Henrik Bernhard Anthoni (25. huhtikuuta 1860 Rauma – 23. helmikuuta 1918 Kirkkonummi) oli suomalainen juristi, joka toimi muun muassa oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkönä. Hänet surmattiin sisällissodan aikana. Viitattu 26.9.2018.
Elämä Anthoni kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1878 ja opiskeli sen jälkeen oikeustiedettä Helsingin yliopistossa saaden varatuomarin arvon 1885. Hän oli aluksi senaatin virkamiehenä, ja toimi vuosina 1893–1904 nykyistä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikköä vastaavassa virassa prokuraattorintoimituskunnan sihteerinä. Vuodesta 1904 lähtien Anthoni oli Lohjan kihlakunnantuomarina.
Anthoni surmattiin sisällissodan aikana helmikuussa 1918 yhdessä poikansa varatuomari Berndt Arnold Anthonin (s. 1887) kanssa. Punaiset vangitsivat heidät Bondarbyn maatilalta, minkä jälkeen miehet ammuttiin matkalla punakaartin esikuntaan Kirkkonummelle. Surmaajat kuuluivat Helsingin punakaartin pataljoonankomentajan Johan Erik Leivon johtamaan ryhmään, jonka jäsenet tuomittiin yhdeksästä Helsingissä ja Länsi-Uudellamaalla tehdystä murhasta. Anthonien murhista epäiltiin Hauholta kotoisin ollutta levyseppää Johan Salomon Keinoa (s. 1897) ja Uno Pääkköstä, jotka molemmat saivat kuolemantuomion syyskuussa 1918. Keino kuoli myöhemmin Suomenlinnan vankileirillä, mutta Pääkkösen kohtalosta ei ole tietoa.
Perhe Anthonin vanhemmat olivat Rauman kirkkoherra Berndt Johan Anthoni (1833–1905) ja Henrika Eleonora Östman (1837–1892). Hänen veljiään olivat laamanni Väinö Ossian Anthoni ja Hämeenlinnan lääninsairaalan alilääkäri Walter Einar Anthoni. Viitattu 26.9.2018. Viitattu 26.9.2018.
Anthoni avioitui Sigrid Matilda Domanderin kanssa vuonna 1885. Heidän toinen poikansa oli professori Eric Anthoni.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomalaiset virkamiehet Luokka:Suomalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1860 syntyneet Luokka:Vuonna 1918 kuolleet