Leptolepis on sukupuuttoon kuollut varsinaisten luukalojen suku joka eli makeanveden ja meriympäristöissä triaskauden keskivaiheilta varhaisliitukaudelle. Suku oli yksi ensimmäisistä varsinaisista luukaloista.
Lajit
Leptolepis africana Gardiner 1960 Leptolepis autissiodorensis Sauvage 1892 Leptolepis brodiei Agassiz 1845 Leptolepis concentricus Egerton 1849 Leptolepis coryphaenoides Bronn 1830 Leptolepis disjectus Woodward 1890 Leptolepis gregarius Woodward 1895 Leptolepis jaegeri Agassiz 1844 Leptolepis knorri AgassizGBIF Leptolepis lowei Woodward 1895 Leptolepis macrophthalmus Egerton 1853 Leptolepis neumayri Agassiz, L., 1832Biolib Leptolepis nevadensis David 1941 Leptolepis normandica Nybelin 1962 Leptolepis saltviciensis Simpson 1884
Aiemmin sukuun luettuja lajeja Leptolepis talbragarensis Woodward 1895 (Nykyään Cavenderichthys) Leptolepis koonwarri Waldman 1971 (Nykyään Waldmanichthys)Sferco, Emilia, Adriana López-Arbarello, and Ana María Báez. "Phylogenetic relationships of† Luisiella feruglioi (Bordas) and the recognition of a new clade of freshwater teleosts from the Jurassic of Gondwana." BMC evolutionary biology 15.1 (2015): 1. thumb|right|Reconstruction of Waldmanichthys (Leptolepis) koonwarri
Kuvaus Leptolepis oli noin 30 senttiä pitkä silliä muistuttanut kala, vaikka se ei sille sukua ollutkaan. Vaikka se oli pieni huomaamatomman näköinen kala, se oli ensimmäinen tunnettu luukala joka todella täytti nimensä odotukset, omaten täysin luusta koostuvan luurangon. Sitä aiemmilla suvuilla kuten Pholidophoruksella luuranko koostui sekä luusta että rustosta, mikä tarkoittaa sitä että ne säilyivät vain täysin oikeissa olosuhteissa.Toinen Leptolepikseen moderni omainaisuus olivat sen ohuet, pyörentyneet suomut. Niistä puuttui hammaskiilteinen päällyste joka vielä aikaisimmilla lajeilla oli jäljellä. Molemmat kaksi kehitystä helpottivat sen uimista. Selkäranka muodosti vahvan, mutta joustavan varren vastustamaan kalan uidessa muodostuvaa ruumiin S-muotoista taivutusta. Ohuet suomut pienensivät kalan painoa, ja niiden pyöristynyt muoto teki ruumiista hydrodynaamisemman.
Levinneisyys ja fossiilit thumb|left|Leptolepis knorri, Solnhofen (Saksa). Jurakausi Leptolepiksen fossiilien löytöpaikkoja ovat Afrikka (Tansania), Australia (Uusi Etelä-Wales), Eurooppa (Itävalta, Englanti, Ranska ja Saksa) sekä Pohjois-Amerikka (Nevada).Dixon et al 1992, s. 40 Joukkohaudat osoittavat sen luultavasti eläneen parvissa, mikä antoi yksilöille suojaa kun ne söivät planktonia pinnan lähellä. Fossiilien suuri määrä ja laaja levinneisyys viittaavat kosmopoliittiin levinneisyysalueeseen. Pelagosaurus tunnetaan Leptolepisin saalistajana, sillä eräässä Pelagosauruksen fossiilista löydettiin Leptolepisin jäänteitä sen vatsasta.
Populaarikulttuurissa Leptolepis esiintyi sarjan Matkalla dinosaurusten kanssa jaksossa Julma meri, jossa se kuvataan yleisenä saaliskalana.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Esihistorialliset viuhkaeväiset Luokka:Viuhkaeväiset