Valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti tai viesti, joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä.* Valeuutinen on eräs huijauksen laji tai tahallaan levitettyä väärää tietoa, jota välitetään perinteisten viestinten tai sosiaalisen median kautta.
Valeuutisen tarkoituksena on harhautus taloudellisen tai poliittisen hyödyn saavuttamiseksi. Katseenvangitsijana käytetään usein otsikoita tai täysin tekaistuja uutisjuttuja, jotta saataisiin enemmän lukijoita ja lisättäisiin uutisen jakamista. Valeuutisten tuottajilla on yksityiskohtaiset kuvaukset palveluistaan ja selkeät listahinnat. Erään valeuutiskampanjan hinta on noin 360 000 euroa.
Valeuutisten leviäminen on yhdistetty mainostulojen helppoon saatavuuteen, kasvaneeseen poliittiseen kaksinapaisuuteen ja sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, uutissyötteen käytön laajuuteen.
Valeuutinen-sanan merkitys on muuttunut. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on viljellyt valeuutisten käsitettä ahkerasti. Hänen on arvioitu tarkoittavan valeuutisilla niin sanotun perinteisen median uutisia, jotka Trumpin mielestä kohtelevat häntä epäreilusti tai joista hän ei muutoin pidä.
Journalismin tutkija Katja Valaskiven mukaan valeuutinen voi tarkoittaa nykyisin ihmisille huonosti tehtyä journalismia tai juttua, joka ei vastaa heidän omaa käsitystään asioista.
Valeuutiset Venäjällä Venäjällä hyväksyttiin vuonna 2022 laki, jonka mukaan "valeuutisten" levittämisestä Venäjän armeijaan liittyen voi saada jopa 15 vuoden vankeustuomion. Ensimmäinen sakkotuomio sotaan liittyvien valeuutisten julkaisemisesta annettiin Taka-Baikaliassa toukokuun lopussa kauppiaalle ja teon aikana puolustusministeriön palveluksessa olleelle henkilölle. Moskovalainen kaupunginvaltuutettu sai seitsemän vuoden vankeustuomion arvosteltuaan kaupunginvaltuuston kokouksessa Venäjän sotatoimia Ukrainassa.
Valeuutisten määrittely on Venäjän viranomaisten päätettävissä. Raporttien mukaan se voi sisältää sellaisia viittauksia Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, jotka kutsuvat sitä hyökkäykseksi, joka on ristiriidassa Kremlin vaatimuksen kanssa, että kyseessä on yksinkertaisesti "erityinen sotilasoperaatio". Kreml on myös käyttänyt termiä "valeuutiset" kertomuksiin, joiden mukaan Venäjän ilmaisku osui äitiyssairaalaan Ukrainassa.
Määritelmä Valeuutiseksi on määritelty uutinen, joka on ”sisällöltään tekaistu ja on suunniteltu siten, että sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä ja sitä kautta mainostuloja”.
Keskeisiä ovat jutun taustalla oleva aikomus ja tarkoitus. Valeuutiselta saattaa näyttää myös uutissatiiri, joka liioittelee ja hyödyntää kuvitteellista aineistoa, mutta sen tarkoitus on viihdyttää ja selventää asiaa, ei huijata. Valeuutinen voi olla myös vakuuttava fiktio, kuten H. G. Wellsin radiokuunnelma Maailmojen sota (1938). Kuunnelman saamaa vastaanottoa tutkineen Brad Schwartzin mukaan nykyinen valeuutisten suosio johtaa tähän radiokuunnelmaan ja sen useisiin jäljittelijöihin.
Uutisankka on tiedotusvälineissä leviävä paikkansapitämätön uutinen, jota luullaan todeksi.
Tunnistaminen ja arviointi pienoiskuva|300px|Tunnista valeuutinen. Julisteen on julkaissut IFLA, International Federation of Library Associations and Institutions. Kansainvälinen kirjastojen kattojärjestö International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) julkaisi yhteenvedon, joka voi auttaa ihmisiä tunnistamaan väärennettyjä uutisia. Sen tärkeimmät kohdat ovat:
Tarkastele lähdettä (jotta ymmärtäisit sen tehtävän ja tarkoituksen) Lue otsikkoa edemmäksi (jotta ymmärtäisit koko tarinan) Tarkista kirjoittajat (jotta näkisit ovatko he todellisia ja uskottavia) Arvioi uutista tukevat lähteet (jotta varmistaisit, että ne tukevat väitteitä) Tarkista julkaisun ajankohta (nähdäksesi, että tarina on asianmukainen ja ajan tasalla) Kysy, onko kyseessä vitsi (määrittääksesi, onko sen tarkoituksena olla satiiri) Käy läpi omat ennakkoasenteesi (jotta huomaisit, vaikuttavako ne arvostelukykyysi) Kysy asiantuntijoilta (jotta saisit vahvistuksen riippumattomilta ihmisiltä, joilla on tietoa).
