinojen hyödyllisyydestä. Kolmentuhannen hopearuplan palkkion saanut Nobel oli laajentanut miinoja kehittelevää koepajaansa, ja 1842 hän päätti kutsua perheensä Pietariin. Tähän aikaan Pietari oli yksi maailman metropoleista niin tieteen kuin myös kulttuurin näkökannalta.
Perheen saapuessa Pietariin Immanuel oli saanut tsaari Nikolailta peräti 25 000 hopearuplaa, pääosin onnistuneen räjäytysesityksen johdosta. Immanuel Nobelin liiketoimet kukoistivat, ja hän omisti arvokkaan asunnon Pietarissa. Vaikka kaupungissa oli useita hyviä kouluja maahanmuuttajille, Alfredia ja Ludvigia ei laitettu mihinkään kouluun, vaan heille palkattiin yksityisopettaja. Veljekset saivat täysipainoista opetusta kirjallisuudessa, kielissä, matematiikassa, filosofiassa sekä luonnontieteissä. Yksityisopetuksen sisällöstä ei ole paljon tietoa, mutta se osoittautui tulokselliseksi. Alfred ja Ludvig sekä meriltä palannut Robert osasivat suullisesti ja kirjallisesti äidinkielensä ruotsin lisäksi venäjää, ranskaa, englantia ja saksaa.Strandh s. 21.
1840-luvulla Immanuel Nobelin liiketoimet sujuivat hyvin. Nobel pystyi lunastamaan yhtiökumppaninsa osuuden ja siirsi samalla toimintansa toiseen paikkaan samalla, kun työtiloja laajennettiin merkittävästi. Lisäksi toiminimi muutettiin muotoon Fondieres et Atélieres Mécaniques, Nobel & Fils (”Valimo ja Mekaaninen Konepaja, Nobel & Pojat”). Immanuelin lapset pääsivät 1840-luvun jälkipuoliskolta lähtien työskentelemään isänsä alaisina. Jokainen pojista sai työskennellä ensin piirustuskonttorissa, minkä jälkeen heidät siirrettiin tilaus- ja tarjousosastolle, työnjohtajaksi valmistukseen ja yrityksen johtajien avustajaksi rahoitusta koskevissa kysymyksissä.Strandh s. 20–21.
18-vuotiaana Alfred Nobel osoitti selvää kiinnostusta klassiseen kirjallisuuteen ja runouteen. Hän kirjoitti jo nuorena 425 riviä pitkän englanninkielisen runon, jota voidaan pitää osoituksena kirjallisista kyvyistä. Nobelilla olisi ehkä ollut mahdollisuuksia myös kirjailijaksi tai runoilijaksi, mutta hän valitsi elämänurakseen toisen alan.Strandh s. 22–23.
Luonnontieteellinen koulutus ja opintomatka ulkomaille Vaikkei olekaan tarkasti tiedossa, ketkä opettivat Nobelin veljeksille Pietarissa humanistisia aineita, tiedetään kuitenkin melko hyvin heitä luonnontieteissä opastaneet yksityisopettajat. Veljesten opettajina toimivat kemian professorit Nikolai Zinin ja Yuli Trapp, jotka Immanuel Nobel tunsi henkilökohtaisesti ja joiden kanssa hän oli myös hyvissä väleissä. Miehet opettivat Alfred Nobelille ja tämän veljille kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa. Alfredia kiehtoi erityisesti kokeellinen kemia, joka oli hänen lempiaineensa.Strandh s. 23. Vuoden 1850 tienoilla Alfred Nobel pääsi opettajansa Zininin kanssa Pariisiin, missä hän opiskeli vuoden ajan. Tällöin Nobel tapasi sen ajan tärkeimpiin eurooppalaisiin kemisteihin kuuluneen Théophile-Jules Pelouzen. Vuosi Ranskassa merkitsi Alfred Nobelille hänen kemian opintojensa täydentymistä. Opintojensa lisäksi Nobel osallistui myös Pariisin seuraelämään ja tapasi ”rakastettavan tytön”, kuten hän itse kirjoittaa. Hän joutui kuitenkin palaamaan Pietariin.Strandh s. 24–25.
Alfred Nobel ei viipynyt Pietarissa kauan, vaan päätti lähteä pitkälle opintomatkalle ulkomaille. Matkan ensimmäiset kohteet sijaitsivat Keski-Euroopassa ja Britanniassa. Matkansa aikana Nobel tutustui useisiin teollisuusyrityksiin, joihin Nobelien Pietarissa sijaitsevalla konepajalla oli yhteyksiä. Matkan ensisijainen tarkoitus oli tutustuttaa nuori Alfred Nobel eri maiden konepajoissa käytettyihin menetelmiin. Lisäksi hänen tehtävänsä oli etsiä perheyritystä hyödyttäviä tuote- ja menetelmäuutuuksia. Matkattuaan jonkin aikaa Euroopassa Alfred Nobel siirtyi Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Nobelin Amerikkaan suuntautuneen matkan yksityiskohtia ei tunneta tarkasti, mutta hänen tiedetään käyneen muutaman kerran ruotsalaisen John Ericssonin luona.Strandh s. 25–27. Matkan tuloksena Alfred Nobel muun muassa toimitti Pietariin Ericssonilta saamansa lämminilmakoneen piirustuksia.Strandh s. 27.
Ura tutkijana ja keksijänä Paluu Pietariin ja ensikosketukset nitroglyseriiniin upright|pienoiskuva|Alfred Nobel 1850-luvulla. Alfred Nobel palasi Pietariin 21. lokakuuta 1854, jolloin hän täytti 21 vuotta. Hän oli joutunut matkojensa aiheuttaman rasituksen vuoksi olemaan jonkin aikaa hoitolassa Saksassa. Matkalla Saksaan hän oli myös asunut jonkin aikaa enollaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin palasi Pietariin.
Nobelien perhe ansaitsi hyvin, sillä Krimin sotaan valmistautuva Venäjän keisari tilasi paljon uusia sotatarvikkeita. Perheyritys työllisti yli tuhat miestä ja tuotti hyvin. Alfred Nobelin isä Immanuel pääsi tsaarin suosioon, ja pian häntä pidettiin yhtenä Venäjän parhaimmista insinööreistä. Hänelle myönnettiin merkittävä keisarillinen kultamitali.Strandh s. 27–28.
Keisari Nikolai I kuoli Krimin sodan aikana, ja hänen seuraajakseen tuli Aleksanteri II. Venäjä ei menestynyt sodassa, ja sen sotatarvikkeiden toimitukset hoidettiin huonosti. Krimin sodassa palvelleille joukoille oli toimitettu marssikenkiä, joiden pohjat olivat paperia, ja ruudin sekaan oli lisätty jauhoja. Aleksanteri II erotti asiaan sekaantuneet virkamiehet. Vaikka Nobeleilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, heiltä loppuivat tilaukset, koska tilauksia tekevät virkamiehet oli erotettu. Immanuel Nobel yritti saada perheyritykselle uusia asiakkaita, mutta se oli vaikeaa, koska valtio oli köyhtynyt sodassa. Alfred Nobelista oli tullut perheen talousasiantuntija, ja hänet lähetettiin Lontooseen ja Pariisiin hankkimaan lainaa, mutta sikäläisistä pankeista ei herunut luottoa Nobelien yritykselle.Strandh s. 28–29.
Immanuel Nobel päätti kesällä 1859 lähteä Pietarista ja palata Tukholmaan. Hän jätti konepajayrityksensä asioiden selvittämisen pojalleen Ludvigille, jota Alfred ja Robert avustivat.Strandh s. 29. Veljekset onnistuivat yrityksen asioiden selvittämisessä, ja Ludvig perusti myös oman yrityksen. Robert ja Alfred olivat vuokranneet yhdessä pienen asunnon. Alfred Nobel vietti paljon aikaa asunnon keittiössä, jonka hän oli muuttanut laboratoriokseen. Perheyrityksen jouduttua taloudelliseen kriisiin hän oli etsinyt ystäviltään uusia ideoita mullistaviksi tuotteiksi. Hän oli kuullut entisiltä yksityisopettajiltaan uudesta räjähdysaineesta, nitroglyseriinistä. Uusi räjähdysaine oli hyvin räjähdysvoimainen, mutta sitä oli vaikeaa saada räjähtämään. Tilannetta hankaloitti se, että aine räjähti herkästi valmistuksen aikana ja siksi sitä pidettiin liian vaarallisena käytännön hyödyntämiseen. Alfred huomasi heti aineen mahdollisuudet, jos se saataisiin turvallisemmaksi.Strandh s. 30–31.
Useiden vaarallisten kokeiden jälkeen Alfred Nobel keksi, miten saisi valmistetuksi tarpeeksi nitroglyseriiniä käytännön kokeita varten. Seuraava ongelma oli saada nitroglyseriini räjähtämään hallitusti. Lopulta Alfred ja Robert keksivät sekoittaa nitroglyseriinin joukkoon tavallista mustaruutia ja räjäyttää se tavallisella sytytyslangalla. Myös Ludvig kiinnostui tässä vaiheessa nitroglyseriinin mahdollisuuksista, ja veljekset tekivät koeräjäytyksiä Pietarin ulkopuolella. Isänsä kehotuksesta Alfred patentoi nitroglyseriinin ja saikin ruotsalaisen patentin 14. joulukuuta 1863, samana vuonna, kun hän muutti isän luokse Tukholmaan.Strandh s. 32–33.
Ruotsissa uudet räjähdysainetekniikan patentit olivat harvinaisia, minkä vuoksi sotilasviranomaiset kiinnostuivat Nobelien patentista. Immanuel ja Alfred Nobel kutsuttiin sotilasviranomaisten luokse kertomaan keksinnöstä. He saivat tehtäväkseen järjestää räjäytysesityksen Karlsborgin linnoituksessa. Näytöstä saapui katsomaan sotilastoimikunta ja useita siviiliasiantuntijoita. Ensin tulos jäi laihaksi, sillä Nobelien nitroglyseriinipanokset räjähtivät suunnilleen samalla teholla kuin sama määrä mustaruutia. Näytöksen aikana Alfred Nobel kuitenkin tajusi, että panosten räjähdysteho heikkeni vähitellen, kun nitroglyseriini imeytyi ruutiin. Esitystä varten Nobelit olivat tehneet useita eri nitroglyseriinisekoituksia, jotka vanhentuneina eivät aiheuttaneet suuria räjähdyksiä. Alfredin onnistui korjata asia jo esityksen aikana, joten hän pääsi räjäyttämään muutaman tunnin sisällä valmistetun nitroglyseriinipanoksen esityksen lopuksi. Räjähdys oli valtava mutta ei tuottanut toivottua tulosta Ruotsin sotilasviranomaisten keskuudessa. Nämä ilmoittivat yksimielisesti aineen olevan liian vaarallinen sodassa käytettäväksi.Strandh s. 33–34.
Tutkimukset nitroglyseriinin parissa pienoiskuva|Alfred Nobelin laboratorio Karlskogan Nobel-museossa.