pienoiskuva|Attika ja ympäröivät alueet. Attika (, ) oli antiikin Kreikan maakunta. Se käsitti Ateenan kaupunkivaltion vallassa olleen alueen. Antiikin Attika vastasi alueeltaan pääosin nykyistä Attikan hallinnollista aluetta, ollen sitä kuitenkin jonkin verran pienempi.
Attikan asukkaat olivat taustaltaan joonialaisia ja puhuivat Attikan murretta. Attikan kansa jakaantui fyleihin ja sen alue edelleen lukuisiin demoksiin, jotka olivat Ateenan kaupungin kaupunginosia tai muita kaupunkivaltion alueella sijainneita kaupunkeja tai kyliä. Attikan tärkeimpiä kaupunkeja Ateenan ohella olivat sen alaisuudessa olleet satamakaupungit Pireus ja Faleron sekä muun muassa Eleusis ja Salamis.
Maantiede Luonnonmaantiede pienoiskuva|Vanha kartta Attikan alueesta antiikin aikana. William R. Shepherd: Historical Atlas, 1911.
Attika muodostaa kolmionmuotoisen niemimaan, jonka lounaisrannikko on Egeanmereen kuuluvan Saroninlahden rantaa ja itärannikko varsinaisen Egeanmeren rantaa. Niemimaan eteläkärjen muodosti Sunionin niemi. Attikan länsipuolella sijaitsi Megaris ja pohjoispuolella Boiotia. Attikan pinta-ala oli mantereella noin neliökilometriä ja Salamiin saari mukaan lukien lähemmäs neliökilometriä. Sen länsirannikon pituus Kerata-vuorelta Sunionin niemelle oli lähes 100 kilometriä ja itärannikon pituus suunnilleen saman verran.
Attikan alue voidaan jakaa viiteen luonnonmaantieteelliseen alueeseen: Thriasian tasanko eli Eleusiin tasanko; Attikan tasanko eli Ateenan tasanko; Diakria eli koilliset ylänköalueet, mukaan lukien Marathonin tasanko; Mesogaian tasanko eli keskinen sisämaa; sekä Paralia eli eteläinen rannikkoalue. Jako heijastui usein myös alueen politiikassa.
Vuoret ja tasangot
Mantereen puolella Attikan erotti Boiotiasta jyrkkä ja korkeahko, monin paikoin läpipääsemätön vuorijono, joka kulki Korintinlahteen kuuluvalta Aigosthenan lahdelta aina Eteläisen Euboianlahden rannalle saakka. Vuorijonon läntisin osa lähellä Korintinlahden rantaa, Theban ja Plataiain eteläpuolella, tunnettiin nimellä Kithairon. Siitä erkaantui kaksi haaraa, joista toinen ulottui lounaaseen Megariin alueen halki Oinain vuorina ja päättyi Saroninlahden rantaan Skironin kallioina; toinen suuntautui itään ja kulki meren rannalle Rhamnukseen saakka, ja tunnettiin Parnes-vuorena. Mantereen puolella vuoret erottivat näin Attikan kokonaan muusta Kreikasta. Megaris oli luonnon puolesta osa Attikan niemimaata ja kuuluikin siihen vanhastaan, mutta erkaantui siitä myöhemmin omaksi alueekseen.
Peloponnesoksen suunnasta Korintista Megariin alueelle johti vuorten poikki kaksi solaa. Kithairon- ja Parnes-vuorilla oli puolestaan kolme solaa, joilla kaikilla oli keskeinen asema Attikan puolustuksessa Boiotian suuntaan. Näistä läntisimmän kautta kulki tie Thebasta Plataiain kautta Eleusiihin. Keskimmäisen solan kautta kulki suora tie Thebasta Ateenaan Fylen linnoituksen kautta, ja idänpuoleisen solan kautta tie Ateenasta Oropokseen ja Delioniin Dekeleian linnoituksen kautta. Parnes-vuoren jyrkin kohta sijaitsi kahden viimeksi mainitun solan välillä.
