Antti Vahteri (2. joulukuuta 1889 Loimaa – 13. heinäkuuta 1954) oli suomalainen toimittaja, joka työskenteli 1920-luvulta lähtien Suomen Sosialidemokraatissa. Hän kuului niin sanottuihin vasemmistososialidemokraatteihin.Päivästä päivään. Toim. Antti Vahteri 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 02.12.1939, nro 326, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.11.2024
Vahteri tuli ylioppilaaksi 1911. Hän kävi Norden-yhdistyksen sanomalehtimieskursseilla Oslossa ja teki opintomatkan Keski-Euroopan maihin sanomalehtimiesstipendillä. Sanomalehtimiestoimintansa hän aloitti aikakauslehti Sanassa 1913-1914. Vahteri työskenteli vuodesta 1917 lähtien ulkomaanosaston toimittajana Työmiehessä, kunnes lehti lakkautettiin Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1918. Tämän jälkeen hän oli pitkään Työmiehen seuraajaksi perustetun Suomen Sosialidemokraatin toimituksessa ulkomaanosaston toimittajana vuodesta 1922 lähtien. Myöhemmin jatkosodan aikana Vahteri työskenteli myös lehden pääkirjoitustoimittajana yhdessä Eero A. Wuoren, Yrjö Kallisen ja Yrjö Ruudun kanssa. Vuonna 1945 Vahteri aloitti Suomen Tietotoimiston apulaisjohtajana. Tehtävä perustettiin Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen vaatimuksesta valvomaan STT:n radiouutisten toimittamista. Vahteri ei kuitenkaan suuremmin puuttunut uutistoimituksen työskentelyyn.
Vahteri suomensi myös ulkomaisten sosialidemokraattien kuten Karl Rennerin ja Karl Kautskyn teoksia.
Teokset
Lähteet
Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomentajat Luokka:Suomalaiset sosialistit Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Vuonna 1889 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet