Ovi jolta ei ole paluuta (ransk Porte de Non-Retour) myös Portti jolta ei ole paluuta tai Point of no Return on muistomerkki Ouidah'ssa, Beninissä. Se sijaitsee noin neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta etelään niin sanotun Orjareitin päätepisteessä.
Monumenttikokonaisuus on avoimella hiekkarannalla paikalla, josta orjia kuljetettiin laivoihin.Vaikka Benininlahden rannikolla sanotaan olleen "orjasatamia", orjakaupan aikaan ei ollut varsinaisia satamalaitureita. Orjat kuljetettiin rannasta afrikkalaisveneillä orjalaivoihin, jotka oli ankkuroitu muutaman kilometrin päähän rannasta. Betonista ja pronssista koostuva teos on muistomerkki orjuutetuille afrikkalaisille, jotka vietiin Ouidahin orjasatamasta Amerikkoihin.
Vuosina 1992–1996 valmistuneen kokonaisuuden rahoittivat Unesco ja Beninin valtio. Monumentin paljasti vuonna 1995 Beninin presidentti Nicéphore Soglo.
Tekijät ja osat Muistomerkin toteutti arkkitehti Yves Ahouen-Gnimon yhdessä kuvanveistäjien kanssa. Fortuné Bandeira teki portaalirakenteen pylväät ja friisin, joiden terrakottareliefeissä on kuvattu orjia.
Yves Kpede teki kaksi muuta betonista tehtyä, maalattua hahmoa, jotka kuvaavat Egunguneja.
Portaalin molemmilla sivuilla on Dominique Kouasin tummat, hapetettua pronssia olevat teokset.
Tulkintaa Monumentin kaksipuolinen pääosa on kuvaus orjuutettujen mielentilasta lähdön hetkellä. Ensimmäinen osa suuntautuu valtamereen, kohti laivaa, joka odottaa orjia viedäkseen heidät tuntemattomaan maahan. Toinen puoli suuntautuu kylään. Sen keskellä on puu, jonka orjat muistavat osana synnyinkyläänsä tai kaupunkiaan. Molemmat puolet kuvittavat muistoja ja näyttävät, miten muisti pitää elossa joitakin muistikuvia huolimatta ajasta tai etäisyydestä.
Monumentin toinen osa on kaksi betonivalosta, jotka ovat Egungun hahmoja. Ne muistuttavat esi-isien läsnäolosta paikalla.
Metalliset ihmishahmot toisiinsa kahlehdittuina kuvaavat orjuuden todellisia olosuhteita.
Merkitys Monumentti symbolisoi sitä tilaa ja maisemaa, jossa miljoonat afrikkalaiset astuivat eurooppalaisiin laivoihin, eivätkä koskaan palanneet Afrikkaan. Monumentista on tullut Beninin turistiteollisuuden vaikuttava ikoni ja hallitseva symboli, joka vetoaa ihmisiin koko maassa ja on kansallisylpeyden merkki.
Vuosittain 10. tammikuuta monumentin aluetta käytetään kansallisen vodoun-päivän Festival vodounin alueena, jossa tuhannet beniniläiset ja ulkomaiset matkailijat kokoontuvat kunnioittaakseen sekä paikallisia henkiä, että niitä miljoonia ihmisiä, jotka kuolivat Atlantin orjakaupan aikana.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Ana Lucia Arauio, Public Memory of Slavery, Cambria Press, 2010
Luokka:Muistomerkit Luokka:Beninin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Beninin taide