pienoiskuva|vasen|Ateenan Olympoksen Zeuksen temppelin rauniot, taustalla Lykabettos- ja Hymettos-vuoret. Mainituilta vuorijonoilta laskeutuu useita pienempiä vuorijonoja Attikan sisäosiin. Niiden välissä sijaitsi neljä erikokoista tasankoa. Attikan luoteisosassa nimellä Kerata (”Sarvet”) tunnettu kaksihuippuinen vuorijono suuntautui etelään ja päättyi Eleusiinlahden länsipuolelle, ja muodosti Attikan ja Megariin välisen rajan. Toinen vuorijono sai alkunsa Parnes-vuorelta ja suuntautui etelään päättyen Eleusiinlahden itäpuolelle. Se tunnettiin nimellä Aigaleos, ja sen pohjoisosa tunnettiin nimellä Poikilon ja eteläosa nimellä Korydallos. Näiden kahden vuorijonon välissä sijaitsi Thriasian tasanko eli Eleusiin tasanko.
pienoiskuva|vasen|Hymettos- eli Ymittós-vuoren maisemia nykyisin, taustalla Ateenan kaupunki. Thriasian tasangon itäpuolella sijaitsi Attikan tasanko eli Ateenan tasanko, usein vain ”Tasanko” (Pedion). Esimerkiksi Strabon käytti kuitenkin nimitystä ”Tasanko” Attikan ja Eleusiin tasangoista yhdessä, ja nimitystä Akte niemimaan rannikosta.Strabon: Geografia 9. Attikan tasangolla sijaitsi useita kukkuloita, joista tärkeimmät ovat Akropolis ja Lykabettos. Tasankoa reunustivat länsipuolelta jo mainitut Aigaleos-vuoret. Niiden poikki tasangolle johti tärkeä sola Poikilon- ja Korydallos-vuorten välistä. Sitä kautta kulki Ateenasta Eleusiihin kulkenut Pyhä tie.
Attikan tasangon koillispuolella sitä reunusti Pentelikon-vuori, joka oli myös Parnes-vuoren haarauma. Se tunnettiin alun perin nimellä Brilessos; myöhempää nimeä käytti ensimmäisenä Pausanias. Vuori tunnettiin marmoristaan.Thukydides: Peloponnesolaissota 2.23; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.32.1. Kaakkoispuolella tasankoa reunusti Hymettos-vuori. Sen ja Pentelikon-vuoren väliin jää hieman yli kaksi kilometriä leveä laakso. Hymettos-vuori jakaantuu kahteen osaan, varsinaiseen tai suurempaan Hymettokseen sekä eteläiseen tai pienempään Hymettokseen, joka tunnettiin myös nimellä Anydros (”Vedetön”). Se päättyi rannikkoon Zosterin niemellä.
Attikan tasagon koillispuolella Parnes- ja Pentelikon-vuorten ja meren välisellä alueella sijaitsi vuoristoinen ylänköalue, joka tunnettiin nimellä Diakria (joskus myös Hyperakria). Ainoa tasaisempi alue seudulla oli Marathonin tasanko, joka avautui merelle. Sen koillispuolella sijaitsi Felleus-vuori. Attikan tasangosta kaakkoon sijaitsi Mesogaian tasanko. Sitä rajasi pohjoispuolella Pentelikon-vuori, lännessä Hymettos-vuori ja etelässä joukko rannikolla olleita kukkuloita.
Paralia eli rannikko käsitti Attikan koko eteläosan ja ulottui lännestä Zosterin niemeltä eteläkärkeen Sunionin niemelle ja edelleen pohjoiseen Brauroniin saakka. Alue oli kukkulaista ja karua, mutta sillä sijaitsivat Laureionin hopeakaivokset.Thukydides: Peloponnesolaissota 2.55.
Oropoksen pieni tasanko sijaitsi Parnes-vuoren pohjoispuolella Eteläisen Euboianlahden rannalla. Se oli myöhemmin Attikan vallassa, vaikkakin oli sen alueesta maantieteellisesti erillään ja kuului oikeammin Boiotiaan.
