Augusta Maria Luise Catherina von Sachsen-Weimar-Eisenach (30. syyskuuta 1811 Weimar – 7. tammikuuta 1890 Altes Palais, Berliini) oli Preussin kuningatarpuoliso vuosina 1861–1888 ja Saksan keisarinna vuosina 1871–1888, Preussin kuningas Vilhelm IV:n, myöhemmin Saksan yhdistyttyä vuonna 1870 keisari Vilhelm I:n aviopuolisona.

Suku ja koulutus Hän oli suurherttua Karl Friedrich von Sachsen-Weimar-Eisenachin (1783–1853) ja suuriruhtinatar Maria Pavlovna Romanovan tytär. Venäjän keisari Paavali I ja Maria Fjodorovna oli hänen isovanhempiaan.

Hän sai venäjän ja ranskan kielituntien lisäksi myös historian, maantieteen ja uskonnon opetusta. Musiikkitunneista vastasi säveltäjä Johann Nepomuk Hummel. Lapsuudessaan Augusta tapasi vanhan Goethen, joka oli käytännössä osa hovia ja jopa omisti hänelle lyhyen runon hänen yhdeksäntenä syntymäpäivänään.

Vuonna 1824–1825 Augusta vieraili ensimmäistä kertaa Pietarissa ja äidinpuoleisten esi-isiensä maassa. Palattuaan hän tapasi ensi kertaa tulevan aviomiehensä prinssi Wilhelmin, vaikka tässä vaiheessa parin avioliiton suunnittelu oli jo alkanut. Wilhelmin oli luovuttava rakastamastaan pikkuserkustaan, puolalaisesta prinsessa Elisa Radziwiłłista vuonna 1826, koska tämän isänpuoleinen suku ei ollut kyllin ylhäistä tulevan hallitsijan puolisolle. Augusta ja Wilhelm alistuivat velvollisuudentuntoisina ja kihlautuivat 16. helmikuuta 1829.

Avioliitto ja lapset Augusta avioitui Preussin prinssi Wilhelmin, tulevan Preussin kuninkaan ja Saksan keisarin kanssa 11. kesäkuuta 1829. Avioparilla oli 14 vuoden ikäero ja he olivat luonteeltaan täysin vastakkaisia. Aviomies ei myöskään salannut sitä, että hän oli edelleen rakastunut Elisa Radziwiłłiin, jonka kuva hänellä oli aviovaimon hyväksymänä pöydällään kuolemaansa asti.

Augustalle ja Vilhelmille syntyi kaksi lasta:

Fredrik III (18. lokakuuta 1831 – 15. kesäkuuta 1888), avioitui 1858 Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Viktorian (1840–1901) kanssa; heille syntyi kahdeksan lasta, joista yksi oli seuraava keisari Vilhelm II ja toinen oli prinsessa Margaret, jonka puoliso oli Suomen kuningasehdokas Friedrich Karl sekä prinsessa Sophie, Helleenien kuningatar Louise, Preussin prinsessa (3. joulukuuta 1838 – 23. huhtikuuta 1923), avioitui 1856 Badenin prinssi Frederickin, tulevan suurherttua Fredrik I:n (1826–1907) kanssa; heille syntyi kolme lasta. Augusta oli mustasukkaisen omistautunut lapsilleen ja huolehti heidän koulutuksestaan sekä kasvatuksestaan erittäin tarmokkaasti niin ettei mitään joutoaikaa jäänyt. Vuosien 1842 ja 1843 keskenmenojen jälkeen hän ei enää synnyttänyt muita lapsia. pienoiskuva|Kruununprinsessa Augusta, Franz Xaver Winterhalter 1846.

Kruununprinsessa, kuningatar, keisarinna Vuonna 1837 kruununprinssipari muutti Altes Palaisiin Unter den Linden puistokadulle, jonka kunnostukseen oli hyväksytty 230 000 taalerin määräraha. Augusta varmisti, että uskonnollisia aiheita ei unohdettu talon sisustuksessa. Toisaalta myös luonnontieteilijä Alexander von Humboldt osallistui hänen illanviettoihinsa, hänen puolisonsa ei ollut kiinnostunut tästä vuorovaikutuksesta.

Vuoden 1848 vallankumouksen aikana Augusta ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan Berliner Stadtschlossiin ja pois Berliinistä, Wilhelm lähti jopa maapakoon Englantiin. pienoiskuva|Preussin kuningatar Augusta kruunajaisasussaan 1861. Minna Pfüller 1861, Franz Xaver Winterhalterin mukaan. Augusta muistetaan Saksan ensimmäisenä keisarinnana, joka vastusti valtakunnankansleri Otto von Bismarckin näkemystä yhdistää Saksan alueet väkivaltaisin voimakeinoin ja hän omaksui yhteiskuntaa kehittäviä vaikutteita muun muassa brittiläiseltä sairaanhoitaja Florence Nightingalelta.

Augusta suhtautui suopeasti liberaaleihin ja roomalaiskatolisiin ja oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian ystävä. He vierailivat toistensa luona vuosina 1845 ja 1846. Hän ei pitänyt eikä luottanut Otto von Bismarckiin, joka oli hänen puolisonsa lähin poliittinen liittolainen vuosina 1862–1890.

Vilhelm ja suuri osa Preussin hovista eivät jakaneet Augustan liberaaleja näkemyksiä ja älyllisiä kiinnostuksiaan. Augusta oli myös tottunut suurempaan "kulttuuriseen avoimuuteen" Weimarin hovissa. Miehisestä näkökulmasta katsottuna hän ei vastannut tarpeeksi porvarillista naisihannetta. Vilhelm kritisoi häntä lokakuussa 1829, että hän "ajatteli aivoillaan, ei sydämellään". Näin toimiessaan Augusta loukkasi sen aikaista sukupuolirooliajattelua, jonka mukaan miesten oli oltava rationaalisia ja naisten emotionaalisia. Ajan mittaan heidän välilleen kehittyi luottamus ja kunnioitus vaikkakin tunnetasolla suhde pystyi viileänä. Preussin prinsessan roolissa Augustan odotettiin pitäytyvän Berliinin hovin piirissä. Tästä normista poiketen hän kuitenkin jakoi näkemyksiään avoimesti julkisuuteen, ja häntä pidettiin myöhemmin poliittisena uhkana puolisolleen.

Augusta pysytteli usein poissa Berliinin hovista. Hän vietti Berliinissä vain noin puolet vuodesta. Toukokuussa hän matkusti yleensä Baden-Badeniin terveyskylpylähoitoon. Sitä seurasi kesäkuussa oleskelu Koblenzissa, missä hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Sieltä käsin hän vieraili toisinaan tyttärensä Louisen luona Badenin hallintokaupungissa Karlsruhessa tai kävi hoidoissa Bad Emsissä, jonne myös hänen puolisonsa matkusti. Syksyisin Augusta oleskeli jälleen Baden-Badenissa tai Mainaun saarella Bodenjärvellä. Talvikauden marraskuusta huhtikuuhun hän vietti Berliinissä. pienoiskuva|Keisarinna Augusta valokuvattuna 1880-luvulla. Valokuvaaamo F. Jamrath & Sohn Berliini.

Viimeiset vuodet Keisarinna sairasti reumaa ja Parkinsonin tautia useiden vuosien ajan ja sai vakavia vammoja kaatuessaan Koblenzissa kesäkuussa 1881. Sen jälkeen hän liikkui kainalosauvoilla ja pyörätuolilla. Tästä huolimatta Augusta yritti pelottomasti jatkaa osallistumistaan ​​poliittisesti ja myös täyttää velvollisuutensa katolisen väestön suojelijana. Tätä varten hän turvautui muun muassa taloudelliseen tukeen.

Leskikeisarinna Augusta kuoli 78-vuotiaana 7. tammikuuta 1890 Altes Palaisissa Berliinissä vuosien 1889–1890 influenssapandemian aikana. Hänet haudattiin Charlottenburgin linnan puiston Kuninkaalliseen mausoleumiin puolisonsa viereen. Testamenttinsa mukaisesti hän jätti rahalahjoituksia Augusta-rahastolle, muille hyväntekeväisyysjärjestöille (erityisesti Berliinissä ja Koblenzissa) sekä Koblenzin Rheinanlagen-puistoalueelle.

Perintö Vaikka katuja, aukioita ja sairaaloita on nimetty hänen mukaansa, keisarinnan muisto Saksassa kuoli viimeistään toisen maailmansodan jälkeen.

Kunnianosoituksia

55x55px Mustan kotkan ritarikunta ketjulla (Preussi, 1861) 55x55px Naisten ja tyttöjen ansioristi (Preussi, 1871) 55x55px Kuningatar pyhän Isabellan ritarikunnan suurristi (Portugali) 55x55px Pyhän Katariinan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä 1811) 55x55px Kuningatar Maria Luisan ritarikunnan suurristi (Espanja) 55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Meksiko, 1865) 55x55px Sidonien ritarikunnan daami (Saksi)

Galleria

Lähteet

Lisää aiheesta http://www.bad-bad.de/gesch/augusta.htm

Luokka:Saksan keisarinnat Luokka:Vuonna 1811 syntyneet Luokka:Vuonna 1890 kuolleet