Uruguay

Uruguayn itäinen tasavalta () eli Uruguay () on valtio Etelä-Amerikan itärannikolla Atlantista haarauvan Rio de la Plata -lahden rannalla. Sen rajanaapurimaat ovat Brasilia pohjoisessa ja Argentiina lännessä. Uruguayn pinta-ala on 175 016 neliökilometriä ja asukasluku 3,5 miljoonaa. Väestö on lähes kokonaan eurooppalaisten, enimmäkseen espanjalaisten ja italialaisten, siirtolaisten jälkeläisiä.Kimmo Kiljunen: Maailman maat – liput ja historia, s. 712. Helsinki: Into 2013

Uruguay oli Espanjan siirtomaa ja itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se oli 1900-luvun alkupuolella suhteellisen hyvinvoiva maa. 1930-luvulla tapahtunut laskusuhdanne kuitenkin johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan. Vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen ja nykyäänkin Uruguay on aineelliselta hyvinvoinniltaan poikkeuksellinen Etelä-Amerikassa: siellä ei muun muassa ole slummeja kuten muualla Etelä-Amerikassa.Kimmo Kiljunen: Maailman maat, liput ja historia, artikkeli Uruguay. Helsinki: Into 2013

Uruguayta on kutsuttu yhden kaupungin ja sitä ympäröivän karjatilan maaksi. Lähes puolet väestöstä asuu pääkaupungissa Montevideossa. Karja- ja lammasfarmit käsittävät 80 prosenttia pinta-alasta, ja karjatalous on perinteisesti ollut tärkein elinkeino.

Etymologia Nimi Uruguay tulee guaranin kielestä ja voidaan kääntää esim. muotoon "joki, jossa linnut asuvat", "maalattujen lintujen joki" tai "etanoiden joki".

Maan nimen osa "itäinen" on viittaus nimeen Banda Oriental, jolla nykyisen Uruguayn alueeseen viitattiin siirtomaa-aikana. Tämä puolestaan on viittaus siihen, että alue sijaitsee Río de la Platan itäisellä rannalla.

Maantiede

pienois|pysty|vasen|Uruguayn kartta. Uruguay on Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin maa (Surinamen jälkeen). Sen maasto edustaa siirtymää Argentiinan tasaisesta pampasta Brasilian eteläosien ylänköihin. Uruguay on itsekin varsin tasainen valtio, vaikka kolmasosa maasta kuuluu Brasilian puolelta alueelle leviäviin kukkulajonoihin. Kukkulaisilla alueillakaan korkeus harvoin ylittää 200 metriä. Maan itä-, etelä- ja länsiosissa on puolestaan tasankoa, ja kapea Atlantin rannikko on hiekkainen ja soinen. Rantaa rikkovat paikoin matalat laguunit. Korkeimmat kukkulajonot ovat Cuchilla de Haedo ja Cuchilla Grande. Korkein kohta on lähellä kaakkoisrannikkoa 514 metriin kohoava Cerro Catedral.

Uruguayn vesistöt voidaan jakaa kolmeen vesistöalueeseen: länteen virtaavat joet laskevat Uruguayjokeen, itään virtaavat Atlanttiin tai laguuneihin ja etelään virtaavat Río de la Plataan. Uruguayjoki ja Río de la Platan estuaari ovat ainoat kunnolla purjehduskelpoiset joet. Río Negro puolestaan on pisin länteen virtaava joki, ja se kulkee koko maan halki koillisesta länteen. Atlanttiin virtaavista joista monet ovat varsin pieniä ja kausittaisia. Brasilian rajalla on suurin rannikkolaguuneista, Laguna Merín. Laguuneista osassa on makeaa ja osassa murtovettä.

Uruguayssa on lauhkea ilmasto, jossa vuodenajat poikkeavat toisistaan selvästi mutta ääriolosuhteet ovat harvinaisia. Keväät ovat kosteita ja tuulisia, kesät lämpimiä, syksyt leutoja ja talvet koleita ja kosteita. Maan luoteisosa on kauempana vesistöistä, ja siellä kesät ovat kuumempia ja talvet kylmempiä kuin muualla maassa. Koska maasto on tasaista, säärintamat kulkevat sen yli esteettä. Ajoittain esiintyy pamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseen Argentiinan pampatasangoilta).

Uruguayn kasvillisuus muistuttaa Argentiinaa ja Brasilian eteläosaa. Jokivarsilla kasvaa metsää, muualla on ruohikkoista laidunmaata. Suurikokoiset eläimet ovat harvinaisia.Flora & Fauna Uruguay Info

Historia

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika

pienois|vasen|Charrua-intiaaneja vuoden 1833 matkakertomuksessa. Uruguayn pohjoisosasta on löydetty kivikautisia jäänteitä kymmenentuhannen vuoden takaa. Ne kertovat metsästäjä-keräilijäkulttuureista. Noin neljätuhatta vuotta sitten alueelle tulivat charrúat ja tupi-guaranit, jotka metsästivät, kalastivat ja keräilivät luonnon antimia. Pienempiä ryhmiä olivat jarot, boranet ja chanat, jotka tunsivat myös maanviljelyn ja keramiikan valmistuksen taidon.

Eurooppalaisten saapumisen aikaan Uruguayn alueella asui noin 5 000 – 10 000 ihmistä. Guaraneita oli jonkin verran Uruguayn pohjoisosassa. Charrúat puolestaan asuivat kesällä merenrannalla, mutta muuttivat talvella sisämaahan metsästämään. Heidät tunnettiin myös raivokkaina sotureina.

Juan Díaz de Solís purjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet. Sebastiano Caboton johtama retkikunta totesi puolestaan vuonna 1520, että Uruguayjoen itäranta ei soveltunut asuttamiseen, koska siellä ei ollut kaivannaisia eikä intiaaneja pakkotyövoimaksi. Ensimmäisen eurooppalaisen asutus oli portugalilaisten vuonna 1680 perustama Colonia del Sacramento. Sitä ennen aluetta oli kuitenkin jo käytetty karjan laiduntamiseen. Käytännön oli ilmeisesti aloittanut vuonna 1603 Paraguayn kuvernööri Hernando Arias de Saavedra. Espanjalaiset perustivat 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Maa liitettiin vuonna 1776 Espanjan La Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oli Buenos Aires.

Itsenäisyys

pienois|vasen|Juan Manuel Blanesin maalaus 33 liittolaisen tekemästä valasta. Kun Napoleon syrjäytti Espanjan kuninkaan vuonna 1808, La Platan varakuningaskunta julistautui itsenäiseksi, mutta Montevideo pysyi uskollisena Espanjan kruunulle ja kapinoi Buenos Airesia vastaan. Banda Orientalin sisämaassa José Gervasio Artigas aloitti vuonna 1811 kapinan espanjalaisia vastaan. Artigasin joukkoihin liittyi vapautettuja afrikkalaisia orjia, maaseudun asukkaita ja antirojalisteja. Artigas otti useita voittoja, mutta hänen toimensa herättivät eliitin vastutuksen. Brasilian portugalilaiset ajoivat Artigasin vuonna 1820 maanpakoon. Portugali liitti seuraavana vuonna Provincia Oriental del Rio de la Platan, nykyisen Uruguayn, Brasiliaan. Maakunta julistautui itsenäiseksi 25. elokuuta 1825 Juan Antonio Lavallejan johtaman 33:n (Treinta y Tres Orientales) kapinan jälkeen, mutta päätti muodostaa liittovaltion Argentiinan kanssa. Liittolaiset voittivat kolmivuotisen sodan Brasiliaa vastaan, ja Uruguay tunnustettiin itsenäiseksi brittien tuella ja Montevideon sopimuksella vuonna 1828.

Ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1830. Uruguayta hallitsi tämän jälkeen liuta valittuja tai nimettyjä presidenttejä, ja se ajautui useisiin konflikteihin naapurivaltioidensa kanssa. Vuonna 1838–1865 käytiin sisällissota punaisten (Colorado) ja valkoisten (Blanco) välillä, josta ovat peräisin nykyiset Colorado-puolue ja kansallispuolue. Sisällissota päättyi ilman voittajia, mutta se oli raunioittunut maan sisämaan ja vienyt hallituksen lähelle konkurssia. Lisäksi väestö oli vahvasti jakautunut kahteen leiriin. Vuosina 1865–1870 Uruguay soti Argentiinan ja Brasilian rinnalla Paraguayta vastaan kolmoisliiton sodan.

1900-luku

pienois|pysty|José Batlle y Ordóñez, Uruguayn presidentti 1903–1907. Uruguayn talous alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla voimakkaasti. Maahan tuotiin muun muassa lampaita, ja villasta tuli tärkein vientituote vuonna 1884. Britit sijoittivat rautateihin, ja Montevideota modernisoitiin maataloustuotteiden kysynnän rohkaisemana. 1900-luvun alussa presidentti José Batlle y Ordóñez alkoi uudistaa yhteiskuntaa. Hän teki suuren joukon poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Maahan säädettiin vähimmäispalkka ja ensimmäisinä maailmassa kahdeksan tunnin työaikalait, ilmaista koulutusta tarjottiin kaikille, sukupuolten tasa-arvoa edistettiin ja kirkko irrotettiin valtiosta. Lait eläkkeistä ja työttömyysturvasta hyväksyttiin myöhemmin. Uudistukset, tuottava vienti ja rauhalliset olot vakauttivat maan talouden ja poliittisen ilmapiirin. Uruguayn kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja vakaa demokratia toivat sille tunnetun lempinimen ”Amerikan Sveitsi”. Onpa 1920- ja 1930-lukujen Uruguayta kutsuttu jopa maailman ensimmäiseksi hyvinvointivaltioksi.

1930-luvun lama iski myös Uruguayhyn. Presidentti Gabriel Terra syytti osittain moniäänistä valtionhallintoa ja toteutti vuonna 1933 blancojen Luis Alberto de Herreran tuella vallankaappauksen ja keskitti valtaa presidentile. Opposition toiminta kiellettiin, mutta vuoden 1942 perustuslaki palautti monipuoluejärjestelmän. Toinen maailmansota ja Korean sota nostivat uruguaylaisten teollisuustuotteiden kysyntää, ja Korean sota sai aikaan taloudellisen nousukauden villan hinnan nousun ansiosta. Vuonna 1951 tehtiin perustuslakiuudistus, jossa presidentin virka korvattiin yhdeksän jäsenen neuvostolla.

Korean sodan jälkeen Uruguayn maataloustuotteiden kysyntä romahti. Hallitus yritti pitää kulutusta yllä tuhlaamalla maan ulkomaanvaluutan, ottamalla velkaa ja devalvoimalla peson. Inflaatio nousi pian yli 60 prosenttiin, tehtaita suljettiin ja monet ammattilaiset muuttivat ulkomaille. Maa alkoi köyhtyä, mikä toi uutta poliittista epävakautta. Reaktiona syntyi levottomuuksia, tärkeimpänä sissiliike Tupamaros, joka aloitti kampanjansa 1962.Porzecanski: Uruguay's Tupamaros. Latin American Studies. Uruguay palautti vuonna 1966 presidenttijohtoisen järjestelmän.

pienois|Sotilasvallan aikana kadonneiden muistomerkki. Presidentti Juan María Bordaberry aloitti 1971 kovat toimet sissejä vastaan ja turvautui vallankaappaukseen armeijan tuella, mutta joutui vuonna 1973 sen syrjäyttämäksi. Armeija nimitti presidentiksi aluksi Aparicio Méndezin ja vuonna 1981 kenraali Gregorio Álvarezin. Sotilashallitus laati myös uuden perustuslain, jonka kansanäänestys hylkäsi marraskuussa 1980. Siviilivalta palautettiin vasta 1985, vuosi laajalle levinneiden väkivaltaisten sotilasvaltaa vastustavien mielenosoitusten jälkeen. Yli 200 uruguaylaista siepattiin ja surmattiin kaksitoistavuotisen sotilasvallan aikana.Uruguay Congress upholds military rule amnesty law. BBC News 20.5.2011.

Vuoden 1984 parlamenttivaaleissa voitti Colorado-puolueen johtaja Julio María Sanguinetti, joka pyrki vakauttamaan taloutta ulkomaankaupalla ja houkuttelemalla ulkomaisia investointeja sekä vakiinnuttamaan demokratian pitkän sotilasvallan jälkeen. Vuonna 1989 hyväksyttiin kansanäänestyksessä armahduslaki, joka armahti suurimman osan sissien ja sotilasvallan aikaisista teoista.

Kansallispuolueen Luis Alberto Lacalle oli presidenttinä 1990–1995. Hän pyrki vapauttamaan kauppaa, ja Uruguaysta tuli Mercosur-talousliiton perustajajäsen 1991. Lacallen yksityistämiset herättivät vastarintaa, ja joitain hänen uudistuksiaan hylättiin kansanäänestyksessä. Mercosur-kumppanien kanssa käydyn kaupan seurauksena Uruguayn talous alkoi jälkeen kasvaa voimakkaasti, mutta talous myös kiinnittyi aiempaa selvemmin Brasilian ja Argentiinan kehitykseen.

2000-luku

Jorge Batllen hallitus joutui koko kautensa käsittelemään vakavaa talouskriisiä, joka johti köyhyyden ja siirtolaisuuden lisääntymiseen. Vuoden 2004 vaaleissa Tabaré Vázquez valittiin ensimmäisenä vasemmistolaisena maan presidentiksi. Hän määräsi virkaan astumisensa jälkeen suhteet palautettavaksi Kuubaan, solmi Venezuelan kanssa energiasopimuksen ja määräsi hyvinvointipaketin vähentämään köyhyyttä. Vázquezin aikana useita diktatuurin aikaisia johtajia tuomittiin teoista, joita aiempi armahdus ei koskenut. Vázquezin aikana Uruguayn suhteet Argentiinaan kiristyivät maiden rajalle rakennettavan suuren sellutehtaan vuoksi. Joulukuussa 2006 Uruguay maksoi kokonaisuudessaan miljardivelkansa kansainväliselle valuuttarahastolle.

Vuoden 2009 presidentinvaalit voitti Frente Amplio -puolueen José Mujica. Helmikuussa 2010 entinen presidentti Juan María Bordaberry tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen murhista ja perustuslain rikkomisesta vuoden 1973 vallankaappauksen yhteydessä. Mujican kaudella Uruguayssa sallittiin abortit ja samaa sukupuolta olevien avioliitto. Lisäksi kannabiksen kasvatus ja myynti sallittiin.