Joet pienoiskuva|Ilissos-joen entistä uomaa lähellä Olympoksen Zeuksen temppeliä.
Attikan alueen joet olivat antiikin aikana suhteellisen vaatimattomia, joskin vuolaampia kuin nykyisin. Attikan tasangolla virtasi kaksi jokea, Kefissos ja Ilissos. Kefissos virtasi Parnes-vuorelta etelään Ateenan kaupungin länsipuolelta ja laski Faleroninlahteen. Se oli joista vuolaampi, ja siinä oli vettä kaikkina vuodenaikoina. Ilissos-joki oli pienempi. Se sai alkunsa Hymettos-vuorelta, virtasi kaupungin eteläpuolelta ja laski Kefissos-jokeen Ateenan länsipuolella. Ilissoksen haarauma oli Eridanos-joki, joka sai alkunsa Lykabettokselta, virtasi kaupungin pohjoisosan halki ja laski Ilissokseen Ateenan länsipuolella ennen sen laskemista Kefissokseen.
Attikan tasangolla sijaitsi antiikin lähteiden mukaan myös Kykloboros-virta, joka sai mahdollisesti alkunsa Parnes-vuorelta. Thriasian tasangolla virtasi kaksi jokea. Toinen niistä sai alkunsa Kithairon-vuorelta ja oli myös nimeltään Kefissos; toinen sai alkunsa Parnes-vuorelta. Eleusiin ja Megariin rajalla virtasi pieni Iapis-joki. Attikan itärannikolla oli kolme merkittävämpää jokea, joista yksi virtasi Marathonin tasangon halki; toinen sai alkunsa Pentelikon-vuoren kaakkoispuolelta; ja kolmas, joka oli ilmeisesti sama kuin antiikin lähteistä tunnettu Erasinos-joki, sai alkunsa Hymettos-vuorelta.
Kaupungit Polikset pienoiskuva|Kartta antiikin Ateenasta, Pireuksesta ja Faleronista.
Attikan polikset eli kaupunkivaltiot olivat:
Ateena Eleusis Oropos (alun perin osa Boiotiaa) Salamis
Muut kaupungit
Attikan muita kaupunkeja olivat (osa kaupungeista oli demoksia):
Afidna Akharnai Dekeleia Eleutherai (alun perin osa Boiotiaa) Faleron Pireus Rhamnus Thorikos
Poliittinen jako: fylet ja demokset
pienoiskuva|Attikan alueen poliittinen jako klassisella kaudella.Kunkin fylen demokset on merkitty yhdellä värillä.Kaupunkialueen trittyksen demokset on merkitty neliöllä, rannikoalueen trittyksen demokset ympyrällä ja sisämaan trittyksen demokset kolmiolla.Saman fylen saman trittyksen demokset on yhdistetty viivoilla.
Attikan kansa jakaantui klassisella kaudella kymmeneen fyleen eli ”heimoon” tai oikeammin eräänlaiseen äänestyspiiriin. Ne oli luotu Kleisteneen johdolla tehdyssä uudistuksessa noin 508 eaa. korvaamalla vanhat neljä fyleä uusilla. Kyseinen uudistus oli keskeinen osa Ateenan demokratian kehitystä tyrannian kauden jälkeen. Fylet olivat Erekhtheis, Aigeis, Pandionis, Leontis, Akamantis, Oineis, Kekropis, Hippothontis, Aiantis ja Antiokhis.
Jokainen fyle oli jaettu demoksiin, jotka olivat Ateenan kaupunginosia tai eri puolilla Attikan maaseutua sijainneita muita kaupunkeja, kyliä tai alueita. Jokainen kansalainen kirjattiin jäseneksi yhteen demokseen. Klassisen kauden demoksia oli 139. Eräs uudistuksen keskeisistä ideoista oli se, että saman fylen demokset eivät sijainneet vierekkäin samalla alueella, vaan hajallaan eri puolilla Attikaa. Tällä oli tarkoitus päästä eroon Ateenan politiikkaa aiemmin vaivanneista paikallisuuteen perustuneista puolueriidoista, joita oltiin hyödynnetty tyrannian pystyttämisessä. Esimerkiksi Ateenan kaupunkialueen kaikki demokset kuuluivat eri fyleihin; toisaalta jokaisen fylen demokset oli jaettu kolmeen trittykseen niin, että osa kunkin fylen demoksista sijaitsi Ateenan kaupunkialueella, osa muualla sisämaassa ja osa Attikan rannikolla.
Kyseinen järjestelmä mahdollisti yhteenkuuluvuuden tunteen luomisen kansalaisille Ateenan kaupunkivaltiossa, jonka alue eli Attika oli kaupunkivaltion alueeksi suhteellisen suuri. Uudistuksen myötä tuli tavaksi ottaa demoksen nimi demonyyminä osaksi henkilönnimeä. Demoksen jäsenyys kuvasti alun perin kansalaisen asuinpaikkaa, mutta tämä yhteys hämärtyi nopeasti, koska lapset kirjattiin aina isiensä demoksiin, mutta ihmiset muuttivat Attikan alueella vapaasti. Näin kansalaisen demonyymi ei kertonyt hänen asuinpaikkaansa. Suuremmat demokset vastasivat kaupunginosia, kaupunkeja tai kyliä, mutta pienemmillä demoksilla oli ilmeisesti lähinnä yhteinen pyhäkkö ja kokouspaikka, kun taas niiden asukkaiden talot olivat hajallaan laajalla alueella. Kaikkien demosten sijaintia ei tunneta. Fyleissä ja demoksissa tapahtui joitakin muutoksia hellenistisellä ja roomalaisella kaudella.
Kaikki Attikan demokset on luetteloitu paitsi alla alueittain, myös luettelossa Attikan demoksista, luettelossa Attikan demoksista fyleittäin ja luettelossa Attikan demoksista trittyksittäin.
Attikan tasangon demokset
Ateenan kaupunki ja sen kaupunginosat ja satamat: pienoiskuva|Ateenan kaupunkialueen demoksiin kuuluneen Koilen arkeologista aluetta.
Diomeia Faleron Keiriadai Kerameikos Koile Kollytos Kydathenaion Melite Pireus Skambonidai
Ateenan itäpuolella:
Alempi Agryle Ylempi Agryle Alopeke Alempi Ankyle Ylempi Ankyle Bate Daidalidai Hestiaia
Ateenan eteläpuolella: pienoiskuva|Euonymonin teatterin rauniot.
Aiksone Euonymon Halai Aiksonides Halimus Kedoi Alempi Potamos Ylempi Potamos
Ateenan länsi- tai pohjoispuolella sen ja Kefissoksen välissä:
Butadai Eiresidai Epikefisia Erikeia Kolonos Ksypete Lakiadai Leukonoe Lusia Oion Kerameikon Ptelea
Kefissoksen länsipuolella:
Eroiadai Hermos Kettos Korydallos Perithoidai Thymaitadai
Attikan tasangon pohjoisosassa:
Aithalidai Akharnai Athmonon Eupyridai Hybadai Ifistiadai Kefisia Kholargos Kropidai Paionidai Pelekes Alempi Pergase Ylempi Pergase Sypalettos
Diakrian sekä Parnes- ja Pentelikon-vuorten demokset pienoiskuva|Marathonin taistelussa 490 eaa. kaatuneiden ateenalaisten hautakumpu Marathonissa. pienoiskuva|Rhamnuksen arkeologista aluetta.
Afidna (Eunostidai, Klopidai, Perrhidai, Petalidai, Thyrgonidai ja Titakidai) Anakaia Dekeleia Eitea Fyle Hekale Ikarion Kolonai Kolonai Marathon Oinoe Oion Dekeleikon Plotheia Probalinthos Rhamnus Semakhidai Trikorythos Trinemeia