Marjane Satrapi (; 22. marraskuuta 1969 Rašt, Iran – kesäkuu 2026 Pariisi, Ranska) oli iranilais-ranskalainen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja elokuvaohjaaja, joka asui ja työskenteli Ranskassa. Töissään hän käsitteli lähinnä omaa perhettään sekä yleisemmin Iranin lähihistoriaa ja kulttuuria. Yksi Satrapin töiden keskeisistä teemoista on vapaamielisten iranilaisten yhteentörmäily perinteiden ja uskonnollisten vallanpitäjien kanssa.

Nuoruus, opiskelu ja muutto Ranskaan Satrapi syntyi 1969 lähellä Kaspianmerta Raštin kaupungissa. Hän kasvoi Teheranissa vauraassa ja länsimaalaistuneessa perheessä. Hänen isänsä työskenteli insinöörinä ja äitinsä vaatesuunnittelijana. Vanhemmat olivat myös marxisteja ja olivat aktiivisesti kampanjoimassa šaahia vastaan.

Satrapi oli kapinallinen, ja hänen vanhempansa alkoivat olla huolissaan hänestä Iranin islamistisen vallankumouksen jälkeen. Satrapi yritti Teheranissa ostaa salakuljettuja musiikkiäänitteitä ja käytti Michael Jackson -t-paitoja. Vanhemmat pelkäsivät hänen joutuvan ongelmiin vallankumouskaartin kanssa ja lähettivät hänet 14-vuotiaana Itävaltaan opiskelemaan. Satrapi koki Itävallassa vieraantumista yhteiskunnasta, mitä entisestään lisäsi hänen epäonnistunut parisuhteensa. Hän ajautui kodittomaksi ja käyttämään huumeita. Hän palasi Teheraniin 19-vuotiaana.

Satrapista tuli Iranissa entistä masentuneempi, ja hän koki, ettei kuulu mihinkään. Hän oli länsimaalainen Iranissa, mutta iranilainen länsimaissa. Hän opiskeli Iranissa grafiikkaa ja meni 21-vuotiaana naimisiin nuoren taiteilijan kanssa. Heidän liittonsa ei toiminut, ja kolme vuotta myöhemmin he erosivat.

Satrapi muutti Ranskaan pysyvästi vuonna 1994, ja hän sai 2006 Ranskan kansalaisuuden. Hänen uransa sarjakuvan parissa käynnistyi hänen tutustuttuaan ranskalaiseen sarjakuvataiteilija David B.:hen.

Ura Satrapi julkaisi teokset Persepolis 1 ja Persepolis 2 Ranskassa vuosina 2000–2001. Niille tuli vielä jatkoa vuosina 2002 ja 2003. Neliosainen Persepolis on julkaistu Suomessa kahtena niteenä. Suomennoksen ensimmäinen osa Persepolis: Iranilainen lapsuuteni kertoo Satrapin lapsuudesta Iranissa, jota runtelevat vuoron perään Mohammad Reza Pahlavin vihattu hallinto, sitä vastaan nouseva islamilainen vallankumous ja lopulta Irakia vastaan käytävä sota. Toinen osa Persepolis 2: Kotiinpaluu kertoo murrosikäisen Satrapin kokemuksista Wienissä ja hänen paluustaan Iraniin, jossa sota on päättynyt, mutta uskonnollinen diktatuuri jatkuu. Sarjakuvien pohjalta tehtiin vuonna 2007 piirroselokuva Persepolis, jonka ohjasivat Vincent Paronnaud ja Satrapi itse.

Persepoliksesta tuli nopeasti kansainvälinen ilmiö, ja sitä myytiin miljoonia ympäri maailmaa. Satrapista tuli yksi luetuimpia iranialaisia kirjailijoita, ja hän onnistui myös haastamaan länsimaalaisten oletuksen Iranin yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Satrapi jatkoi Persepoliksenkin jälkeen omaelämäkerrallisten sarjakuvaromaanien parissa. Teokseen Pistoja (2003) sisältyy Satrapin äidin ja isoäidin sekä muiden naispuolisten sukulaisten ja ystävien kokemuksia elämästä Iranissa. Luumukanaa (2004) kertoo puolestaan tunnetun taria soittaneen isosedän tarinaa. Satrapi voitti kummastakin teoksesta vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla.

Satrapi ohjasi Paronnaud’n kanssa Luumukanaa-sarjakuvasta elokuvan Poulet aux prunes (2011). Satrapi jatkoi tuon jälkeen elokuvien parissa ja ohjasi englanninkielisen mustan komedian The Voices (2014) ja Marie Curie -elämäkerran Radioactive (2019).

Vuonna 2009 Satrapi suunnitteli ja kuvitti rock-laulaja Iggy Popin Préliminaires-albumin kannen. Satrapi teki myös muun muassa kolumneja The New York Times -lehdelle. Äidinkielensä persian lisäksi hän puhui ranskaa, saksaa, englantia, ruotsia ja italiaa.

Satrapi ei ollut kirjoittanut vuosiin sarjakuvateoksia, kun hän oli 2024 mukana toteuttamassa sarjakuvateosta Nainen, elämä, vapaus. Se oli 17 iranilaisen ja kansainvälisen sarjakuvantekijän sekä tieteilijän yhteisteos, jossa käsitellään protestiliikettä, joka sai alkunsa 22-vuotiaan iraninkurdilaisen naisen Mahsa Aminin kuolemasta viranomaisten käsissä, kun tämä ei ollut käyttänyt hijabia lain määräämällä tavalla.

Yksityiselämä Marjane Satrapi oli ollut naimisissa ruotsalaisen elokuvantekijän Mattias Ripan kanssa. Ripa kuoli vuonna 2025. Satrapi kuoli puolestaan 56-vuotiaana Pariisissa kesäkuussa 2026.

Teoksia

Suomeksi

Ranskaksi

Persepolis (French), L'Association, Paris Volume 1, 2000 Volume 2, 2001 Volume 3, 2002 Volume 4, 2003 Sagesse et malices de la Perse, (with Lila Ibrahim-Ouali and Bahman Namwar-Motlag), Albin Michel, Paris, 2001 Les monstres n'aiment pas la lune, Nathan, Paris, 2001 Ulysse au pays des fous (with Jean-Pierre Duffour), Nathan, Paris, 2001 Adjar, Nathan, Paris, 2002 Broderies, L'Association, Paris, 2003 Poulet aux prunes, L'Association, Paris, 2004 le Soupir, Bréal Jeunesse, Rosny-sous-Bois, 2004 Poulet aux prunes, 2004

Lähteet

Aiheesta muualla

Marjane Satrapin kolumnit The New York Timesissa . Muutama sivu Persepolis-teoksesta. Julkaisijan sivut. Simon Hattenstone: Confessions of Miss Mischief. The Guardian 29.3.2008. Ville Hänninen: Sarjakuvasilta Iranista Ranskaan. STT/Iltalehti 2.2.2009. Juha Mäkinen: Marjane Satrapi: Pistoja. Savon sanomat 6.4.2010. Harri Römpötti: Iranin naiset eivät kursaile. Helsingin Sanomat 10.4.2010. Marjane Satrapi: Pistoja. Plaza.fi 22.4.2010.

Luokka:Ranskalaiset sarjakuvantekijät Luokka:Ranskalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Iranilaiset taiteilijat Luokka:Vuonna 1969 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet