pienois|pysty|Bellando Belandi, Cristo Redentor, 1926. Kristilliset arvot viittaavat Jeesuksen Kristuksen opetuksista ja Raamatusta johdettuihin eettisiin ja moraalisiin periaatteisiin, jotka korostavat rakkautta, myötätuntoa, anteeksiantoa, nöyryyttä ja rehellisyyttä. Nämä arvot ohjaavat yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymistä ja päätöksentekoa kristillisen uskon sisällä ja vaikuttavat heidän vuorovaikutukseensa muiden kanssa sekä heidän ymmärrykseensä moraalista.
Kristittyjen on sanottu ajattelevan, että kristilliset arvot perustuvat Jumalan kunnioittamiseen ja hänen käskyjensä noudattamiseen. Piispa Aimo T. Nikolainen pitää kristillistä etiikkaa velvollisuuksiin perustuvana, ei arvoetiikkana.
Näkemyksiä
Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Pekka Särkiön mukaan kristilliset arvot ovat välineitä kristillisen uskon todeksi elämiseen. Ne nousevat Raamatusta, jossa ne on tiivistetty kymmeneen käskyyn. Jeesus tiivisti nämä käskyt rakkauden kaksoiskäskyyn. Särkiö toteaa myös, että ”kristinuskon ydin ei ole arvoissa, vaan armossa – Kristuksen sovitustyössä syntiin langenneen maailman pelastamiseksi.”
Pappi ja päätoimittaja Jaakko Heinimäen mukaan kristillisistä arvoista vallitsee erilaisia näkemyksiä, ja niillä perustellaan monenlaista, vastakkaistakin, toimintaa. Heinimäen mukaan kristilliset arvot perustuvat Jeesuksen opetuksiin ja Paavalin kirjeisiin, ja niitä ovat kultainen sääntö, heikoimman asemaan asettuminen, kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden ilmapiiri, oman edun tavoittelun torjuminen sekä kostosta pidättäytyminen.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa Jari Jolkkonen kommentoi kristillisten arvojen käsitettä vuonna 2015. Hänen mukaansa luterilaiselle kirkolle on vieras sellainen tulkinta, jossa kristilliset arvot ymmärretään arvoiksi, jotka vain kristityt voivat saavuttaa. Luterilaisen käsityksen mukaan moraali on yleisinhimillistä. Arvoja voidaan perustella järjellä vetoamatta uskonnollisiin auktoriteetteihin. Toisaalta kristillisillä arvoilla voidaan tarkoittaa myös tiettyä tapaa laittaa arvoja järjestykseen. Tässä laajassa merkityksessä kristilliset arvot liittyvät kristilliseen käsitykseen maailman alkuperästä ja ihmisen päämäärästä. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma, langennut ja sovitusta tarvitseva. Myös teologi Kari Kuulan mukaan kristilliset arvot eivät tarkoita vain etiikkaa, vaan ne viittaavat laajemmin koko kristilliseen maailmankatsomukseen.
Politiikassa
Kirkkohistorian dosentti Kimmo Ketolan mukaan kristillisillä arvoilla on perusteltu hyvin monenlaisia poliittisia liikkeitä. Suomessa kristilliset arvot yhdistetään politiikassa joskus konservatiivisuuteen ja kansallismielisyyteen sekä kristillisdemokraattien kaltaisiin puolueisiin ja herätyskristillisyyteen. Euroopassa kristillisiä arvoja ovat korostaneet esimerkiksi Italian pääministeri Giorgia Meloni ja muut suverenistit.
Kristillinen kasvatus
Kristilliset arvot ovat kristillisten koulujen toiminnan perusta.
Tärkeimmistä kristillisistä arvoista on julkaistu monia erilaisia kokoelmia. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen adventistisen kustantamon vuonna 2000 julkaisemassa kirjassa kasvatustieteen tohtori Donna J. Habenicht esittelee kristittyjen perheiden ja lasten kasvatuksen kannalta tärkeimpiä kristillisiä arvoja. Habenicht jakaa kristilliset arvot kymmeneen ryhmään. Jokaisen arvon pohjana on usko Jumalaan, ja Jumala kertoo useassa kohdassa Raamattua ihmisille, minkä periaatteiden mukaan heidän tulisi elää.Habenicht 2000, s. 21–24.
Usko JumalaanHabenicht 2000, s. 121. ”Hengen hedelmää taas ovat – – uskollisuus.” () KunnioitusHabenicht 2000, s. 134. ”Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.” () VastuullisuusHabenicht 2000, s. 151. ”Tee voimiesi mukaan se, mikä tehtävissä on.” () Itsehillintä ja kohtuusHabenicht 2000, s. 168. ”Hengen hedelmää taas ovat – – itsehillintä.” () Rehellisyys ja suoraselkäisyysHabenicht 2000, s. 188. ”Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan.” () Hyväntahtoisuus ja laupeusHabenicht 2000, s. 203. ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” () Tyytyväisyys ja kiitollisuusHabenicht 2000, s. 215. ”Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on.” () Kärsivällisyys ja periksiantamattomuusHabenicht 2000, s. 230. ”Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!” () Rauha ja nöyryysHabenicht 2000, s. 244. ”Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan.” () Lojaalius ja sitoutuminenHabenicht 2000, s. 258. ”Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.” ()
Kritiikki
Piispa Aimo T. Nikolaisen mukaan kristinusko ei ole aksiologista etiikkaa, jossa olisi arvoja, vaan velvollisuusetiikkaa, joka perustuu moraaliseen velvollisuuteen. Siveellisyyden vaatimukset ilmaistaan siten velvollisuuksina, joita tulee noudattaa. Nikolainen kirjoitti vuonna 1962 teoksessa Kristillisen etiikan peruskysymyksiä:
Jeesus vaatii kuuliaisuutta taivaallisen isän tahdolle. – – Kristillinen siveellisyys on kokonaan riippuvainen Jumalan armahtavasta laupeudesta. Jumalan armo on siveellisyyden perusvaikutin. Se käyttäytyminen, jota Jumala vaatii, on heijastusta hänen omasta suhtautumisestaan meihin. – – Kristillisen etiikan perusedellytys on koko ihmisen muuttuminen, uudestisyntyminen. – – Kristuksen kaltaisuuteen keskittyvät kaikki siveellisyyden vaatimukset.
Teologi Ari Koposen mielestä kristilliset arvot viittaavat historiallisiin tulkintoihin ja perinteeseen. Jeesus ei antanut etiikkaa vaan opetuksia. ”Esimerkiksi hänen vaatimuksensa rakastaa vihamiestä kuin itseään on täysin mahdoton ajatus panna etiikaksi.” Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan kristityn kutsumus ei ole ensi sijassa julistaa kristillisiä arvoja tai niihin perustuvia mielipiteitä. ”Sen sijaan meidät on kutsuttu pitämään esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman.”
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan sen arvoja ovat ”perinteiset kristilliset hyveet: usko, toivo ja rakkaus.” Keskiajan katolisen teologin Tuomas Akvinolaisen mukaan usko, toivo ja rakkaus ovat teologisia hyveitä. Pappi ja kirjailija Antti Kylliäisen mukaan arvot ja hyveet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Usko, toivo ja rakkaus eivät täytä Aristoteleen määrittelemiä hyveen tunnusmerkkejä, sillä ne eivät ole ihmisen ominaisuuksia. Kristillisen teologian mukaan niitä ei voi myöskään kehittää kasvatuksen avulla, vaan ne syntyvät Jumalan vaikutuksesta. Ne eivät ole arvoja, jotka ovat inhimillisen toiminnan päämääriä. Usko, toivo ja rakkaus kuuluvat kristillisen opin mukaan jumalallisen toiminnan piiriin. Kylläisen mielestä kirkko tekisi viisaasti, jos se ilmoittaisi toiminnassaan sitoutuvansa ympäröivän yhteiskunnan arvopohjaan.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Arvot Luokka:Kristillinen etiikka Luokka:Kristilliset käsitteet