Diya () on islamilaisessa oikeudessa uhrille tai uhrin läheisille maksettava taloudellinen korvaus jonka syytetyn tulisi maksaa, kun rikoksessa on kyse murhasta, vammantuottamuksesta tai vahingonteosta. Se on vaihtoehtoinen rangaistus qisallelle. Arabian kielessä sana merkitsee lunnaita, ja kirjoitetaan joskus myös diyah tai diyeh. Diya-menetelmää sovelletaan vain silloin, kun uhrin perhe haluaa tehdä kompromissin syyllisen kanssa.
Diya-korvaukset ovat historian aikana vaihdelleet uhrin sukupuolen ja uskonnon mukaan. Aaron Spevack (2014), arkeettinen Sunni-tutkija: laki, teologia ja mystiikka, SUNY Press, Anver M. Emon (2012), Religious Pluralism and Islamic Law: Dhimmis and Others in the Empire of Law, Oxford University Press, , pp. 234-235 Yhdysvaltain hallituksen osasto (2012), SAUDI ARABIA 2012 KANSAINVÄLINEN RELIGIOUS VAPAUSRAPORTTI, s. 4 Nykyään diya on käytössä Iranin, Pakistanin, Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien oikeusjärjestelmissä.
Islamilainen laki kohtelee murhaa uskovien välisenä siviilioikeudellisena riitana Tahir Wasti (2009), The Application of Islamic Criminal Law in Pakistan: Sharia in Practice, Brill Academic, , pp. 283-288. Rikoksentekijän on joko kohdattava samanlainen vastatoiminta, joka tunnetaan nimellä Qisas (henki hengestä, silmä silmästä, nenä nenästä, korva korvasta, hammas hampaasta), tai maksettava uhrille diyat . , and Rudolph Peters (2006), Crime and Punishment in Islamic Law, Cambridge University Press, , pp. 44-49, 114, 186-187
Diyan arvo vaihtelee uhrin uskonnon, sukupuolen ja laillisen aseman mukaan (vapaa vai orja). Rudolph Peters (2006), Crime and Punishment in Islamic Law, Cambridge University Press, , pp. 51 Vapaan muslimimiehen osalta hänen elämänsä diyah-arvo asetettiin perinteisesti 100 kamelin arvoksi. Tämä oli arvoltaan 1000 dinaaria tai 12000 dirhamia, mikä vastaa 4,25 kilogrammaa kultaa tai 29,7–35,64 kilogrammaa hopeaa. Rudolph Peters (2006), Crime and Punishment in Islamic Law, Cambridge University Press, , pp. 51
Diyah ei ole sama musliminaisille ja muslimimiehille šaria-tuomioistuimissa, sillä musliminaisen elämän diyah-arvo on puolet muslimimiehen elämästä perinteisessä islamilaisessa laissa. Arsani William, epäoikeudenmukainen oppi siviilioikeudesta: Sharia-tuomioistuimet Kanadassa ja Englannissa, Stanford Journal of International Relations, kevät 2010, 11 (2), s. 40-47 M Kar (2005), Encyclopedia of Women and Islamic Cultures: Family, Law and Politics (Ed: Suad Joseph, Afsāna Naǧmābādī), Brill, , pp. 406-407
Soveltaminen nykyään muslimimaissa
Saudi-Arabia Kun Saudi-Arabiassa henkilö tappaa toisen tahallisesti tai tahattomasti, šaria-tuomioistuimen on päätettävä määrätystä rahasta.
Korvauksen määrä perustuu vastuun prosenttiosuuteen. Rahaa ei makseta vain murhasta, vaan myös luonnottomasta kuolemasta, joka tulkitaan siten, että esimerkiksi kuoleman sattuessa tulipalossa tai liikenneonnettomuudessa vastuu kuuluu syytetylle. Diyah- korvauksen määrä riippuu myös uhrin uskonnosta. " I. MORTAL REMAINS (LOCAL BURIAL / DESPATCH TO INDIA) PÄÄSTÖJEN HÄVITTÄMINEN " Intian pääkonsulaatti, Jeddah, Haettu 3. syyskuuta 2010.
Human Rights Watch ja Yhdysvaltojen uskonnonvapauden raportti toteavat, että Saudi-Arabian šaria-tuomioistuimissa korvaus on syrjivää. Jos tuomioistuin tekee tuomion sellaisen uhrin hyväksi, joka on juutalainen tai kristitty mies, uhrilla on oikeus saada vain 50 prosenttia korvauksesta, jonka miespuolinen muslimi saisi. Buddhalaiset, hindut ja ateistit taas saavat vain yhden kuudestoistaosan määrästä, jonka miespuolinen muslimi saisi. Yhdysvaltain hallituksen osasto (2012), SAUDI ARABIA 2012 KANSAINVÄLINEN RELIGIOUS VAPAUSRAPORTTI, s. 4 Human Rights Watch (2004), maahanmuuttajayhteisöt Saudi-Arabiassa Saudi-Arabia DEMOKRATIAN, IHMISOIKEUKSIEN JA TYÖLLISYYDEN HALLITUS, Yhdysvaltain osasto, 2011 Raportti kansainvälisestä uskonnonvapaudesta (2011)
Iran Neljän haramin kuukauden aikana (Dhu al-Qi'dah, Dhu al-Hijjah, Muharram ja Rajab) diya-rahan määrä nousee kolmanneksella. Iranin islamilaisen tasavallan islamilainen rikoslaki - kirja 4 - 299 artikla
Iranin vuoden 1991 islamilainen rikoslaki määritteli alun perin korvauksen olevan saatavilla vain muslimimiehelle. Vuonna 2003 Ayatollah Khamenei muutti vuoden 1991 lakia, joka johti siihen, että muslimeille ja muille kuin muslimeille myönnettiin sama diya. Tavana, Mohammad H (2014). Kolme vuosikymmentä islamilaisen rikostuomioistuimen lainsäädäntöä Iranissa: lainsäädäntöhistorian analyysi, jossa korostetaan vuoden 2013 islamilaisen rikoslain muutoksia . Electronic Journal of Islamic and Middle Eastern Law (EJIMEL), 2 (9): 24-38. s. 35-6 Tellenbach, Sylvia (2014). Oxfordin rikostuomioistuimen käsikirja, Oxford University Press . s. 261 Vuoden 2006 Yhdysvaltain ulkoministeriön uskonnonvapausraportin mukaan Iranissa naiset ja Bahai-uskontoon kuuluvat jätettiin vuoden 2003 tasoitusmääräysten ulkopuolelle.
Lähteet
Luokka:Islamilaiset käsitteet Luokka:Oikeuslaitos