Kansainvälinen faktantarkistusorganisaatio The International Fact-Checking Network (IFCN), joka aloitettiin vuonna 2015 tukee faktantarkistuksen kansainvälistä yhteistyötä, tarjoaa koulutusta ja on julkaissut faktantarkistuksen yleiset periaatteet. Myös verkossa toimiva suomalainen faktantarkistuspalvelu Faktabaari sitoutuu IFCN:n yhteisiin faktantarkistussääntöihin. Vuonna 2017 IFCN julkaisi hakemuksen ja ennakkotarkistusprosessin journalistisille organisatioille. Eräs IFCN:n pätevöittämä toimija on itsenäinen, ei-kaupallinen media-aikakauslehti The Conversation, joka on tehnyt lyhyen animaation, joka selvittää sen faktantarkistusprosessia. Siinä on muun muassa "avustavan akateemisen asiantuntijan anonyymi vertaisarviointi, lisätarkistus ja toimituksellista valvontaa".
Historiallisia esimerkkejä Antiikki ja keskiaika Varhaisena merkittävänä valeuutisena on mainittu esimerkiksi Octavianuksen ensimmäisellä vuosisadalla käymä misinformaatiokampanja Marcus Antoniusta vastaan.
1800-luku thumb|Frederick Burr Opperin kuvitus toimittajista, jotka jakavat valeuutisia vuodelta 1894. Varhainen esimerkki valeuutisesta oli ”suuri kuuhuijaus” vuonna 1835. The Sun -lehti julkaisi artikkeleita tähtitieteilijä John Herschelistä ja keksitystä kollegasta, joka huijauksen mukaan oli havainnut Kuussa outoa elämää. Keksityt artikkelit onnistuivat houkuttelemaan uusia tilaajia, ja halvalla tilattava sanomalehti kärsi vain hyvin pienen takaiskun sen myönnettyä seuraavassa kuussa, että sarja oli ollut huijausta.
1800-luvun lopulla Joseph Pulitzer ja muut keltaisen lehdistön julkaisijat yllyttivät Yhdysvaltoja Espanjan ja Yhdysvaltojen sotaan, jota kiihdytti USS Mainen räjähdys Kuubassa Havannan satamassa.
1900-luku Valeuutinen muistuttaa käsitteenä keltaista lehdistöä ja poliittista propagandaa, jotka käyttävät usein samoja strategioita kuin 1900-luvun alun ”penny press”, halvat sanomalehdet.
Carnegien kansainvälinen rauhanpalkintorahasto on sen toimittajan Walter Durantyn mukaan todennut, että The New York Times julkaisi valeuutisia ”kuvaamalla Venäjää sosialistisena paratiisina”. Lehti julkaisi vuosina 1932–1933 lukuisia artikkeleita, joita sen Moskovan toimituksen päällikkö Walter Duranty kirjoitti. Niissä kiellettiin tieto, että Neuvostoliitossa olisi tuolloin kuollut nälkään 2,4–7,5 miljoonaa maan kansalaista nälänhädässä, joka nykyisin tunnetaan nimellä holodomor. Nykyisin lehti sanoo, että tämä oli ”sen huonoin” raportointi. Vuosia kestäneen valeuutisten kauden ovat huomanneet useat asiantuntijat Australiassa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.
Noustuaan valtaan Saksassa vuonna 1933 Adolf Hitler ja kansallissosialistinen puolue perustivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin alaisen Valtakunnan valistus- ja propagandaministeriön. Natsit käyttivat sekä sanomalehti- että radiojournalismia edistääkseen ohjelmaansa, joko hankkimalla omistukseensa viestimiä tai käyttämällä poliittista vaikutusvaltaa. Koko toisen maailmansodan ajan sekä akselivallat että liittoutuneet käyttivät valeuutisia propagandan muodossa suostutellakseen puolelleen yleisöä niin kotimaassa kuin vihollismaissakin. Britanniassa Poliittisen sodankäynnin toimeenpaneva osasto käytti radiolähetyksiä ja jakoi esitteitä lannistaakseen saksalaisia sotajoukkoja.
2000-luku Valeuutisten käyttö ja vaikutus laajeni 2000-luvulla, ja myös valeuutiset-sanan käyttö yleistyi. Sen lisäksi, että sanaa käytetään keksityistä jutuista, jotka on suunniteltu lukijoiden pettämiseksi lukijamäärien ja voiton maksimoimiseksi, termiä käytetään myös viittaamaan satiirisiin uutisiin, joiden ei ole tarkoitus johtaa harhaan, vaan pikemminkin informoida katsojia ja jakaa humoristista kritiikkiä oikeista uutisista ja valtamediasta. Yhdysvaltalaisia esimerkkejä satiirista ovat televisio-ohjelmat Saturday Night Live''', Weekend Update, Daily Show, Colbert Report ja sanomalehti The Onion.
Venäjä käytti disinformaatiota vuonna 2014, kun se loi vastakertomuksen Venäjän tukemien Ukrainan kapinallisten ammuttua alas Malaysia Airlinesin lennon 17 käyttämällä Venäjältä toimitettua ohjusta. Väärät uutiset olivat usein peräisin Venäjän valtion tukemasta television uutiskanava RT:sta. Vuonna 2016 Nato sanoi havainneensa merkittävää Venäjän propagandan ja valeuutisten lisääntymistä Krimin vuonna 2014 tapahtuneen miehityksen jälkeen. Venäjän hallituksen virkailijoilta peräisin olevia valeuutisia kierrätti myös kansainvälisesti uutistoimisto Reuters, ja niitä julkaistiin Yhdysvalloissa suosituimmilla uutisverkkosivustoilla.
Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikaan valeuutiset olivat erityisen yleisiä, vaikka Stanfordin yliopiston ja New Yorkin yliopiston tutkijat totesivat tutkimusasiakirjassa, että valeuutisten tuloksena oli ”vähän tai ei ollenkaan vaikutusta”. Tutkijat huomasivat, että vain kahdeksan prosenttia äänestäjistä luki valeuutisia ja että tarinoita muistettiin vain vähän. Saksan liittokansleri Angela Merkel joutui valeuutisten kohteeksi Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen liittopäivävaalien lähestyessä vuonna 2017.
Presidenttikautensa ensimmäisinä viikkoina Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käytti usein sanaa ”valeuutiset” viitatessaan perinteisiin tiedotusvälineisiin ja loi sekaannusta sanan merkityksestä. Kun Coloradon republikaanisenaattori Ray Scott käytti termiä viittaamalla Grand Junction Daily Sentinel -lehden kolumniin, lehden kustantaja uhkasi oikeusjutulla kunnianloukkauksesta.
Vaikutus Valeuutisten vaikutukset ovat maailmanlaajuisia ja osa maailmanlaajuista ilmiötä.
Valeuutisia levitetään sosiaalisen median kautta ja usein myös käyttämällä valeuutisten verkkosivustoja. Saadakseen uskottavuutta ne erikoistuvat keksimään huomiota herättäviä uutisia, usein esiintymällä tunnettuina uutislähteinä. Valeuutisia on käytetty sähköpostien tietojenkalasteluun hyökkäyksissä tarjoamalla sensaationhakuisia valheita ja kannustamalla käyttäjiä klikkaamaan linkkejä, jotka tartuttavat heidän tietokoneisiinsa haittaohjelmia.
Kummankin Yhdysvaltain poliittisen siiven kommentoijat, kuten Glenn Greenwald, Ed Morrissey ja Jack Shafer, ovat kuvanneet valeuutisia sekä moraalipaniikiksi että massahysteriaksi.
Sosiaalisen median osallisuus Harhaanjohtamista helpotti 2000-luvulla laaja sosiaalisen median käyttö. Esimerkiksi Facebook-uutissyöte on mahdollistanut valeuutisten leviämisen. Vuoden 2016 lopulla sosiaalista mediaa alettiin käyttää aikaisempaa enemmän uutissisältöihin, minkä myötä valeuutiset saivat enemmän huomiota.
Suuri osa yhdysvaltalaisista käyttää Facebookia tai Twitteria uutisten vastaanottoon. Tämä sekä lisääntynyt poliittinen kahtiajako ja suodatinkuplat ovat aiheuttaneet sen, että monet lukevat lähinnä otsikoita. Valeuutisten on sanottu vaikuttaneen vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Valeuutisia jaettiin Facebookissa enemmän kuin päteviä uutisia Analyytikot selittivät sen johtuvan siitä, että valeuutiset vastaavat usein odotuksiin tai ovat muuten jännittävämpiä kuin paikkansapitävät uutiset. Facebook itse kiisti aluksi luonnehdinnan. Joulukuussa 2016 tehdyssä Pew Research Centerin kyselyssä todettiin, että 64 prosenttia Yhdysvaltain aikuisista katsoi täysin keksittyjen uutisten aiheuttaneen ”paljon epäselvyyttä” ajankohtaisia asioita koskevista perustiedoista, kun taas 24 prosenttia väitti, että ne olivat aiheuttaneet ”hämmennystä”, ja 11 prosenttia sanoi, että ne olivat aiheuttaneet ”ei paljon tai mitään epäselvyyttä”. Lisäksi 23 prosenttia kyselyyn vastanneista myönsi, että he olivat itse jakaneet valeuutisia, joko tietoisesti tai tietämättään.