Ikaalinen () on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on km2, josta km2 on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km2. Ikaalisten naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano, Sastamala ja Ylöjärvi. Entisiä naapurikuntia ovat Kuru, Suodenniemi ja Viljakkala.
Ikaalisissa on käytössä entisen maalaiskunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Pentti Papunen, ja se on vahvistettu vuonna 1956. Myös kauppalan vuonna 1961 vahvistettu vaakuna oli Papusen käsialaa.Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 137. Otava 1967, Helsinki.
Ikaalinen on tunnettu Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista, joka lopetettiin vuonna 2023 sekä aikoinaan menestyneestä Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalinen on ollut ja on yhä koulutus-, kauppa- ja hallintopaikkakunta.
Historia Varhaishistoria Eri puolilta Ikaalisten kaupunkia on tehty esinelöytöjä, jotka todistavat alueella olleen asutusta jo kivikaudella. Pysyvä asutus on tullut Ikaalisiin paikannimistöstä päätellen etelästä, muinaisen Sastamalan pitäjän ydinalueen Karkun ja Hämeenkyrön suunnasta. Perimätiedon mukaan Ikaalisista ja Parkanosta käytiin muinoin peninkulmien päässä Karkun kirkossa. Kyrösjärven vesistö ja Hämeenkangas olivat paljon käytettyjä kulkureittejä mahdollisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. Jälkimmäistä pitkin kulki historiallinen Kyrönkankaantie Hämeestä Pohjanmaalle. Vesillä liikkumisen perinteitä pitivät yllä kirkkoveneet 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, ja yksi ikaalislainen kirkkovene on lahjoitettu Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 193–204. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
Ikaalisten itsenäistyminen pienoiskuva|oikea|100px|Ikaalisten kauppalan vaakuna (1961–1971) Ikaalinen oli alkujaan osa Sastamalan pitäjää, jonka ydinalue oli Karkussa Kokemäenjoen varrella. Keskiajalla Ikaalinen kuului Hämeenkyröön, mutta erosi siitä vuonna 1641 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen määräyksellä omaksi kirkkoherrakunnakseen, Ikaalisten Kyröksi. Tätä ennen Ikaalinen oli ollut Hämeenkyrön kappelina jo yli sadan vuoden ajan. Näin muodostuneeseen Ikaalisten pitäjään kuuluivat myös nykyiset Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Parkano ja Honkajoki.Jorma Vappula: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II 1641-1721, Vammala 1999 Ikaalisten ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo keskiajalla. Sen tilalle valmistui 1640-luvulla nykyisen pohjoisen hautausmaan alueella sijainnut toinen kirkko, jonka tiedetään olleen särmikkäällä kuoriosalla varustettu pitkäkirkko. Kirkon eteläsivulla oli kaksi eteistä ja pohjoissivulla sakaristo. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1799–1801.
Suurina kuolonvuosina 1696–1697 kerrotaan Ikaalisissa kuolleen yli tuhat pitäjän asukasta, ja nälänhädän tuhoisia seurauksia lisäsi vähän myöhemmin puhjennut isoviha. Talven 1714 aikana sekä ruotsalaiset että venäläiset joukot kulkivat Ikaalisten kautta matkallaan Pohjanmaalle. Myös pikkuvihan aikana kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sotajoukkoja liikkui Ikaalisten seudulla. Näiltä ajoilta on peräisin Suomen suurin rahakätkö, joka löytyi pellosta Vatsiaisten kylästä vuonna 1966. Löytö sisälsi 127 kappaletta ruotsalaisia ”vaskiplootuja” vuosilta 1711–1740, yhteispainoltaan yli 211 kg.
Kehitys 1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Perustamiskirja allekirjoitettiin 21. huhtikuuta 1858. Tuolloin perustettu kauppala käsitti vain sen alueen, jota nykyisin kutsutaan Wanhaksi kauppalaksi ja joka on nykyään Vanhakauppalan kaupunginosa. Alkuvaiheessa siellä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita, jotka olivat pääosin hyvin toimeentulevia virkamiehiä ja muita ruotsinkielisiä säätyläisiä. Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että se erosi muista kauppaloista siinä, että se oli epäitsenäinen kauppala. Kauppalalla oli vain rajoitettu itsehallinto-oikeus.Iso tietosanakirja, 6. osa (Kansallishenki-Kouko), art. Kauppala Ikaalisten maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, joilla oli vastaavasti äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä kauppalassa että maalaiskunnassa. Kauppalan omat verotulot olivat hyvin vähäiset, joten maalaiskunta myönsi vuosittain avustuksia mm. kunnallisteknisiin töihin. 1960-luvun lopulla Ikaalinen oli ainoa suomenkielinen kauppala, jonka valtuustossa porvaripuolueilla oli 3/4 enemmistö. Ikaalisten seurakunta käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan.
Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902 ensimmäisenä maaseutupitäjänä koko Suomessa. Koulu oli vieläpä suomenkielinen.
