Suomen II armeijakunta (II AK) oli jatkosodassa Suomen maavoimien sotatoimiyhtymä, joka perustettiin Karjalankannaksen valtaamiseksi kesäkuussa 1941 ja uudelleen Itä-Karjalan valtaamiseksi syyskuussa 1941.

Armeijakunnan komentajana toimivat sodan syttyessä Paavo Talvela ja hänen jälkeensä 29. kesäkuuta 1941 lähtien kenraalimajuri Taavetti Laatikainen.

Perustaminen Suomen joukkojen ylipäällikkö Mannerheim tahtoi perustaa syyskuussa 1941 uuden armeijakunnan Itä-Karjalaan. 7. lokakuuta annetun perustamiskäskyn mukaan armeijakunnan joukoiksi asetettiin 4. divisioona, 8. divisioona, ryhmä Oinonen ja prikaati Kuussaari. Komentajaksi määrättiin kenraalimajuri Taavetti Laatikainen ja esikuntapäälliköksi eversti Yrjö Takkula. Armeijakunta saavutti toimintavalmiuden 14. lokakuuta.Rautala 2002, s. 137

Armeijakunnan piti käskyn mukaan ottaa rintamavastuu ryhmä Oinosen ja prikaati Kuussaaren vastuulla olleista kaistoista sekä jatkaa välittömästi hyökkäystä, jonka painopisteenä oli Juustjärven alue ja suunnaksi Karhumäki.

Historia

Karjalankannaksen valtaus Eversti Aaro Pajarin johtaman 18. divisioonan osasto sai kesäkuun lopussa 1941 tehtäväksi yrittää Enson teollisuusalueen valtausta. Taistelut kestvät viikon, mutta suomalaiset joutuivat palaamaan takaisin Suomen puolelle. Kevyt osasto 7 menetti kaatuneina kolmetoista miestä, noin 40 haavoittui ja saman verran katosi tai joutui vangiksi.

II AK aloitti torstaina 31. heinäkuuta 1941 Taavetti Laatikaisen johdolla ja kolmen divisioonan voimin yleishyökkäyksen tavoitteenaan Laatokan ranta ja neuvostojoukkojen yhteyksien katkaisu Sortavalan seudulta itään. Hyökkäysryhmityksen vasemmalla laidalla oli eversti Aarne Blickin johtama 2. divisioona, keskellä eversti Niilo Hersalon 15. divisioona ja oikealla eversti Aaro Pajarin 18. divisioona. Hyökkäys kohtasi puna-armeijan sitkeää vastarintaa.

Blickin johtama 2. divisioona saavutti torstaina 7. elokuuta Lahdenpohjan kauppalan ja jatkoi sieltä Elisenvaaraan. Etelämpänä Pajarin 18. divisioonan hyökkäys tavoitti Ilmeen kirkonkylän, joka vallattiin. Hyökkäys pysähtyi lauantaina 9. elokuuta puna-armeijan vastarintaan Sairalassa, mistä se jatkui Antrean ja Enson suuntaan. Hersalon johtama 15. divisioona ja Johannes Sihvon 10. divisioona katkaisivat lauantai-iltaan mennessä puna-armeijan yhteydet Käkisalmen ja Lahdenpohjan suuntiin. Hersalon joukot saavuttivat sunnuntaina Kurkijoen kirkonkylän.Porvali s. 223–224.

Pajarin 18. divisioona eteni Vuoksen suuntaan ja ylitti sen yöllä 17.–18. elokuuta, mikä yllätti puna-armeijan täydellisesti. Sillanpääasema laajeni nopeasti useiden kilometrien syvyiseksi. Lennart Oeschin johtaman IV armeijakunnan hyökkäys Länsi-Kannaksella alkoi 21. elokuuta. Samaan aikaan Sihvon joukot hyökkäsivät Vuoksen pohjoispuolella kohti Räisälää, mikä poisti sivustauhan IV armeijakunnalta ja minkä seurauksena puna-armeijalla oli vaara joutua saarroksiin Länsi-Kannaksella. Puna-armeija vetäytyi linjalle Viipuri–Vuoksi–Pyhäjärvi.Porvali s. 269.

Itä-Karjalan valtaus Armeijakunta hyökkäsi Juustjärveä kohden kahdesta suunnasta, joista vastasivat 4. divisioona ja prikaati Kuussaari. Kylä saatiin vallattua 19. lokakuuta, minkä jälkeen hyökkäystä jatkettiin seuraavana päivänä kohti viidentoista kilometrin päässä olevaa Mäntyselkää.Rautala 2002, s. 137–138.

Lakkauttaminen Armeijakunnasta muodostettiin 1. maaliskuuta 1942 Maaselän ryhmä.

Lähteet

Viitteet

02