Moskovan kansainväliset elokuvajuhlat (, lyh. MIFF, ) on Venäjän pääkaupungissa Moskovassa vuosittain kesä-heinäkuussa pidettävä elokuvafestivaali. Se järjestettiin ensi kerran vuonna 1935, jolloin tuomaristoa johti Sergei Eisenstein. Tapahtuma jäi yksittäiseksi, kunnes vuodesta 1959 festivaalia alettiin järjestää säännöllisesti joka toinen vuosi, vuorovuosin Tšekkoslovakiassa pidettyjen Karlovy Varyn elokuvajuhlien kanssa. Neuvostoliiton hajottua ja Tšekkoslovakian jakauduttua molemmat festivaalit muuttuivat jokavuotisiksi.
Moskovan elokuvajuhlilla on ollut suuri merkitys monien elokuvantekijöiden kansainväliselle uralle; heitä ovat muiden muassa Aki Kaurismäki, Krzysztof Kieślowski, Humberto Solás, István Szabó ja Kaneto Shindō.
1980-luvun alkupuolella Moskovan elokuvajuhlia kuvattiin esitysmäärältään maailman suurimmiksi: kilpailusarjan lisäksi eri esityspaikoissa näytettiin aamusta iltaan lastenelokuvia, lyhytelokuvia ja uutuuselokuvia eri maista.
Suomalaisia Moskovan festivaaleilla Vuonna 2005 tuomariston erikoispalkinnon sai Aku Louhimiehen ohjaama Paha maa. Moskovan festivaalin kansainväliseen kilpailusarjaan on valittu suomalaiselokuvista myös ainakin Matti Kassilan Punainen viiva (1959), Edvin Laineen Akseli ja Elina (1970), Mika Kaurismäen Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1985), Christian Lindbladin Ripa ruostuu (1993), Paul-Anders Simman Sagojogan ministeri (1997) (Tilaajille.), Olli Saarelan Rukajärven tie (1999), Saara Saarelan Hengittämättä ja nauramatta (2002) (Tilaajille.), Jörn Donnerin Armi elää! (2015) ja Visa Koiso-Kanttilan Kaiken se kestää (2017).
Vuonna 2019 Tommi Korpela palkittiin Moskovassa parhaasta miespääosasta elokuvassa Tyhjiö.
Vuosina 2007–2009 Moskovan elokuvajuhlien johtajana toimi suomalainen Kirsi Tykkyläinen.(Tilaajille.)
Palkinnot Pääpalkinnon lisäksi Moskovan elokuvajuhlilla jaetaan tuomariston erikoispalkintoja sekä elokuvanäyttelijöille myönnettäviä, Konstantin Stanislavskin mukaan nimettyjä Stanislavski-palkintoja.
Pääpalkinto
Moskovan elokuvajuhlien pääpalkinto on nykyisin Kultainen Pyhän Yrjön palkinto, joka mukailee Moskovan vaakunaa. Alun perin pääpalkinto tunnettiin nimellä Grand Prix, sitten Kultainen palkinto.
Grand Prix (1959–1967) 1959: Sudba Cheloveka (Sergei Bondartšuk, Neuvostoliitto) 1961: Alaston saari (Kaneto Shindō, Japani) ja Kirkas taivas (Grigori Tšuhrai, Neuvostoliitto) 1963: 8½ (Federico Fellini, Italia) 1965: Sodan ja rauhan alkuosat (Sergei Bondartšuk) ja 20 tuntia (Zoltán Fábri, Unkari) 1967: Lehtimies (Sergei Gerasimov, Neuvostoliitto) ja Isän varjossa (István Szabó, Unkari)
Kultainen palkinto (1969–1987) 1969: Lucia (Humberto Solás, Kuuba); Rakkautta sisilialaisittain (Pietro Germi, Italia–Ranska); ja Kunnes maanantai tulee (Stanislav Rostotski, Neuvostoliitto) 1971: Puuttuvat todisteet (Damiano Damiani, Italia); Okinawan veriset päivät (Kaneto Shindō, Japani); ja Mustalla merkitty valkea lintu (Juri Iljenko, Neuvostoliitto) 1973: Suloinen sana – vapaus (Vytautas Žalakevičius, Neuvostoliitto); ja Obich (Ludmil Staikov, Bulgaria) 1975: Luvattu maa (Andrzej Wajda, Puola); Dersu Uzala (Akira Kurosawa, Neuvostoliitto–Japani); ja Mehän rakastimme toisiamme niin paljon (Ettore Scola, Italia) 1977: Az ötödik pecsét (Zoltán Fábri, Unkari); El puente (Juan Antonio Bardem, Espanja); ja Haukka (Georgi Daneliya, Neuvostoliitto) 1979: Kristus pysähtyi Eboliin (Francesco Rosi, Italia–Ranska); Siete días de enero (Juan Antonio Bardem, Espanja–Ranska); ja Amatööri (Krzysztof Kieślowski, Puola) 1981: O Homem que Virou Suco (João Batista de Andrade, Brasilia); The Abandoned Field: Free Fire Zone (Nguyen Hong Shen, Vietnam); ja Teheran 43 (Aleksandr Alov, Vladimir Naumov, Neuvostoliitto) 1983: Amok (Souheil Ben-Barka, Marokko–Guinea–Senegal); Alsino, poika joka tahtoi lentää (Miguel Littín, Nicaragua-Kuuba-Meksiko-Costa Rica) ja Vassa (Gleb Panfilov, Neuvostoliitto) 1985: Tule ja katso (Elem Klimov, Neuvostoliitto); Sotilaan tarina (Norman Jewison, Yhdysvallat); ja The Descent of the Nine (Christos Shopakhas, Kreikka) 1987: Haastattelu (Federico Fellini, Italia)
Kultainen Pyhä Yrjö (1989–) 1989: Saippuavaras (Italia, ohj. Maurizio Nichetti) 1991: Spotted Dog Running at the Edge of the Sea (Neuvostoliitto–Saksa, ohj. Karen Gevorkian) 1993: Me Ivan, You Abraham (France-Belarus, dir. Yolande Zauberman) 1995: ei jaettu 1997: Marvinin tyttäret (Jerry Zaks, Yhdysvallat) 1999: Ikitai (Kaneto Shindō, Japani) 2000: Elämä lyhyt, kuolema pitkä (Krzysztof Zanussi, Puola) 2001: The Believer (Henry Bean, Yhdysvallat) 2002: Resurrezione (Paolo ja Vittorio Taviani, Italia) 2003: The End of a Mystery (Miguel Hermoso, Italia–Espanja) 2005: Avaruuden ennakkoaavistus (Aleksei Utshitel, Venäjä) 2008: Niin yksinkertaista (Sayed Reza Mir-Karimi, Iran) elokuvalla
Stanislavski-palkinto 2001: Jack Nicholson 2002: Harvey Keitel 2003: Fanny Ardant 2004: Meryl Streep 2005: Jeanne Moreau 2006: Gérard Depardieu 2007: Daniel Olbrychski 2008: Isabelle Huppert 2009: Oleg Jankovski (postuumisti) 2010: Emmanuelle Béart 2011: Helen Mirren 2012: Catherine Deneuve 2013: Ksenija Rappoport 2014: Inna Tšurikova 2015: Jacqueline Bisset 2016: Marina Nejolova
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Elokuvajuhlat Luokka:Moskovan kulttuuri