Jämijärvi puolestaan erosi Ikaalisista vuonna 1908. Ikaalisten kauppala perustettiin vuonna 1858 Suomen ensimmäisenä kauppalana, mutta se oli koko historiansa ajan epäitsenäinen ja taloudellisesti riippuvainen sitä vauraammasta maalaiskunnasta. Maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, mutta myönsi kauppalalle vuosittain huomattavat avustukset muun muassa kunnallisteknisiin töihin. Samoin kauppalan asukkailla oli äänioikeus myös maalaiskunnan kunnallisvaaleissa.
Hämeenkankaalla lähellä Vatulan kylää sijaitsi 1800-luvun loppupuolella 2. Turun tarkk'ampujapataljoonan 8. reservikomppanian harjoituspaikka kasarmeineen, kunnes Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa.
Itsenäisessä Suomessa Sisällissodan aikana Ikaalisten kauppalasta muodostui yksi valkoisten tärkeimmistä tukikohdista Satakunnan rintamalla, ja seudulla käytiin helmi–maaliskuun aikana kiivaita taisteluja. Kyröskosken suunnalta tulleet punaiset yrittivät vallata kauppalan ja kirkonkylän. Kauppala oli jo joutumaisillaan saarroksiin, kunnes eversti Ernst Linderin johtamat valkoiset saivat 10. maaliskuuta 1918 Ikaalisiin saapuneiden pohjalaisten apujoukkojen tukemina punaiset työnnetyiksi takaisin Hämeenkyrön puolelle ja sieltä kohti Tamperetta.
Ikaalisten yhteiskoulusta tuli yliopistoon johtava oppilaitos kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere–Vaasa-osuus kulkee aivan kaupungin ohitse. Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere–Seinäjoki-rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta, ja sen ainoa Ikaalisten alueella sijaitseva liikennepaikka Sisätön rautatieasema toimii yksinomaan junakohtauspaikkana. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selvästi pitemmän korren. Vuonna 1938 valmistunut Haapamäki–Pori-rata sivuaa Ikaalisten luoteisrajaa, mutta sen merkitys oli Ikaalisten kannalta alusta lähtien hyvin vähäinen. Tällä jo vuosia sitten yleisestä käytöstä poistetulla rataosalla kulkee enää vain satunnaisesti sotilasjunia Parkanon ja Niinisalon välillä. Pitkään jatkunut höyrylaivaliikenne Kyrösjärvellä loppui 1940-luvun lopulla.
Ikaalisiin asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan ja Pyhäjärven siirtoväkeä.Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus. Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 koko Ikaalisten kunta muutettiin itsenäiseksi kauppalaksi, joka sai vaakunakseen vanhan Ikaalisten maalaiskunnan vaakunan. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain viisi vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut palveluvaltaiseksi.
Ikaalisissa järjestettiin vuosina 1972–2023 harmonikkamusiikin Sata-Häme Soi -tapahtuma, johon kuuluivat Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailut sekä varietee-harmonikan kansainvälinen kilpailu Primus Ikaalinen.pienoiskuva|Ikaalisten kirkko pienoiskuva|Wanhankauppalan portti
Helsingiusten omistama Kalmaan tila tuli avioliiton kautta Gyllingin perheen omistukseen, ja sinne muutti Edvard Gyllingin lapsuudenperhe.Panu Rajala: Kalmaan henki
Maantiede thumb|left|Ikaalisten keskustaajama sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala, nykyinen Vanhakauppalan kaupunginosa sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Kunnan alue ylettyy itä–länsi-suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Pääosa Ikaalisista kuuluu Kyrösjärven vesialueeseen, mutta eräät kunnan itäosan järvet laskevat Näsijärveen. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat tulivat osaksi Pirkanmaan maakuntaa ja Hämeen lääniä. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat myös entiseen Suur-Ikaalisiin kuuluneet pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Ylöjärvi. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.
Ikaalisten pohjoisosaan ulottuu Ylöjärven (entisen Kurun) puolelta Seitsemisen kansallispuisto. Kaupungin alueen korkein maastonkohta, liki 200 metrin korkeudella merenpinnasta, sijaitsee koillisosassa Juhtimäen kylässä. Ikaalisten eteläosaa hallitsee Hämeenkankaan harjujakso, jonka korkein kohta on 188 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Vatulanharju. Harjujakso jatkuu länteen Kankaanpään ja itään Hämeenkyrön puolelle.
Aluerakenne Kaupunginosat Vanhakauppalahttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK59.pdf Kurinrantahttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK22.pdf Rahkolahttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK16.pdf Kiviniemi Hakalahttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK60.pdf Hakumäkihttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK35.pdf Läykkälä Läykkälänlahtihttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK7.pdf Sarkkilanjärvihttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK100.pdf Kylpylähttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK72.pdf Kilvakkalahttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK113.pdf Karhoinenhttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK96.pdf Teikangashttp://paikkatieto.sweco.fi/docs/ikaalinen/asemakaava/liitteet/AK20.pdf
Kylät Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Iso-Röyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leppäsjärvi, Leutola, Luhalahti, Läykkälä, Mansoniemi, Miettinen, Myllykarttu, Niemi, Pukara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sisättö, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Vahojärvi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö ja Välikylä.
Taajamat