Savitaulu (Akkadi: ṭuppu(m) 𒁾) (Google Books) oli muinaisessa Lähi-idässä käytetty kirjoitusväline, erityisesti nuolenpääkirjoitukseen, pronssikaudella ja rautakaudella. Sumerilainen kulttuuri aloitti ensimmäisenä savitaulujen käyttämisen kirjoitusalustoina noin 3500 eaa., ja Mesopotamian kulttuurit jatkoivat kirjoitusmenetelmän käyttöä aakkoskirjoituksen yleistymiseen asti noin 100 eaa. Savitauluissa merkit painettiin tai piirrettiin pehmeään saveen ruokokynällä. Kirjoituksen tultua valmiiksi savitaulut kuivattiin auringossa, mutta ne saatettiin myös polttaa koviksi uunissa. Usein savitaulut ovat kuitenkin säilyneet sattumalta, koska ne ovat palaneet onnettomuuksien tai konfliktien aiheuttamissa tulipaloissa.World History Encyclopedia: Cuneiform, viitattu 22.3.2023.
Savitaulujen merkitys tutkimukselle
Savitaulujen löytyminen ja tulkitseminen mullistivat muinaisen Lähi-idän kulttuurien tutkimisen 1800-luvulla, koska ennen savitaulujen tulkitsemista Raamattua pidettiin ihmiskunnan vanhimpana kirjallisena teoksena.
Katso myös Hammurabin laki
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Muinainen Lähi-itä Luokka:Arkeologiset esinetyypit Luokka:Kirjoituksen historia